Ilmon nyrkkeilyura alkoi vuonna 1958. Juniorina Ilmo oli maaotteluedustaja kerran. Varsinaisen kilpailu-uran käynnistyttyä maaotteluedustuksia kertyi Ilmolle kunnioitettava 9 kappaletta.
SM-kisoissa Ilmo sai vuonna 1962 hopeaa 71 kg:n sarjassa. Vuonna 1963 Ilmo voitti SM-kultaa 75 kg:n sarjassa, vuosina 1966 – 68 hän voitti jälleen 71 kg:n sarjassa Suomen Mestaruuden.
Hienon kilpauransa jälkeen Ilmo aloitti valmentamisen vuonna 1969. Ilmo oli myös Tarmon johtokunnan ja nyrkkeilyjaoston jäsen kolmisenkymmentä vuotta.
Nyrkkeilyjaostolla oli tapana ”jatkaa kokoustaan” silloin tällöin Paasiravintolassa Työväentalolla (nykyisessä Paasitornissa). Saariniemenkatu 6:sta oli purettu vanha rakennus ja siihen oli rakennettu SDP:n puoluetalo. Talon seinässä on muistolaatta, jossa lukee: ”Tällä paikalla sijainneessa talossa syntyi 19.9.1908 kirjailija, akateemikko Mika Waltari.”
Eräänä aamuna nyrkkeilyjaoston kokouksen jälkeen Ilmo heräsi puhelinsoittoon. HTY:n toiminnanjohtaja tiedusteli: ”Mika Waltarin muistolaatan alle on ilmestynyt teksti `Asuin täällä minäkin. I.L.` Mahdatko tietää siitä mitään?”
Ilmolla riitti huumorintajua, mutta valmentajana hän oli armottoman tiukka. Viikonloppuisin Ilmo kuljetti Tarmon nyrkkeilijöitä kilpailuihin ympäri Suomea. Kerran Pajulahden Urheiluopistolla Nastolassa TUK:n nyrkkeilyleirillä piipahdimme salaa Ilmolta ja Lehtevän Masalta Nastolan keskustaan oluelle ja hipsimme sitten takaisin huoneisiimme. Seuraavana aamuna meillä olikin kova aamulenkki metsässä. Ylämäkeen… ylämäkeen… ylämäkeen ja …. ylämäkeen.
Työväentalon salitreeneissä oli tiukka linja. Se päti myös kilpailuissa. Ilmo vaati kehäkulmassa, että nyrkkeilijän piti otella täysillä laaditun ottelusuunnitelman mukaan. Vuonna 1976 minua houkuteltiin otteluun Euroopan Mestari Kalevi Marjamaata vastaan. Rahaakin tarjottiin, koska Kalelle ei ilmaista vastustajaa löytynyt. Ilmo huomautti, että Kale on sentään Euroopan Mestari. Sanoin, että olenhan minäkin Hagiksen mestari. Selvä, vastasi Ilmo.
Jo ensimmäisessä erässä kylkiluuni paukahti poikki kunnon vartaloiskuista. Kolmannessa erässä veljeni Erkki vaati Ilmoa heittämään pyyhkeen kehään. Ilmo tuumi Ekille, ettei tämä mikään saunareissu ole. Antaa Kimmon nauttia koko rahan edestä! Kehätuomari keskeytti ottelun käytyäni kahdesti lattiassa. Matsin jälkeen Piitulaisen Harri saatteli minua pukuhuoneeseen lauleskellen ”Maailma se on kuin silkkiä vaan, sylillisen tahtoisin kerrallaan.”
Ilmo lopetti valmentajan uransa vuosituhannen vaihteessa. Valmentajana Ilmo oli tiukka, mutta myös kannustava ja innostava. Ilmo osasi ottaa valmennettavansa yksilöinä, joille hän salli hieman toisistaan poikkeavia ”salioikeuksia”. Tällainen suhde nyrkkeilijään auttoi nyrkkeilijän parhaiden ominaisuuksien kehittämisessä. Samalla Ilmosta itsestään kehittyi ehdoton auktoriteetti, salin henki, jonka sanaa uskottiin. Ilmon valmennusmenestyksestä ja -tehokkuudesta kertoo, että hänen valmennuskaudellaan Tarmon nyrkkeilijät voittivat suomenmestaruuskilpailuissa kaikkiaan 32 mitalia. Ilmon kaudella syntyi nyrkkeilypiireissä käsite ”Tarmon Talli”. Tarmon Tallin väriläiskiä olivat 70-luvun loppupuolella mm. Lujan ja Ukkolan veljesparit. 80-luvulta aina 90-luvun puoliväliin Tarmon Tallin näkyvimmät ja menestyneimmät nyrkkeilijät tulivat Vuoristen veljessarjasta. Heistä ehkä parhaiten menestynyt Ilmon nyrkkeilykasvatti oli Hannu (Hantta tai Hantsa) Vuorinen. Hän oli Suomen olympiaedustaja Los Angelesissa 1984 ja teki olympiaedustuksen jälkeen lyhyehkön ammattilaisuran.
90-luvun puolivälistä vuosituhannen vaihteeseen Tarmon kilpanyrkkeily oli lamaantunutta. Sen sijaan kuntonyrkkeilytoiminta oli erittäin menestyksellistä. Kuntonyrkkeilyssäkin tuntui ja näkyi Ilmon panos. Hän ei ollut ainoastaan erittäin pidetty ja arvostettu valmentaja. Tämän lisäksi Ilmo koulutti innokkaimmista kuntonyrkkeilijöistä erittäin päteviä kuntonyrkkeilyohjaajia ja -valmentajia. Ilmo loi kontakteja myös Helsingin kouluihin. Hän veti salilla lukuisia koululaisille räätälöityjä vaihtoehtoisia liikuntatunteja. Vuosituhannen vaihteessa Ilmo antoi kilpanyrkkeilyn valmennusvastuun Marko Metzille.
Eikä sitten nakkikioskille!
Näin Ilmo tapasi sanoa treenien jälkeen kotiin lähteville kundeille.
Helsingin Tarmo kiittää Ilmo Lindqvistiä hienoista vuosista!
Kimmo Luja
Martti Kuokkanen
Kirjoittajat ovat Ilmo Lindqvistin ystäviä. Kimmo Luja on Ilmon nyrkkeilykasvatti ja Martti Kuokkanen Helsingin Tarmon nyrkkeilyjaoston entinen puheenjohtaja, sihteeri ja kuntonyrkkeilyohjaaja.
lehti 