Malawilainen Feston Zale etsi turhaan töitä seitsemän vuotta, kunnes päätti monen muun työttömän nuoren tavoin koettaa onneaan maataloudessa. Hän oli perinyt vanhemmiltaan kosteikkomaata ja keksi muuttaa sen puutarhatilaksi.
Ensitöikseen hän liittyi kotiseutunsa Chilekan puutarhaosuuskuntaan, jotta oppisi perusasiat.
– Aloin väsymättä viljellä maatani ja toivoin, että sen tuotoilla voisin jonain päivänä pyyhkiä pois työttömyyden kyyneleeni. Ensimmäisestä sadonkorjuusta saamani tulo oli niin tyydyttävä, että rohkenin laajentaa maatalousliiketoimintaani, Zale kertoo.
Zale on onnistunut ansaitsemaan maatilallaan yli 3 350 euroa vuodessa. Voitoillaan hän on pystynyt avaamaan kaupan ja ostamaan auton. Useimmat pienviljelijät tosin ansaitsevat vuodessa vain noin 1 500 euroa.
– Olen saanut useita palkintoja tuottamistani erittäin laadukkaista kaaleista, sipuleista ja tomaateista, Feston Zale selittää.
Tomaatteja ja muotia
Master Kapalamula harjoittaa maatalousbisnestä Malawin pääkaupungissa Lilongwessa. Kaksi vuotta sitten opintonsa loppuun saattaneelle Kapalamulalle maanviljelys on tarjonnut elinkeinon.
– Tuotan lähinnä tomaatteja. Viime sadostani sain noin 500 euroa. Olen käyttänyt osan rahoista ompelukoneen ostoon, Kapalamula kertoo. Hän haluaa maatalouden lisäksi muoti- ja designalalle.
Kapalamula etsiskelee edelleen töitä, mutta hän ei aio luopua maatilabisneksistään, vaikka löytäisikin työtä. Päinvastoin hän suunnittelee tilansa laajentamista.
Omaehtoinen vapaakauppa syö tuloja
Zale ja Kapalamula ovat onnekkaita. Malawin nuorisotyöttömyys on maan työministeriön mukaan 23 prosenttia.
Nuoret maatalousyrittäjät kuitenkin huomauttavat, että alalla riittää haasteita. Suurimpia ongelmia on vastaavien hyödykkeiden salakuljetus naapurimaista ja markkinasääntelyn puute.
Koska maataloustuotteiden kauppaa ei mitenkään säädellä, kansalaiset harjoittavat omaehtoista vapaakauppaa ja täyttävät markkinat salakuljetetuilla hyödykkeillä. Malawilaisten maanviljelijöiden täytyy sen tähden laskea tuotteidensa hintoja, jotta saisivat myytyä edes jotakin.
– Jos meidän on pakko laskea hintoja vielä tästäkin, teemme pelkkää tappiota emmekä hyödy liiketoiminnasta niin kuin meidän oletetaan tekevän. Tässä bisneksessä mukana pysyminen vaatii rohkeutta. Olen nähnyt monen muun nuoren luovuttavan, Kapalamula toteaa.
Tukiprojekti nuorille maatalousyrittäjille
Kansainvälinen maatalouskehityksen rahasto IFAD ja Trooppisen maatalouden kansainvälinen instituutti IITA ovat käynnistäneet CARE-projektin nuorten maanviljelijöiden tueksi. Projektissa pyritään lisäämään tietoa köyhyyden vähentämisestä ja työllisyysvaikutuksista sekä tekijöistä, jotka vaikuttavat nuorten sitoutumiseen maanviljelybisnekseen.
Dingase Kanchu Mkandawiren tekemässä tutkimuksessa selvisi, että nuorten maatalouteen työllistymisen suurimpia esteitä on luotettavien maatalousmarkkinoiden löytämisen vaikeus.
– Nuorilla ei ole helppoa pääsyä markkinoille ja huono tieverkosto vielä pahentaa tilannetta, Mkandawire sanoo.
Malawin maatalousministeri Lobin Lowe onkin huomauttanut, että maataloustutkimuksessa on aukko, jos se keskittyy vain tuotantoon.
– Kun tähdätään pelkästään tuottavuuden kasvuun, maanviljelijät jätetään pulaan, sillä lisääntyneen tuotannon markkinoinnista tulee entistä suurempi ongelma, Lowe sanoo.