Kalevi Kivistö on yhä sosialisti

Kalevi Kivistön koronavuosi on mennyt pääasiassa kotona kirjojen ääressä. Toista rokotuspiikkiään hän odottaa toukokuussa.

Ilman koronaa Kivistö kiertäisi maata Eläkeläiset ry:n valtuuston puheenjohtajana. Kauden piti päättyä kesäkuussa, mutta nyt järjestön edustajakokous on siirretty syksyyn.

Moninkertainen ministeri, entinen kansanedustaja, presidenttiehdokas ja SKDL:n puheenjohtaja tuntee vielä 80-vuotiaanakin osallistumisen paloa. Vuodet tulevat täyteen 25. maaliskuuta.

Kivistö kuuluu myös Espoon vanhusneuvostoon. Sen etäkokousten kautta hän on pysynyt hyvin kärryillä siitä, missä koronan suhteen mennään nykyisessä kotikaupungissa.

Kivistö sanoo, että olisi vaikea olla tekemättä jotain, kun on aina tehnyt. Hänet valittiin yliopistouralta eduskuntaan ensi kerran vuonna 1972. Puoluepoliittisen välivaiheen jälkeen Kivistö edusti vasemmistoliittoa Espoon kaupunginvaltuustossa vuoden 2017 vaaleihin asti.

Yhteiskunta on aaltoliikettä

Kalevi Kivistö on toiminut niin pitkään yhteiskunnallisena vaikuttajana, että sinä aikana virtaukset ovat menneet pariinkin otteeseen laidasta toiseen.

Kansanedustaja ja ministeri hän oli hyvinvointivaltion rakentamisen kultakaudella. Kun teimme keväällä 2001 hänen 60-vuotishaastatteluaan, Kivistö piti 1990-luvun uusliberalistisen ajattelutavan ja hegemonian muutosta dramaattisena siihen verrattuna.

Nyt heiluri on jälleen menossa toiseen suuntaan. Kriittisyys kapitalismia kohtaan on kasvanut ja hyvinvointivaltiosta puhutaan taas – nyt usein hyvinvointitalouden käsitteen kautta.

– Keskinäinen yhteisvastuu ymmärretään taas paremmin, Kivistö vertaa tätä aikaa 1990-lukuun, jolloin purettiin hyvinvointivaltion palveluiden rakenteita.

Esimerkkinä tästä hän pitää tekeillä olevaa sote-uudistusta. Palveluiden järjestämisen ensisijaisen vastuun ymmärretään olevan julkisella vallalla.

– Ja jos ajatellaan talouspolitiikkaa, niin en ole nähnyt Keskuskauppakamarin velkakelloa niin kuin oli taannoisten vaalien edellä, hän hymähtää.

– Hyvin yksinkertaistava ja populistinen puhe on unohtunut siitä, millä tavalla julkinen valta käyttää toiminnassaan myös velkarahaa, kun on kyse pitkävaikutteisista menoista. Keynes on kokenut uudelleen tulemisensa jopa Yhdysvaltoja myöten. On tämä tilanne vienyt pohjan pois yksisilmäisimmältä uusliberalismilta ja se on hyvä asia.

Länsimaissa virtaukset vaihtelevat, mutta pitkänä kaarena Kivistö pitää sitä, ettei hyvinvointivaltioajatus rajoitu enää vain pohjoismaihin. Sen idea hyväksytään laajemmin.

Sosialismi on turvallista elämää

Kivistö oli ja on edelleen sosialisti. Hän kertoo yrittäneensä koko elämänsä paneutua siihen, mitä sosialismilla tarkoitetaan. Inspiroivaa on se, että Marxin ja ylipäänsä sosialismin tutkimus länsimaisissa yliopistoissa koki uuden renessanssin ja monipuolistui sen jälkeen, kun oikeaoppisuuden vahtiminen loppui reaalisosialismin kaatumisen myötä.

2020-luvullakin sosialismi on Kivistön mielestä sitä, että kaikille turvataan turvallinen elämä ja minimoidaan ihmisten mahdollisuudet käyttää toisiaan hyväksi.

– Jo nuorena filosofina Marx kirjoitti, että tavoitteena on poistaa kaikki sellaiset olosuhteet, missä ihminen on alistettu, orjuutettu, hylätty ja halveksittu olento. Se perusidea, että jokainen ihminen on täysivaltainen yhteiskuntansa jäsen eikä joudu toisten sortamaksi ja syrjäyttämäksi vaan voi elää täyttä elämää, Kivistö määrittelee sosialismin.

Sosialismiin ei ”siirrytä”. Puhutaan prosessista, joka on lainsäädännön kehittämistä ihmisten yhteiskunnallisen olemisen parantamiseksi.

Lisäksi se on taloudellista demokratiaa poliittisen demokratian ohella. Kivistön poliitikkoaikoina puhuttiin paljon yritysdemokratiasta, mutta saavutukset jäivät vähäisiksi. Yhteistoimintalakia kutsutaan nykyisin yleisesti irtisanomislaiksi vaikka tarkoitus oli neuvotella aidosti silloin, kun yrityksellä on ongelmia.

Edelleen hänen mielestään pitäisi ajatella uudelleen kaikkien taloudessa mukana olevien mahdollisuutta vaikuttaa asioihin. Vastarinta on kovaa. Juuri nyt paikallista sopimista koskevissa kiistoissa ay-liike joutuu puolustamaan jopa luottamusmiesten asemaa.

Koulutuksen pitkä linja

Kivistö toimi opetusministerinä useissa hallituksissa 1975–1982. Hänkin oli tekemässä suuria koulutuspoliittisia uudistuksia kuten vasemmistoliiton nykyiset ministerit Li Andersson ja häntä tuuraava Jussi Saramo.

Kivistön aikana peruskoulu oli vielä toteuttamisvaiheessa ja hänen vastuullaan oli aluillaan ollut keskiasteen uudistus.

Kyllä tässä hyvin pitkä koulutuspolitiikan linja on ottamassa askeleita eteenpäin, kun oppivelvollisuusikärajaa nostettiin. Se on hieno ja kauaskantoinen uudistus.

Nyt oppivelvollisuuden laajentaminen 18 vuoteen ja maksuton toinen aste ovat toteutumassa. Ne ovat sitä, mitä Kivistö kannatti jo yliopistossa ennen poliitikkouraansa.

– Olin sitä mieltä, että ensinnäkin pitäisi koulun alkuvaiheessa päästä mahdollisimman pian korjaamaan ongelmia, joita syntyy erilaisista kotitaustoista, päivähoito- ja esikoulujärjestelmällä. Siihen on nyt aika pitkälle päästykin, koska kuusivuotiaiden ikäluokka alkaa olla esikoulussa.

– Toisaalta on äärimmäisen tärkeää, että oppivelvollisuuskoulusta tulevilla on joko ammattitaito tai kelpoisuus jatkaa opintojaan korkeakouluasteella. Koulutusrakennekomitean perusidea 1970-luvun alussa oli, että olisi 12-vuotinen oppivelvollisuuskoulu, jonka loppuvaihe olisi joko ammatillisesti eriytyvä tai yleissivistyksen pohjaa rakentava.

– Kyllä tässä hyvin pitkä koulutuspolitiikan linja on ottamassa askeleita eteenpäin, kun oppivelvollisuusikärajaa nostettiin. Se on hieno ja kauaskantoinen uudistus, Kivistö kehuu seuraajiaan opetus- ja kulttuuriministeriössä.

Nyt maaliskuun lopulla ollaan jo kesän kynnyksellä. Koronan vaikutuksista tulevaan kesään ei vielä tiedetä. Jos sen aiheuttamia rajoituksia ei ole, Kivistö käy kesätapahtumissa ja viettää aikaa kesämökillä eri sukupolvien kesken.

Mutta sitä ennen koronan takia Kivistöillä ei vietetä isoja 80-vuotisjuhlia. Tilanne on ehkä toinen syksyllä. Silloin Kalevi ja Sirkka Kivistön avioitumisesta tulee kuluneeksi 60 vuotta.