Mikä oikein on rakenteellinen uudistus? Vasemmistoliiton eduskuntaryhmän puheenjohtaja Paavo Arhinmäki nosti kysymyksen KU:n pääsiäishaastattelussa esiin. Arhinmäen vastaus siihen oli myös osuva.
Rakenteelliset uudistukset tuntuvat Suomessa usein olevan leikkausesityksiä, eikä niissä ole edes kyse rakenteisiin menevistä uudistuksista, Arhinmäki huomautti.
Tämä on asia, joka tiedotusvälineiden – myös KU:n – on syytä pitää mielessä. Kun ilmaan heitetään sanapari ”rakenteellinen uudistus”, pitää ensin kysyä, onko asiassa oikeasti kyse sellaisesta. Vai onko kyse vain leikkausesityksestä, joka muodikkaasti verhoillaan kauniilla sanoilla.
Kuten Arhinmäki sanoi, ei esimerkiksi ansiosidonnaisen työttömyysturvan leikkaaminen ole mikään rakenteisiin kajoava uudistus. Se on vain leikkaus. Leikkauksia saa esittää, siitä ei ole kyse, mutta rehellisyys olisi suotavaa.
Ansiosidonnaisen työttömyysturvan uudistusvaatimukset ovat hallituksen puoliväliriihen alla nousseet jälleen esiin. Keskustan ja viimeksi vihreiden esityksissä on toistunut kaunis sana porrastaminen. Porrastus kuulostaakin paljon paremmalta kuin leikkaus.
Ongelma vain on, että jos ansiosidonnaista työttömyysturvaa haluaa porrastaa ja saada sille jotain työllisyysvaikutuksia, tarkoittaa se tuen leikkaamista.
Sinänsä Suomi ja koko maailma kaipaa suuria rakenteellisia uudistuksia. Vasemmisto on jo pitkään puhunut työn muuttumisesta, eikä sen vauhti ole koronakriisissä ainakaan hidastanut. Pikemmin on käynyt päinvastoin.
Siksi on tärkeää, että jos joku esittää ihan oikeita rakenteellisia uudistuksia, ei vastapuolen pidä vastata niihin huutamalla pelkästään kovaan ääneen ”ei käy”. Työmaailmassa tämä koskee niin työnantajia kuin työntekijöitä.
Myllerryksen keskellä tarvitaan kaikilta tahoilta ymmärrystä toisten vaatimuksille. Kaikki tietävät, miten yhteiskunnalle käy, jos peittää bussin ikkunat verhoilla ja alkaa kuvitella bussin liikkuvan.
Päätoimittaja
uutiskirje 
