Tämän lehden mentyä painoon hallituspuolueet kokoontuivat pohtimaan hallituskauden puolivälietappia. Agraari-Suomen perintönä tuota kutsutaan riiheksi eli tällä kertaa puoliväliriiheksi.
Riippumatta siitä, mitä päätöksiä hallituspuolueet tekevät, kertoo siihen valmistautuminen jo jotain. Erityisesti se kertoo ilmastotoimien vaikeudesta.
Keskustan puheenjohtaja, kulttuuri- ja tiedeministeri Annika Saarikko, julisti, että turveteollisuus on liian kovan muutoksen kourissa. Hän vaati hidastamaan turpeen alasajon vauhtia. Se on keskustan mielestä tällä hetkellä liian kova.
Saarikon kommentti oli hämmentävä mutta samalla ymmärrettävä. Hämmentävä se oli siksi, että turpeen käytön vähentyminen energiakäytössä johtuu osin markkinoista. Markkinamyönteisen puolueen luulisi ymmärtävän, että päästökauppa toimii tarkoituksensa mukaisesti, kun hyvin haitallisen energiamuodon hinta nousee.
Ymmärrettävä Saarikon linjaus oli siinä mielessä, että turpeen työllistävä vaikutus on keskustan kannatuksen sydänmailla. Niinpä kommentti on helppo nähdä omien kannattajien kosiskeluna.
Joka tapauksessa turpeen kohtalon tulee olla sama kuin kivihiilen. Siitä on päästävä eroon nopeasti ja tietysti hallitusti.
Turve on kivihiilen tapaan Suomen energiantuotannon murheenkryyni. Turpeella tuotetaan vain muutama prosentti energiasta, mutta sen osuus ilmastopäästöistä on huomattavasti korkeampi. Turpeen nostaminen myös pilaa ympäristöä.
Siksi nyt pitää keskittyä siihen, että turpeesta elantonsa saavat ihmiset löytävät uuden elinkeinon. Sitä reilu siirtymä tarkoittaa. Se ei tarkoita saastuttavan elinkeinon toiminnan jatkamista poliittisilla päätöksillä.
Samalla pitää huolehtia siitä, että turvetta ja myös kivihiiltä ei korvata jollain muulla poltettavalla materiaalilla kuten hakkeella.
Nyt ei pidä keskittyä siihen, että tuhoon tuomittua alaa ylläpidetään turhaan. Ilmastokriisi ei odota.
Kirjoittaja on KU:n päätoimittaja
uutiskirje 
