KU
  • Ajassa
  • Taustat
  • Dialogi
  • Etusivu
  • Digilehti
    • Uusin lehti
    • Näköislehdet ja arkisto
    • Tilaa digilehti
  • Arkisto
  • Tilaajapalvelu
  • Ilmoitukset

    Voit ilmoittaa KU:n verkossa myös kokouksista, tapahtumista, avoimista työpaikoista yms. Pääset selaamaan ilmoituksia viereisestä selaa ilmoituksia-linkistä.

    Lisää tietoja ilmoittamisesta verkossa ja aikakauslehdessä saat mediatiedoista.

    Perinteisiä tervehdyksiä voit jättää myös verkossa ilmoituspalvelussamme.

    • Selaa ilmoituksia
    • Mediatiedot
    • Ilmoituspalvelu
  • Yhteystiedot
    • Yhteystiedot
    • Laskutus
    • Palaute
No Result
Näytä kaikki hakutulokset
KU

Horisontti

Onko UPM:n tehdashanke Uruguayssa globaalia yritysvaltaa vai suomalaiskolonialismia, pohtii professori Teivo Teivainen

UPM rakentaa Paso de los Torosin pikkukaupungin liepeille maailman suurinta yksilinjaista sellutehdasta.

UPM rakentaa Paso de los Torosin pikkukaupungin liepeille maailman suurinta yksilinjaista sellutehdasta. Kuva: UPM

Helsingin yliopiston maailmanpolitiikan professori Teivo Teivainen pohtii esseessään, miten kolonialismi liittyy UPM:n tehdashankkeeseen Uruguayssa.

Teivo Teivainen
22.7.2021 7.00

”Sinä kun olet tuollainen kommunisti, tietenkin vastustat UPM:n sellutehdashankkeita Uruguayssa”, saan toisinaan kuulla. Näin käy etenkin Twitter-keskustelujen kaltaisissa tilanteissa, joissa kommunisti-termiä vilautellaan hiukan hullunkurisesti. Väite hymyilyttää minua siksikin, että vierailuillani Uruguayssa olen tavannut monta sikäläisen kommunistipuolueen aktivistia. Yksikään heistä ei ole vastustanut UPM:n tehtaita.

Uruguayssa Suomi näyttäytyy suurvaltana. Maan suurimmat investoinnit ovat UPM-Kymmenen ja osittain myös Stora Enson hallussa. Nyt UPM rakentaa Paso de los Torosin pikkukaupungin liepeille maailman suurinta yksilinjaista sellutehdasta.

Olen seurannut muutaman vuoden ajan UPM:n uuteen tehdashankkeeseen liittyviä kiistoja Uruguayssa. Vaalitulosten, mielipidetiedustelujen ja havaintojeni perusteella on ilmeistä, että hankkeen vastustajat ovat vähemmistö sekä koko maassa että sellutehdaspaikkakunnilla. Heillä on kuitenkin sanottavaa ja näkyvyyttä. Maassa tunnustetaan aika yleisesti, että suomalaiset sellutehtaat ovat kiistanalainen asia. Puhetta suomalaiskolonialismista kuulee kyllä. Näiden kiistojen tutkiminen kiinnostaa minua siksikin, että ne voivat tarjota peilin, joka auttaa suomalaisia pohtimaan maamme muuttunutta maailmanpoliittista roolia. Mekö osallisia kolonialistisiksi kutsutuissa käytännöissä?

ILMOITUS
ILMOITUS

Suomalaisten selluinvestointien uruguaylaisista kriitikoista johdonmukaisimpia ovat olleet ympäristöliikkeet. Vaikka ensimmäinen suomalaistaustainen sellutehdas Argentiinan ja Uruguayn välisen rajajoen varrella ei johtanutkaan kaksipäisten lasten syntymiseen, kuten joissakin hurjimmista kritiikeistä visioitiin, ympäristöhaittojen riski on ilmeinen. Oma asiantuntemukseni ei ainakaan vielä riitä niiden perinpohjaiseen arviointiin, etenkin kun yhtälöön tulee laskea myös tehtaiden tarvitsemien valtavien eukalyptusviljelmien vaikutus luontoon.

Yhteiskuntatieteilijälle tehtaiden tarvitsemien viljelmien kiinnostava ulottuvuus löytyy niiden omistussuhteista. Satojatuhansia hehtaareja maata on siirtynyt viime vuosikymmeninä suomalaisfirmojen haltuun. Toisin kuin vaikkapa naapurimaa Brasiliassa, maaomistuksien siirtoon ei juurikaan liity laillisia epäselvyyksiä, mikä onkin yksi yritysten korostama syy Uruguayn houkuttelevuudelle investointikohteena. Ne ovat kuitenkin samalla nostattaneet keskustelua ”maan ulkomaalaistamisesta”.

Taloudelliseksi määritellyistä kysymyksistä onkin tullut aiempaa tärkeämpi kiistelyn kohde. UPM ei maksa päätoiminnastaan tehtaissa juuri lainkaan veroja. Osa Uruguayn valtion myöntämiin verovapauksiin kohdistuvasta kritiikistä on jyrkkää. Toiset taas saattavat vienosti päätään puistellen todeta: ”minkäs teet, mutta jotenkin niitä investointeja on houkuteltava”. Samankaltaisia asenteita löytyy myös Suomesta, esimerkiksi suhteessa kaivoslakiin.

Sellutehtaiden suorat työllisyysvaikutukset ovat rakennusvaiheen jälkeen suhteellisen vähäisiä. Varsinaisille sellutyöläisille maksetaan melko avokätisesti. Yhden tehtaan ay-vaikuttaja, kommunisti, totesi parin oluen jälkeen hiukan hymähtäen palkan tuntuvan joskus jopa kiusallisen hyvältä. Epäsuora työllisyysvaikutus näkyy puuviljelmien lisäksi esimerkiksi paikallisissa kuljetusfirmoissa ja ravintoloissa, ja niiden palkat ovat usein paljon heikompia.

Demokratian kannalta kenties kiinnostavin piirre liittyy sijoittajasuojamekanismeihin. Niitä pönkittävillä sopimuksilla Uruguayn valtio rajoittaa oman parlamenttinsa ja tuomioistuintensa toimivaltaa suhteessa sellufirmoihin. Kansallista itsemääräämisoikeutta rajoittavissa järjestelyissä voi nähdä samankaltaisuuksia joidenkin klassisen kolonialismin piirteiden kanssa. Toisaalta niitä voi pitää nykyisen kapitalistisen maailmanjärjestelmän perusmeininkinä. Ulkomaisten sijoittajien oikeuksia suojataan joskus vastaavilla järjestelyillä myös Suomessa. Onko se sitten kolonialismia vai selkeästi muunlaista suuryrityksen ja yksittäisen valtion välistä vallankäyttöä?

Osa sellutehtaiden vastustajista ja suomalaiskolonialismista puhuvista tarjoaa esimerkkejä uudenlaisesta globalisaatiokritiikistä. UPM nähdään toisinaan hiukan samankaltaisena kolonialistisena uhkana kansakunnalle kuin vaikkapa feminismi, transoikeudet, rokotteet tai mikä tahansa asia, jota miljardööri Sorosin rahahanat tukevat. Sellainen puhe muistuttaa meitä siitä, että joskus vasemmistolaiselta kuulostava yrityskritiikki voi kietoutua yhteen muunlaisen globalisaatiokritiikin kanssa. Uruguayn parlamentin harvoista UPM-kriitikoista kovaäänisin kuuluu parlamentin oikeistolaisimpaan ja eniten perussuomalaisia muistuttavaan puolueeseen.

Kritiikin ominaispiirteitä selittää osaltaan, että suuryritysten kritiikissä harjaantuneimmat poliitikot, eli melkein koko Uruguayn puoluevasemmisto, olivat 15 vuoden ajan hallitusvallassa. Frente Amplio -hallitusrintamassa oli monen sortin sosialisteja, kommunisteja, vasemmistoliberaaleja ja entisiä kaupunkisissejä. Ennen hallitusvaltaan pääsyä vuoden 2004 vaaleissa vasemmisto saattoi olla hyvinkin kriittinen selluhankkeita kohtaan. Yksi syy päiden kääntymiselle oli ajatus siitä, että suomalaiset yritykset olisivat vähemmän kolonialistisia tai imperialistisia kuin vaikkapa Espanjasta tai Yhdysvalloista tulevat investoinnit. Kyse on myös yleisemmästä ilmiöstä: hallitusvaltaan pääseminen tekee vasemmistopuolueista usein aiempaa sijoittajamyönteisempiä.

Vuoden 2019 vaalit Uruguayssa voittanut oikeisto on jo ideologisilta lähtökohdiltaan suopeampi ulkomaisia investointeja kohtaan. Oppositioon siirtynyt vasemmisto ei ole ainakaan toistaiseksi halunnut tai kehdannut pyörtää sellutehdasmyönteistä linjaansa. Tässä mielessä suomalaisfirmoilla on Uruguayssa vakaa valtiopohja. Perinteisestä kansallisen itsemääräämisoikeuden näkökulmasta toiminnan puolustajilla on perusteita sanoa kolonialismista puhuville kriitikoille, että Uruguayn valtio on itse päättänyt suomalaisinvestointien olevan tervetulleita. Tästä ei tietenkään seuraa, että investoinnit olisivat kaikilla mittarilla hyvä asia. Itselläni ei ole investointien yleiseen toivottavuuteen mitään erityistä omaa mielipidettä.

Suomessa on aivan viime vuosina noussut aiempaa vilkkaampaa keskustelua suomalaisten suhteesta kolonialismin eri muotoihin. Erityisesti saamelaisten asemaan ja kohteluun liittyy piirteitä, joita voi pitää kolonialismin osaksi syntyneen eriarvoistavan rotuluokittelun ilmentyminä. Koloniaalisten asenteiden yksi osa on määritellä toinen kehityksessään hiukan lapsenkaltaiseksi eli kykenemättömäksi osallistumaan täysivaltaisena päätöksentekoon.

Nykyisin saamelaisten ääni kuuluu hiukan aiempaa paremmin, mihin on vaikuttanut voimistunut saamelaisaktivismi sekä saamelaiskäräjien asema Euroopan unionin ainoan alkuperäiskansan Suomen valtion alueella asuvien edustuksellisena parlamenttina. Aluillaan oleva Suomen valtion ja saamelaiskäräjien käynnistämä totuus- ja sovintoprosessi saattaa tuoda saamelaisia koskevaan kolonialismikeskusteluun uutta tietoa. Esimerkiksi Lapin yliopiston professori Rauna Kuokkanen on esittänyt monia varteenotettavia syitä sille, miksi asuttajakolonialismi voi olla järkevä termi saamelaisten nykyisenkin aseman arvioinnissa.

Parhaillaan on tekeillä tutkimuksia, jotka tarjoavat esimerkkejä suomalaisten mahdollisesta koloniaalisuudesta vaikkapa nykyisen Namibian historiassa. Myös Suomen rajojen sisäisen rasismin voi kytkeä teoreettisiin pohdintoihin koloniaalisuudesta. Itä-Karjalan suomalainen miehitysvaihe 1940-luvulla tarjoaa esimerkkejä eriarvoistavista rotuluokitteluista. Mutta entä Uruguayn tapaus? Onko sikäläinen puhe suomalaiskolonialismista vain retorinen kiukunilmaus vai sopiiko termi tilanteen kuvaamiseen?

Koloniaalisuuteen kuuluvaa rodullistavaa asennetta on suomalaistoiminnassa Uruguayssa vaikeampi havaita kuin vaikkapa Saamenmaalla. Tähän vaikuttaa se, että Uruguay on joiltain osin Latinalaisen Amerikan ”valkoisin” valtio, vaikka maassa on myös esimerkiksi afrikkalaisten orjien jälkeläisiä. Alkuperäiskansaksi luokiteltuja väestönosia Uruguayn alueella ei juurikaan ole, toisin kuin Suomessa.

Itse asiassa Uruguaysta katsottuna Suomi vaikuttaa joskus paikalta, jonne liberalismi ja tasavaltalaisuuden ihanteet eivät ole vielä ehtineet juurtua. Tämä tulee esiin, kun kerron siellä esimerkiksi maamme huumepolitiikasta tai uskonnon roolista kouluissa ja eduskunnassa. Uruguayssa poikkeuksellisen vahvojen liberaalien perinteiden vinkkelistä Suomessa tuntuu vallitsevan osittainen kieltolaki ja vivahteita teokratiasta. Uuskolonialistisiksi kutsutut oletukset, joita globaalin pohjoisen maissa on ollut tapana tehdä takapajuisista banaanitasavalloista, heittävät Suomen ja Uruguayn vertailussa välillä häränpyllyä.

"Puhe suomalaiskolonialismista Uruguayssa nostaa esiin tärkeitä kysymyksiä suomalaisten liikeyritysten maailmanpoliittisesta roolista. Samalla voi miettiä, missä määrin esimerkiksi UPM oikeastaan on suomalainen yritys." Kuva: Lehtikuva/Vesa Moilanen

Joka tapauksessa puhe suomalaiskolonialismista Uruguayssa nostaa esiin tärkeitä kysymyksiä suomalaisten liikeyritysten maailmanpoliittisesta roolista. Samalla voi miettiä, missä määrin esimerkiksi UPM oikeastaan on suomalainen yritys.

Helsingissä päämajaansa pitävä suomalaisjohtoinen yritys on tietenkin monella ilmeisellä tavalla suomalainen oikeushenkilö. Silti suomalaisuusoletus hiukan hämärtyy, kun yrittää selvittää, keitä yrityksen omistajat ovat. UPM:n julkinen omistajaluettelo on laadittu niin, että ensivilkaisulla esimerkiksi Nordea näyttäisi omistavan neljäsosan osakkeista. Uruguayssa jotkut UPM:n toimintaa melko tarkkaankin seuraavista tuntuvat pitävän UPM:n hallituksen puheenjohtajaa Björn Wahlroosia myös sen merkittävänä omistajana. Sekaannus tulee osittain siitä, että Wahlroos oli aiemmin myös Nordean hallituksen puheenjohtaja. Mielenosoituskylteissä Wahlroos kuvataan joskus Uruguayn todelliseksi presidentiksi tai keisariksi.

Omistajaluettelossa suurimpien ”omistajien” kohdalla on kuitenkin alaviite, josta voi päätellä, että kyse on niiden kautta hallintarekisteröidyistä osakkeista. Niiden määrä on 67 prosenttia kaikista osakkeista. Valtaosa UPM:n omistajista on siis tuntemattomia sanan siinä merkityksessä, jonka hallintarekisteröinti mahdollistaa. Arvopaperimarkkinalain mukaisesti UPM tekee julkisen liputusilmoituksen sellaisista muutoin salatuista omistajista, kuten vaikkapa yhdysvaltalainen sijoitusyhtiö BlackRock tai Norjan öljyrahoja hallinnoiva keskuspankki, joilla on ajoittain yli viisi prosenttia osakkeista. Nekin vahvistavat näkemystä, että yrityksen omistajat ovat valtaosin ulkomaisia.

Toisaalta osa ulkomaisista omistajista on melko passiivisia vallankäyttäjiä. Esimerkiksi Keskinäinen Eläkevakuutusyhtiö Ilmarinen saattaa pieneltä vaikuttavalla kahden prosentin omistuksellaan käyttää omistusosuuttaan merkittävämpää valtaa valittaessa henkilöitä UPM:n toimintaa käytännössä pyörittäviin elimiin. Ilmarisen hallituksessa myös suomalaisella ay-liikkeellä on edustus. Tätä voi pitää kiinnostavana yksityiskohtana senkin vuoksi, että sekä suomalainen että erityisesti uruguaylainen ay-liike on UPM:n Uruguayn-hankkeiden kiistoissa usein mielletty pikemminkin hankkeiden kannattajaksi kuin kriitikoksi. Toki ay-liikkeen piiristä löytyy myös kriittisempiä näkemyksiä.

Suomessa moni tuntuu olettavan, että emme me voi olla osallisia kolonialismin kaltaisissa käytännöissä, koska olemme itse olleet orjuuttamisen ja valloitusten kohteena. Yksi sekä kolonialismia että globaalia yritysvaltaa koskevan keskustelun tavoitteista voisikin olla tällaisen vastakkainasettelun hylkääminen. Jos globaalia yritysvaltaa pitää yhtenä kolonialismin jatkeena tai muotona, on ilmeistä, että sitä kohdistuu myös Suomeen.

Maamme paikkaa kapitalismin ja kolonialismin muokkaamassa maailmanpolitiikassa ei ole syytä tarkastella vain valtiokeskeisten linssien läpi. Poikkikansallisesti toimivat suuryritykset ja yhteiskunnalliset liikkeet kytkeytyvät monin tavoin valtioihin, mutta kytkökset ovat muuttumassa aiempaa monimutkaisemmiksi. Silti Helsinkiin rekisteröidyt metsäyhtiöt näyttäytyvät usein nimenomaan Suomen edustajina, ja niiden vastaisissa mielenosoituksissa on toisinaan voinut nähdä palamaan sytytetyn siniristilipun.

Kirjoittaja on Helsingin yliopiston maailmanpolitiikan professori

ILMOITUS
ILMOITUS

Lue myös

Suomessakin talouspolitiikan valmistelu nojaa taloustieteen mikroperustaiseen pohjaan, jossa talouden toimijat työnhakijoista kuluttajiin ja yrityksiin reagoivat valtiovallan säätämiin kannustimiin, arvioi Timo Harjuniemi.

Vasemmisto on laiminlyönyt taloudellisen asiantuntijatyön, vaikka ekonomistit hallitsevat maailmaa

Veikka Lahtinen.

Rasismikeskustelu teki meistä jankkaajia – Rasismi on yhteiskunnan käytännöissä, viranomaisohjeissa ja koulutusjärjestelmässä, kirjoittaa KU:n kirjoittajavieras

Kun kone pysähtyy

Maksuton korkeakoulutus: missä mennään? – ”On syytä pelätä, että lukuvuosimaksut saattavat ilmestyä suomalaisiin korkeakouluihin hyvinkin äkillisesti”

Uusimmat

Katujen elämä on hiljentynyt. Naisia ja tyttöjä ei enää näe missään ulkona.

Ruksharin tarina – Kun Afganistanin kaikki perhekeskukset lopetettiin

Valtiovarainministeri Riikka Purra (ps) OECD:n maaraportin tiedotustilaisuudessa Helsingissä perjantaina.

OECD:n karu viesti Suomelle: Osaamistasoa nostettava, maahanmuuttoa helpotettava – tulevaisuus uhkaa valua ohi

Gaza on jo nyt raunioina.

Palestiinan tunnustaminen on ajan kysymys – ”Mutta minkä ajan?”

Timo Furuholm.

Entinen ammattiurheilija perää urheilun arvoja: ”Israel on suljettava kansainvälisestä urheilusta”

ILMOITUS
ILMOITUS

tilaa uutiskirje

Viikon luetuimmat

01

Hallitus uudistaa sosiaaliturvaa: Jopa sata tuhatta uutta ihmistä toimeentulotuen varaan

 
02

Teollisuusliiton Lehtonen: ”Jos hallitus repii järjestelmää rikki, me emme voi olla se osapuoli, joka yksin pitää pöytää pystyssä”

 
03

Valtiovarainministeriön selitykset eivät vakuuta, kansliapäällikkö sotki pakkaa entisestään – ”Vei pohjaa VM:n aiemmilta selityksiltä”

 
04

Sukupuuttoon kuolleeksi luultu Cheljoen käärmeenpääkala teki yllättävän paluun

 
05

Emme ole valmiita fasismin paluuseen

 

tilaa lehti

ILMOITUS
ILMOITUS

Lisää uusimpia

Murentaako Orpon hallitus kansanvaltaa? ”Esitys on täysin tarpeeton”

23.05.2025

Tämä jäi medialta huomaamatta: Hallitus on taas rajoittamassa lakko-oikeutta

23.05.2025

Koko maailman silmien edessä suoritetaan kansanmurhaa: ”Passiivisuudella tuemme Israelin sotarikoksia”

22.05.2025

Voitto ruokaläheteille: Ei yrittäjiä vaan työntekijöitä

22.05.2025

Hallitus jakaantui ennen Gaza-keskustelua: KD ja Perussuomalaiset omalla linjallaan

22.05.2025

Liittojäsenmaksujen verovähennyksellä vankka tuki: Alle kolmannes vastustaa

22.05.2025

Hallituksen koulutusvedätys jatkuu: ”Nyt on selvinnyt ettei luvattua 100 miljoonan rahoitusta ole missään”

21.05.2025

SEY: Hallitus yrittää palauttaa porsaiden kastroinnin – ”Yksi kivuliaimmista eläimille tehtävistä toimenpiteistä”

21.05.2025

Vasemmistoliiton kärhämä jatkuu Turussa: Kolmea puolueosastoa uhkaa erottaminen

21.05.2025

Hallitus uudistaa sosiaaliturvaa: Jopa sata tuhatta uutta ihmistä toimeentulotuen varaan

21.05.2025

KU:n toimitus pohti puolueiden uusimpia gallup-lukuja: ”Kuinka paljon toimintakykyä hallitus enää tarvitsee?”

21.05.2025

Keskusta ja demarit eivät ottaneet vihreitä ja vasemmistoliittoa mukaan välikysymykseensä – Vasemmistoliiton Pekonen: ”En tiedä syytä”

20.05.2025

Teollisuusliiton Lehtonen: ”Jos hallitus repii järjestelmää rikki, me emme voi olla se osapuoli, joka yksin pitää pöytää pystyssä”

20.05.2025

Vasemmistoliitto vaatii nopeaa toimintaa Gazan pakkosiirtojen estämiseksi: ”Tappamisen on loputtava”

19.05.2025
ILMOITUS
ILMOITUS

Kaupallinen yhteistyö

Miltä antifasistinen ulkopolitiikka näyttää?

19.05.2025

Tiede luo toivoa, kun maailma myllertää

17.04.2025

250 miljardia syytä tukea Ukrainaa

18.03.2025
ILMOITUS
ILMOITUS
KU logo


  • Yhteystiedot
  • Tilaajapalvelu
  • Mediatiedot
  • Palaute
  • Blogit
  • Ilmoituspalvelu

Sivuston käyttöä seurataan mm. evästein kävijäseurannan, markkinoinnin ja mainonnan toteuttamiseksi. Tietosuojaselosteessa kerrotaan sivuston käytännöistä ja yhteistyökumppaneista.

Tietosuoja
Yksityisyysasetukset
Tilausehdot

  • Ajassa
  • Taustat
  • Dialogi
  • Etusivu
  • Digilehti
    • Etusivu
    • Näköislehdet ja arkisto
    • Tilaa digilehti
  • Arkisto
  • Tilaajapalvelu
  • Ilmoitukset
    • Ilmoituksia
    • Mediatiedot
  • Yhteystiedot
    • Yhteystiedot
    • Palaute
No Result
Näytä kaikki hakutulokset

Tervetuloa takaisin!

Kirjaudu sisään tilillesi:

Käyttäjätunnus on sähköpostiosoitteesi. Palauta salasanasi klikkaamalla tästä.

Ongelmatilanteissa ota yhteyttä asiakaspalveluumme. Vastaamme mahdollisimman pian.

Salasana unohtunut?

Salasanan palauttaminen

Syötä käyttäjänimesi tai sähköpostiosoitteesi salasanan palauttamista varten.

Kirjaudu sisään