Saramo Saarikon EU-kirjeestä: Tämä ei saa toistua

Valtiovarainministeri Annika Saarikko (kesk.) yllätti hallituskumppanit lähtemällä kaksi viikkoa sitten mukaan kahdeksan EU-maan kirjeeseen vanhojen velkasääntöjen palauttamiseksi. Koronan takia julkisen velan 60 prosentin velkasääntö on jäädytetty, mutta Itävallan johdolla Suomi ja seitsemän muuta maata haluavat paluuta velkakuriin.

Saarikon omavaltainen toiminta tuli yllätyksenä myös Suomen EU-kannat linjaavan suuren valiokunnan jäsenille.

Vasemmistoliiton eduskuntaryhmän puheenjohtajan Jussi Saramon mukaan Saarikon toiminta ei ”valitettavasti tullut siinä mielessä yllätyksenä, että tämä ei ollut ensimmäinen kerta, kun keskustaministerit tulkitsevat asioita itselleen suotuisasti”.

– Siinä mielessä tämä oli kyllä yllätys, että pelisääntöjen piti olla kunnossa, ja sitten tulee tällaista. On aika ikävää, hän sanoo KU:lle.

Hallituksessa on Saramon mielestä pelisääntökeskustelun paikka.

– Tällainen ei saa toistua.

Saramon mukaan ongelma on siinä, että Suomi asemoitui väärään joukkoon ja linjaan, kun Saarikko allekirjoitti Itävallan masinoiman kirjeen.

– On täysin mahdoton ajatus palata vanhoihin sääntökehikoihin. Ne eivät ole tästä maailmasta. Lisäksi se on ristiriidassa EU-selonteon kanssa. Kaikki tuntuvat tulkitsevan selontekoa omia kantojaan vahvistavasti, mutta siellä edellytetään, että ”jäsenmailla pitää olla aitoa talouspoliittista liikkumavaraa” ja että ”talouspolitiikan sääntökehikko mahdollistaa suhdannetilanteeseen oikein mitoitetun finanssipolitiikan”.

– Haikailut vanhaan eivät sitä tee, Saramo sanoo.

Ei ollut vahinko

Erityisen ikävänä Saramo pitää sitä, että Saarikko tiesi asiasta olevan erilaisia näkemyksiä hallituksen sisällä ja toimi silti.

– Tämä ei ollut mikään vahinko.

Saarikon toimintaa on arvosteltu myös SDP:stä ja vihreistä.

Poliittisen talouden tutkija Antti Ronkainen totesi kannanoton ja Saarikon siihen liittämän saatteen ilmentävän Suomen EU-poliittisesta keskustelusta usein puuttuvia visioita ja uskallusta.

”Persun pelon vuoksi suomalaiset poliitikot päätyvät usein rakentelemaan uhkakuvia ja esiintymään ’vastuuttomien’ maiden vastustajana kotimaiselle yleisölle”, Ronkainen kirjoitti blogissaan Suomen Kuvalehdessä.

Saramo ei usko, että kukaan on valmis edes yrittämään paluuta alkuperäiseen velkasääntöön. Siksi hänellekin herää kysymys Saarikon toiminnan motiiveista.

– Esiinnytäänkö tässä omille äänestäjille vai muille EU-maille vai mitä? Ei tämä ainakaan mitään positiivista rakenna.

Seuraisi menetettyjä
vuosikymmeniä

EU-maiden velka on noussut koronan aikana 79 prosentista 94 prosenttiin. Mitä seuraisi, jos 60 prosentin velkarajaa ryhdyttäisiin tavoittelemaan?

– Varmaan kukaan ei vakavissaan ajattele, että sitä edes yritettäisiin. Siksi onkin niin outoa naulata tällaisia tavoitteita, Saramo sanoo.

– Kyllähän siitä seuraisi menetettyjä vuosikymmeniä vähän niin kuin Suomen edellinen vuosikymmen oli taloudellista taapertamista. Työttömyyttä, joka taas lisää velkaantumista ja luo kierteen, jossa pitää aina vain leikata lisää.

– EU-selonteossa edellytetään myös jäsenmaiden vaihtotaseiden epätasapainoihin puuttumista. Jos lähdettäisiin leikkaamaan vielä entisestä niissä maissa, joissa vaihtotase on negatiivinen, ne vetäisivät positiivisen vaihtotaseen maat, kuten Suomen ja Saksan, alas. Kyllähän se romuttaisi koko Euroopan talouden ja laukaisisi myös melkoisen lisävelkaantumisen.

EU:n blokkiuttaminen
vahingollista

Annika Saarikko on perustellut kirjettä ennakkovaikuttamisella EU:n taloussääntöjen tulevaan uudistamiseen.

– Kun esittää asioita, joita ei voi ottaa tosissaan, niin se ei ole kauhean hyvää vaikuttamista, Saramo sanoo.

Hänen mielestään EU:n blokkiuttaminen ei ylipäätään ole järkevää eikä vastuullista. Jos jonkun kanssa kuitenkin halutaan luoda yhteisiä kantoja, niitä voisi miettiä vaikkapa Saksan kanssa eikä lähteä Itävallan peesaajaksi.

EU:n taloussääntöjen uudistamisesta vasemmistoliitto edellyttää yhteisiä keskusteluja ja kaiken asiantuntijatiedon huomioon ottamista.

– Rakennetaan meidän näkemyksemme rauhassa harkiten eikä takerruta johonkin, joka on mahdotonta.