”Aave kummittelee Euroopassa – kommunismin aave”, kirjoitti Karl Marx vuonna 1848 kuvaillessaan Euroopan yhteiskunnissa tapahtunutta kuohuntaa. Vaikka sanat kirjattiin ylös yli 170 vuotta sitten, ei kommunismin aave ole kadonnut. Sen on todistanut viime päivien keskustelu.
Ei ole yllätys, että kommunismia pelätään. Saman vihan vyöryn ovat kohdanneet esimerkiksi niin feminismi kuin kansalaisoikeusliike. Onhan kyse ajatusmalleista ja yhteiskunnallisista liikkeistä, jotka kyseenalaistavat ja haastavat tietyille ihmisryhmille kasaantuneen vallan, varallisuuden ja etuoikeudet. Ei siis ihme, että puolustusasemiin kaivaudutaan, kun oma valta-asema on uhattuna.
Kun annoin merkittävälle päivälehdelle haastattelun, jossa kuvaan omaa poliittista ideologiaani, pystyin arvaamaan reaktiot jo etukäteen. Kommenteissa vilisivät Neuvostoliitto, Stalin, Venezuela ja totalitarismi. Argumentointia on vähän, mutta tunteisiin vetoavaa pelottelua sitäkin enemmän.
En lähde kieltämään, että kommunismin ja sosialismin nimissä ei olisi tehty kauheita tekoja. On ollut monia yhteiskuntajärjestelmiä, jossa eliitit ovat talousjärjestelmän nimissä keskittäneet vallan itselleen. Mutta keskustelusta jätetään pois demokraattiset yhteiskunnat ja yhteisöt, jotka ovat onnistuneet lisäämään vapautta, eivät vähentämään sitä. Pohjois-Syyrian Rojavassa kurdien johdolla toimiva demokraattinen konfederalismi päihitti ISIS-järjestön uskonnollisen fasismin ja vapautti tuhansia ihmisiä sen ikeestä. Meksikon zapatistiyhteisöissä naisilla on tasavertaiset oikeudet maassa ja alueella, jossa naisiin kohdistuva väkivalta on laaja-alainen ilmiö.
Yhtä lailla kapitalismin hirmuteoista vaietaan. Uusliberalismin koelaboratoriossa Chilessä demokraattisesti valittu johtaja syrjäytettiin, sillä hän uhkasi tuoda valtion omistukseen arvokkaat kuparikaivokset yksityisiltä omistajilta. Ammattiyhdistysaktiiveja on murhattu niin kapitalismin kehdossa Yhdysvalloista kuin Suomessakin vielä alle sata vuotta sitten. Nämä murhat eivät ole kuitenkaan loppuneet, vaan nyt ne tapahtuvat globaalissa etelässä. Työläisten järjestäytyminen halutaan estää, jotta tuotanto voidaan pitää halpana.
Olisi siis korkea aika ymmärtää, että talousjärjestelmä ja yhteiskuntajärjestelmä eivät ole sama asia. Tämä mahdollistaa myös korkeatasoisemman keskustelun aiheesta. Kyseenalaistaminen on aina sallittua, mutta väittelyä on vaikea käydä, kun keskustelun lähtökohdat ovat täysin erilaiset. Uskon silti, että tietoisuuden lisääntyessä myös parempi keskustelu aiheesta on mahdollista. Älä pelkää kommunismia – tutustu siihen!
Kirjoittaja on Vasemmistonuorten tuleva puheenjohtaja ja kommunisti.
uutiskirje 
