Tšernobylin ydinvoimala räjähti Ukrainassa huhtikuussa 1986. Eniten kärsi tietenkin ydinvoimalan ympäristö, mutta haittavaikutukset levisivät koillisessa Venäjän kautta Suomeen saakka. Meillä saastevaikutuksia kuvaavissa kartoissa suurimmat haittavaikutukset olivat Kaakkois-Suomessa, ja haitat lieventyivät pohjoiseen ja luoteeseen tultaessa.
Ruotsille aiheutui porolaitumien saastumisesta suuret taloudelliset menetykset. Tuolloin jouduttiin porokarjoja siirtämään turvaan eteläisemmille alueille. Suomessa nämä vaikutukset jäivät suurelta osin Neuvostoliiton pelosta tutkimatta.
Kuolemantapaukset lisääntyivät, mutta tiedot ovat hyvin ristiriitaisia. Ydinvoimalan purkutöissä olleista miehistä kuoli lähes sata. Alueelta poistuneesta väestä ja heidän kuolinsyistään tiedot ovat epävarmoja. Venäläisen tiedeakatemian mukaan kuolemaan johtaneita tapauksia oli aikojen kuluessa 210 000. Saastevaikutusten seuraamuksena syöpä alkoi kehittyä viiveellä, ja kuolema seuraa pitkänkin ajan kuluttua.
Olin Lapin maatalouskeskuksen neuvontaväen kanssa tutustumassa Keski-Pohjanmaan karjatalouteen ydinturman sattuessa. Tällöin jouduin itsekin läheiseen kosketukseen Tšernobylin pölähdyksen kanssa. Seisoimme Reisjärvellä karjatilan pihamaalla, kun alkoi hienokseltaan sataa. Pusero ei juuri kastunut, mutta tukka ja kasvot saivat hiukan kosteutta.
Lähdin ajamaan Rovaniemelle ja poikkesin tapaamaan isääni lääninsairaalassa Oulussa. Potilashuoneessa oli iso pesuallas ja pesin siinä perusteellisesti kasvoni ja pääni, joita oli alkanut ajon aikana pahasti kutittaa.
Seuraavana päivänä kuultiin Ukrainan ydinturmasta ja alettiin saada vähitellen tietoa sen aiheuttamista tuhoista. Nyt ymmärsin, että peseytymällä olin suojautunut ydinsaasteen vaikutuksilta. Mukana ollut työtoverini kuoli vuonna 2000 haimasyöpään. Kesäpaikkakunnallani Reisjärven Kangaskylällä kuoli lähivuosien aikana viisi ihmistä erilaisiin syöpiin.
Erkki Raudaskoski
Rovaniemi
lehti 