Aikanaan olin häikäistynyt nähdessäni, kuinka 15-vuotias kainuulainen sukulaispoikani kyni jotain kanalintua. Hän oli saanut sen saaliikseen ollessaan isänsä kanssa metsällä.
Hänen luontosuhteensa oli jokseenkin erilainen kuin minun, uusmaalaisen kaupunkilaisnaisen. Olen toki tottunut siihen, että kalastetaan. Osaan vääntää ahvenilta niskat nurin. Oleilen merellä kesäisin paljon ja kerään sieniä ja marjoja metsästä. Ulkoilen metsässä.
Mutta metsästys oli jotain huimaa. Luontoarvoja, lähiluomuruokaa, tervehenkistä liikuntaa!
Kansanedustaja Juha Sipilä nosti suomalaisten luontosuhteen laajaan tietoisuuteen, kun hän piti pääministerinä ollessaan televisiopuheen, jossa hän sanoi, että suomalaisilla on erityinen luontosuhde. Hänen on arveltu tarkoittaneen sitä, että suomalaiset tuntevat luonnon ja arvostavat sitä. Luonto on osa suomalaista arkea.
Mutta suomalaisten erityinen luontosuhde määrittyi viime viikolla. Tuolloin kuultiin, että oli saatu lupa tappaa Kainuun korvessa, Venäjän rajan pinnassa elävä susilauma. Osa kansasta äimisteli sitä, miksi kaukana erämaassa oleileva lauma pitää tappaa. Osa, esimerkiksi metsästäjät olivat toista mieltä. tai ainakin heidän etujärjestönsä.
– Myönnetyillä luvilla ei olisi missään tapauksessa ollut minkäänlaista oleellista vaikutusta Suomen susikannan suotuisan suojelun tasoon, arvioi Metsästäjäliitto tiedotteessaan perjantaina.
Tästä voisi päätellä, että tappaminen olisi turhaa liitonkin mielestä. Mutta ei. Sudet pitää saada tappaa koska… ööö… jotain… siellä korvessakin.
Susikeskusteluun voi peilata myös sitä, että kaksi kolmesta suomalaisesta on sitä mieltä, ettei meillä ole oikeutta alistaa muita eläimiä ja tuottaa niille kärsimystä.
Tämän kertoo Sitran joulukuussa julkaisema kyselytutkimus suomalaisten luontosuhteesta. Se oli tehty, jotta selviäisi, miten estää luontokatoa ja ilmastonmuutosta.
Sen mukaan suomalaiset ovat suhteellisen valmiita tekoihin luonnon hyväksi. Selvä enemmistö ilmoittaa olevansa valmis muuttamaan esimerkiksi kulutus- ja elämäntapojaan. Valtaosa on sitä mieltä, että vastuu luontokadon pysäyttämisestä on meillä kaikilla.
Suomalaiset kokevat saavansa luonnosta etupäässä aineetonta hyvinvointia: 65 prosenttia vastaajista kertoo saavansa luonnosta mielenrauhaa ja 62 prosenttia virkistystä sekä energiaa. 56 prosenttia kertoo, että luonto auttaa palautumaan ja rentoutumaan.
Suomalaiset kokevat tärkeäksi erityisesti lähiluonnossa liikkumisen ja luonnon havainnoinnin arjessa asutuksen keskellä. Kyselyyn vastanneista 84 prosenttia piti näitä erittäin tärkeinä tai tärkeinä.
Susia tutkimuksessa ei mainita, mutta metsästys ja kalastus kylläkin. 36 prosenttia kyselyyn vastanneista mainitsee ne tärkeiksi toiminnoiksi luonnossa. Ne olivat kysytyistä toiminnoista toiseksi vähiten tärkeitä. Vaihtoehtoja oli kaikkiaan 14.
Myös perinteiset luonnon antimet, kuten marjat, sienet, riista ja kala, ovat tärkeitä 56 prosentille vastaajista.
Metsästyksen ja kalastuksen harrastamisessa on selkeä poliittinen jako. Ne ovat vähiten suosittuja vihreiden ja vasemmistoliittolaisten keskuudessa ja niitä harrastavat useimmin keskustan, perussuomalaisten ja kokoomuksen kannattajat.
Politiikan toimittaja
uutiskirje 