Tervehdys, Jussi, pitkästä aikaa. Aloitetaan taloustilanteen perkaaminen kotimaasta. Suomen talous saavutti ilmeisesti vihdoin vuoden 2008 edeltäneen tason. Tässä siis viitataan bruttokansantuotteeseen asukasta kohden. Helppo kysymys. Miten tämän kuopan kuromisessa kesti näin kauan?
Heipä hei. Päätoimittaja viitannee tässä viime viikolla valmistuneisiin Suomen kansantalouden tilinpidon ennakkotietoihin vuoden 2021 bruttokansantuotteesta. Todellakin luvut julkaistiin ja erittäin hyvältähän ne näyttivät sellaisesta kasvuinnokkuuden (growthism) näkökulmasta.
Bruttokansantuote kasvoi reaalisesti peräti 3,5 prosenttia eli ensimmäisen koronavuoden 2,3 prosentin pikataantuma tuli kuitattua komeasti. Edellisen kerran Suomen talous on kasvanut yhtä vahvasti tosiaan ennen globaalin finanssikriisin puhkeamista vuonna 2007.
”Ekologisen jälleenrakennuksen aika on nyt.”
Ja kuten esitit, bruttokansantuotteen tasokin asukasta kohti suhteutettuna romahti vuoden 2008 jälkeen ja nyt vasta palattiin silloin saavutetulle tasolle. Miksi? Varmasti monestakin syystä.
Ensinnäkin tuolloin meillä vielä oli maailman suurin matkapuhelinyhtiö Nokia voimissaan ja sen maailmalla tekemien voittojen myötä bruttokansantuote sai erityistä buustia vuodesta toiseen. Seuraavina vuosina tapahtui Nokian luisu huipulta, mikä sitten tietysti näkyi käänteisesti bruttokansantuotteessamme.
Koska Nokialla oli niin keskeinen rooli esimerkiksi suomalaisen osaamisen liiketoiminnallistamisessa, meni monta vuotta ennen kuin romahdus pystyttiin uusien yritysten ja osaamisen järjestäytymisen kautta korvaamaan.
Toiseksi 2000-luvun alussa elettiin maailmassa yksityisen velan räjähdysmäisen kasvun kirittämää vahvaa noususuhdannetta, joka sitten päättyi globaaliin finanssikriisiin. Sen jälkeen yksityisen sektorin velan kasvu on ollut maltillisempaa, mikä on vienyt kasvun edellytyksiä länsimaissa ja Euroopassa.
Kun valtioiden finanssipolitiikka on ollut elvyttävää vain lyhyitä jaksoja eli syvimmillä kriisin hetkillä, ja myös suoranaista talouskuripolitiikkaa ehdittiin Euroopassakin harjoittaa lähes koko 2010-luvun alku, kokonaiskysynnän kasvu on jäänyt vaisuksi.
Rahapolitiikalla on toki tehty paljon, mutta myös kiristetty taloussuhdannetta, kuten kävi vuonna 2019 ennen koronakriisiä. Yksinkertaisesti sellaista suhdannetta ei ole maailmassa päästetty syntymään, joka olisi vienyt mukanaan Suomen taloudenkin uudelle huipputasolle BKT:lla mitattuna.
Nyt sitten Yhdysvaltain presidentin Joe Bidenin hallinnon koronaelvytyksen ja sen rinnalla tapahtuneen rahapoliittisen elvytyksen myötä sellainen korkeasuhdanne pääsi kehittymään, ja Suomen talouden rakenteet näyttivät olevan oivallisessa kunnossa globaalin kysyntäsykäykseen vastatakseen. Eikä täällä kansallisestikaan tällä kertaa painettu jarrua.
Siirrytään sitten valtion velkaan, josta olemme aiemminkin puhuneet paljon. Olet itse kiinnittänyt huomiota siihen, että Suomen velkasuhde olisi laskussa. Avaatko hieman, mitä tarkoittaa?
Se tarkoittaa sitä, että julkisyhteisöjen bruttovelan määrä kasvaa hitaammin kuin BKT. Tätä velkasuhdettahan on yleensä käytetty jonkinlaisena julkisen talouden kestävyyden mittarina. Sinällään Suomen tapauksessa bruttovelasta ja sen suhteesta BKT:hen puhuminen on hieman harhaanjohtavaa, että oikeastaan meillä julkisella sektorilla on kertynyttä nettorahoitusvarallisuutta, kun eläkejärjestelmämme ovat rakentuneet pääasiassa julkiselle perustalle. Rahoitusmarkkinoiden silmissä Suomen julkisyhteisöjen tilanne on tässäkin mielessä parempi, kuin mitä bruttovelkasuhde yksistään antaisi ymmärtää.
Lisäksi kannattaa muistaa, että Euroopan keskuspankin EKP:n määrällisen helpottamisen politiikan seurauksena Suomen pankki on ostanut ja pitää hallussaan noin neljännestä Suomen julkisesta velasta. Näiden osalta valtionvelan korkomenot pyörivät suljetussa kierrossa valtion ja keskuspankin välillä.
Kun EKP on muutenkin sitoutunut pitämään euroalueella korkotilanteen ja rahoitusolosuhteet suotuisina, julkisen talouden rahoituskriisi tuntuu tällä hetkellä Suomen osalta erittäin kaukaiselta. Euromaiden välisessä vertailussakin olemme tietenkin kärkikastissa.
Velkasuhteesta voisi sanoa vielä sen verran, että eihän kukaan odottanut siinä tällaista positiivista käännöstä. Koronakriisin alkuaikoina puhuttiin, että julkisyhteisöjen velkasuhde voisi tasaantua vuosikymmenen lopulla jonnekin 70 prosentin tasolle. Käännös tapahtui kuitenkin jo, ja bruttovelan suhde BKT:hen on nyt noin 65 prosenttia.
Kysyntälähtöinen talouspolitiikka maailmalla yllätti kaikki ennustajat. Ja kun noilla velkasuhteen väärin ennustetuilla nousuluvuilla perusteltiin vielä vuonna 2020 nopeahkoa siirtymää leikkauspolitiikkaan Suomessa, kaikilta niiltä puheilta putosi tässä rytäkässä pohja pois.
Eli onko se kuuluisa kestävyysvaje nyt selätetty, siinä kuin sellaista koskaan on ollut?
Kestävyysvajetta ei ole koskaan selätetty. Aina voidaan löytää oletukset, joiden kautta laskemalla ikääntyvä Suomi näyttää ajautuvan kiihtyvän julkisen velkaantumisen tielle. Mutta mitä tekemistä näillä laskelmilla on todellisen julkisen talouden rahoitustilanteen kanssa, on sitten kokonaan toinen kysymys. Mielestäni niillä ei ole kovinkaan paljon tekemistä sen kanssa.
Vielä tammikuussa puhuttiin, että nyt ollaan palaamassa normaaliin koronakriisin jälkeen ja rahalle eli velalle tulee jälleen hinta. Venäjän raakalaismainen hyökkäys tarkoittaa ainakin sitä, ettei normaaliin olla talouspolitiikassa palaamassa. Mutta mihin olemme menossa? Mikä on keskuspankkien rooli tässä tilanteessa?
Todella hyvä ja tärkeä kysymys. Valitettavasti vastaaminen on erittäin vaikeaa juuri nyt. Ensinnäkin Ukrainan sodan laajenemisen vaikutukset Euroopan talouksiin ja Yhdysvaltojen talouteen eivät ole vielä kunnolla tulleet näkyviin. Kesän korvalla alamme nähdä selvemmin, mitä kaikkea sodan ensi vaiheen shokit pakotteiden sekä vastapakotteiden ja yleisen epävarmuuden lisääntymisen kautta saavat aikaan talouksissa.
Lisäksi tilanne sodan, geopolitiikan ja talouspakotepolitiikan kentällä elää koko ajan. Selkeää näkemystä edes lähitulevaisuuteen on nyt vaikea muodostaa.
Sen voinee kuitenkin sanoa, että ainakaan Yhdysvaltojen keskuspankkia sota ei ole hätkähdyttänyt, ja se on viime viikot jatkanut edelleen rahapolitiikan kiristämistä. Tällä on tietenkin rahoitusolosuhteita kiristävä vaikutus läpi koko dollaritalouden, mihin Eurooppakin on entistä tiiviimmin kytkeytynyt. EKP:n toimet ja kannat ovat olleet paljon maltillisempia, mutta täysin se ei omaa rahapolitiikkaansa pysty Fed:n päätöksistä eristämään. Tämä nyt ainakin tulee seuraavat kuukaudet vaikuttamaan negatiivisesti läntisten talouksien talousnäkymiin.
Finanssipolitiikan suunnasta on todella vaikea sanoa mitään. EU-maat saattoivat sopia jotain Versailles’ssa tai sitten ne eivät sopineet. Entä miten kansallisvaltioissa reagoidaan finanssipolitiikalla vastaan tuleviin heilahteluihin? Todella vaikea hahmottaa vielä. Suomessa ainakin varsin maltillisia ja jopa kireällä finanssipolitiikalla flirttailevia puheenvuoroja on tullut vastaan. Ei tässä hanoja olla varmaankaan avaamassa enää koronaelvytyksen tavoin.
Edellisiin taitaa liittyä se, että inflaatio laukkaa villinä. Voiko vielä sanoa sen olevan väliaikaista?
Väliaikaista kaikki on vaan, kuten laulussa sanotaan. Mitäpä tuohon vastaisi? Sanotaan vaikka niin, että yleensä kaikki hintashokit lopulta menettävät voimansa, kun talous kehittyy dynaamisesti ja olosuhteet muuttuvat niin, etteivät hintapainetta aiheuttavat tekijät enää dominoi.
Esimerkiksi koronapandemian vaikutukset kansainvälisiin tuotantoketjuihin loppuvat sitten, kun pandemia loppuu ja kun logistiikka, tuotanto ja kysyntä taas sopeutuvat uuteen tilanteeseen. Mutta sitten voi tulla aina uusia shokkeja, kuten nyt vaikka sota- ja energiashokki.
Eli yhden väliaikaisen tekijän korvaa toinen väliaikainen tekijä. Jos näitä väliaikaisia tekijöitä tulee koko ajan uusia, tietenkin sitten inflaatio yleisesti voi jäädä pysyvästi korkealle tasolle. Eli silloin inflaatio ei ole väliaikaista.
Ja kuinka ajattelen käyvän? Jo viime syksyllä aloin ajatella, että varmaankin koronakriisi on hyvää esimakua siitä, mitä ekologisen kriisin myötä taloudessa saadaan. Jatkossa todistamme taloudellista epävakautta, jatkuvia hintaheilahteluita ja pikasuhdanteita. Näistähän meidän aikaisempien narratiivien mukaan oli pitänyt jo päästä eroon.
Eivät nämä vuoden 2022 alun tapahtumat ole tuota näkemystä ainakaan täysin vääräksi osoittaneet.
Venäjän käynnistämä sota on saanut poliitikot puhumaan vihreän siirtymän nopeuttamisen tarpeesta. Kiire johtuu siitä, että kytky Venäjän fossiilitalouteen halutaan katkaista. Joku voisi sanoa, että siirtymällä on koko ajan ollut kova kiire, mutta ei mennä nyt siihen. Mennään siihen, että kuinka uskottavana pidät BIOSin tutkijana näitä puheita?
Kyllä pidän niitä siinä mielessä uskottavina, että geopoliittiset ja turvallisuuspoliittiset haasteet ovat toistaiseksi saaneet enemmän liikettä aikaan päätöksentekijöissä kuin ekologisen kriisin haasteet. Sehän on vain hyvä, että ekologisen siirtymän politiikka saa vauhtia, mutta tietysti olisi toivottavaa, että siihen päästäisiin myös ilman tällaisia ikäviä ulkoisia olosuhteita ja ihmisten pommittamista.
Jos olisi toimittu aikaisemmin, ehkä myös ulko- ja turvallisuuspoliittisesti olisi kuljettu toisenlaista ja rauhanomaisempaa tietä. Kukapa tietää.
Yleisesti voisi sanoa, että nyt meillä todella on käsillämme ehkä jopa se viimeinen valinnan paikka. Kun vielä koronakriisissä fossiilitaloudesta irtautuminen oli eräänlainen ulkopuolinen mahdollisuus valitulle elvytystielle, nyt fossiilitaloudesta irtautuminen on tämän kriisin kovaa ydintä. Se erottaa näitä kriisejä ja talous- sekä yhteiskuntapoliittisia vastauksia niihin.
Jos emme tässäkään tilanteessa ja näissä olosuhteissa saa vauhdikkaasti etenevää siirtymäpolitiikkaa Euroopassa ja Yhdysvalloissa käyntiin, tarvitaan 2030 luvulla jotain aivan huikeaa harppausta, jonka mittaluokkaa ja sisältöä on vielä edes vaikea kuvitella. Nyt oikein kohdennetuilla ja hyvin suunnitelluilla valinnoilla saatamme pystyä tekemään siirtymästä yhä jokseenkin jouhevan ihan kaikille meistä.
Tiukkaa poliittista otetta, johtajuutta ja suunnitelmallista toteuttamista kuitenkin tarvitaan heti. Ekologisen jälleenrakennuksen aika on nyt.