Oikeus tasa-arvoiseen kohteluun ja syrjimättömyyteen on kirjattu Perun perustuslakiin. Siitä huolimatta transihmiset törmäävät kerta toisensa jälkeen valtion asettamiin esteisiin yrittäessään korjata sukupuolensa.
– Jos valtio ja yhteisö eivät tunnusta ihmisen identiteettiä, hän ei ole täysivaltainen yhteiskunnan jäsen, sanoo Leyla Huerta, joka johtaa transnaisten ihmisoikeusjärjestö Féminas Perúa.
Huerta, 44, on transnainen ja kokenut monenlaista syrjintää sukupuoli-identiteettinsä takia.
– Meille sanotaan, ettei tarkoitus ole syrjiä, toimitaan vain henkilöllisyystodistuksesi mukaan. Se tekee syrjinnästä laillista, Huerta kertoo Féminas Perún pääkonttorilla Limassa.
Ryhmä transnaisia tapaa järjestön toimistolla joka tiistai, kuten se on tehnyt viimeiset seitsemän vuotta. Tila on turvallinen paikka tavata ja saada tietoa.
Transmies kuoli viharikoksen uhreina
– Rodrigon ja Sebastiánin tapaus näytti, miten oikeuksien kieltäminen ylitti rajat ja altisti heidät kiristykselle, kidutukselle ja kuolemalle, Leyla Huerta kertoo.
Hän viittaa transsukupuolisen Rodrigo Ventosillan ja hänen puolisonsa Sebastián Marallon tapaukseen. Pariskunta oli juuri vihitty Chilessä, kun heidät pidätettiin Balin lentokentällä
Pidätystä seurasivat miesten perheiden mukaan julmuudet, joita kesti elokuun kuudennesta kymmenenteen päivään.
Pahoinpitely johti Rodrigon kuolemaan. Perheet lakimiehineen syyttävät Perun hallitusta ja Indonesiassa olevia diplomaatteja pariskunnan hylkäämisestä ja maiden viranomaisia kuolemaan johtaneesta kidutuksesta.
Ihmisoikeustoimijoiden mukaan kyseessä oli viharikos. Se on auttanut nostamaan esiin syrjintää, jota transihmiset Perussa joutuvat kokemaan.
Ristiriitainen henkilötodistus riesana
Perun perustuslakiin kirjattu oikeus tasa-arvoon ja syrjimättömyyteen ei toteudu transihmisten kohdalla. Valtion asettamat esteet tulevat näkyviin, kun ihminen haluaa korjata sukupuolensa.
Hallinnollinen menettelytapa yksilön valitseman sukupuolen ja nimen tunnustamiseksi puuttuu kokonaan, joten oikeudellinen tyhjiö pakottaa ihmiset oikeusprosesseihin, jotka vaativat sekä aikaa että rahaa.
Perun oikeus- ja ihmisoikeusministeriön vuonna 2019 asettama syrjinnän vastainen komitea tuotti raportin, jossa siviilirekisterivirastoja kehotettiin henkilötodistuksia myöntäessään korjaamaan toimintatapansa syrjimättömiksi.
Komitean mukaan transihmisten henkilötodistukset eivät vastaa heidän koettua identiteettiään, minkä vuoksi heitä kohdellaan nöyryyttävästi.
Toimintatavat säilyivät kuitenkin ennallaan.
Selvityksessä todettiin, että vuoteen 2019 mennessä identiteetin muutokseen tähtääviä oikeustapauksia oli 140. Niistä ainoastaan yhdeksää oli käsitelty ja neljästä tehty päätös.
Limassa ja Perun suurimmassa satamakaupungissa Callaossa tehdyn kyselyn mukaan vain kuusi prosenttia 400 haastatellusta transnaisesta oli onnistunut korjaamaan henkilötodistuksensa. Féminas Perún ja muiden järjestöjen tilaama kysely tehtiin 2020 ja sen toteutti riippumaton Promsex.
Lisäksi henkilötodistuksen muuttaminen maksaa ainakin 775 euron verran ja siihen monenkaan tulot eivät riitä.
”Ihmiset häiriintyvät kehostani”
Gretel Warmicha, 30, on taiteilija ja määrittelee itsensä myös transnaiseksi, transvestiitiksi ja transsukupuoliseksi. Warmicha on korjannut sukupuolensa, eikä vain sukupuoltaan, vaan myös uskontonsa ja tottumuksensa tavoitteenaan ”päästä irti jäykästä ja tyhjäpäisestä maskuliinisuudesta.”
Warmicha asui ennen Cuzcossa ja nyt töiden vuoksi Limassa. Hän pitää itseään onnekkaana, koska on voinut opiskella ja saada tukea verkostoltaan.
Warmichasta kuitenkin tuntuu, että vaikeinta on saavuttaa tunnustettu oikeus hyvään elämään. Hän ja muut transihmiset törmäävät marginalisoivaan ja loukkaavaan heteronormatiiviseen järjestelmään joka päivä.
– Olen näkyvä transihminen ja minua on loukattu monessa paikassa ja monella tavalla, ei pelkästään oikeuksiani, vaan myös identiteettiäni. Transnaisten on vaikea mennä pankkiin, käyttää terveyspalveluita, matkustaa bussilla tai kävellä kadulla. Tunnen ihmisten katseet, kehoni häiritsee heitä.
Hormonihoidot kuin venäläistä rulettia
Siirtyminen identiteetin mukaiseen elämään on vaikeaa. Vaikka suurin osa transnaisista on jo lapsena tuntenut olevansa tyttö, yhteisön torjunnan takia heillä ei ole ollut mahdollisuutta elää ja ilmaista itseään vapaasti.
– Perussa ei ole translapsuutta, monet meistä ovat korjanneet sukupuolensa aikuisena. Minä tein sen pandemian alussa, kertoo Victoria, 32.
– Kun meidät suljettiin kotiin, aloin miettiä, miten haluaisin elää, jos minulla olisi vain kuukausi elinaikaa. Elänkö kuten haluan, olenko tällainen, näinkö näen itseni? Se ajoi minut toimimaan, sillä elämä on lyhyt ja transelämä vielä lyhyempi. Halusin nauttia joka hetkestä ja olla se, joka oikeasti olen.
Identiteetin mukaan eläminen edellyttää fyysisiä muutoksia ja se vaatii hormonihoitoa. Transnaiset käyvät prosessin yleensä läpi ilman kallista lääkärin apua.
– Tunnustan tarjonneeni pandemian aikana seksuaalisia palveluita rahoittaakseni hormonini. Transnaisena oleminen on kallista, 200 solea (51 euroa) kuukaudessa, Victoria selittää.
– Valtio ei tarjoa hoitoja, ainoastaan testosteronin blokkaajia ja kondomeja, jotka kuuluvat hi-viruksen ja aidsin vastaiseen ohjelmaan [johon transnaisten on osallistuttava, vaikkei heillä olisi virustartuntaa]. Jos varoja ei ole hivin hoitoon, niin meille niitä on vielä vähemmän. Olemme aina jonon viimeisiä.
Transnaisten eliniänodotteen Feminás Perun toimistoon kokoontunut ryhmä arvelee olevan noin 35 vuotta.
– Jos ei kuole sairauksiin, sinut tapetaan, kuten kävi ystävällemme Rodrigolle, yksi ryhmäläisistä toteaa synkästi.
Victoria myöntää, että suusta suuhun -menetelmällä leviävä tieto sukupuolenkorjauksesta ei ole turvallista. Esimerkiksi estrogeeni, joka toimii yhdelle, voi olla toiselle vaarallinen.
– Meillä ei kuitenkaan ole vaihtoehtoa, tämä on venäläistä rulettia.
uutiskirje 
