Sosialistinen Kuuba väitti vuosikymmenien ajan, ettei maassa ole rasismia. Lopulta rotujen eriarvoinen asema myönnettiin ja sen poistamiseksi laadittiin suunnitelmia. Ne pitäisi vielä toteuttaa.
– Aina sanottiin, ettei meillä ole eriarvoisuutta, vaan kaikki ovat yhdenvertaisia, vaikkei asia ollut niin, mustaihoinen María Elvira Santos, 47, sanoo. Hän asuu Havannassa ja työskentelee virallisen talouden ulkopuolella.
Santos kertoo, ettei ihonväri ole estänyt häntä saamasta terveyspalveluja tai maksutonta toisen asteen koulutusta, mutta arjessa törmää jatkuvasti ennakkoluuloihin. Moni yhdistää mustan ihonvärin ja kähärät hiukset automaattisesti huonommuuteen.
– Joissain perheissä moititaan ’rodun heikentämisestä’ henkilöä, joka haluaa avioitua tai hankkia lapsia ei-valkoisen kanssa.
Santos muistuttaa, että Havannassa on helppoa nähdä, ketkä asuvat huonoimmilla alueilla ja ovat enemmistönä jonottamassa halpaa ruokaa.
Yli kolmannes mustia tai värillisiä
Vuoden 2012 väestönlaskennan mukaan Kuuban 11,1 miljoonasta asukkaasta 35 prosenttia ilmoittautui mustaksi tai värilliseksi.
Tutkimusten mukaan afrokuubalaiset ovat yliedustettuina köyhimmissä väestöryhmissä ja huonoimmilla asuinalueilla sekä rangaistuslaitoksissa. Aliedustus heillä on yliopistoista valmistuneissa, rahalähetyksiä ulkomailta vastaanottavissa ja menestyvissä yrityksissä työskentelevissä.
Kuuba julistautui vuonna 1961 sosialistiseksi ja vakuutti pyrkivänsä kaikkien tasa-arvoon. Siirtomaavallan ja orjuuden ajalta periytyvää halveksuntaa mustia kohtaan ei kuitenkaan ole saatu kokonaan kitkettyä.
Saarivaltio on kamppaillut talousvaikeuksissa siitä asti, kun sen päätukija, Neuvostoliitto, romahti 1990-luvun alussa. Köyhyys on iskenyt kovimmin afrokuubalaisiin.
Korjattava talous ja asenteet
Vuoden 2019 uusi perustuslaki julisti kansalaiset tasa-arvoisiksi. Samana vuonna hyväksyttiin kansallinen ohjelma rasismin kitkemiseksi. Sen toteutusta johtaa presidentti Miguel Díaz-Canel.
Afrikkalaistaustaisen väestön edustus julkisissa viroissa onkin lisääntynyt viime vuosina. Parlamentin jäsenistä yli 40 prosenttia on mustia tai värillisiä, ja heitä näkee aiempaa enemmän esimerkiksi tv-ohjelmissa.
Historioitsija María del Carmen Barcia sanoo, että rasismin vastaisessa taistelussa on yhdistettävä syrjittyjen ryhmien taloudellinen vahvistaminen yleiseen asennemuutokseen. Avuksi tarvitaan niin koulut, perheet kuin mediatkin.
Akateemista keskustelua
Julkinen keskustelu aiheesta on kuitenkin yhä vähäistä ja keskittyy pääkaupunkiin sekä akateemisiin piireihin, kuubalainen kirjailija ja aktivisti Alberto Abreu moittii. Hän asuu 150 kilometrin päässä Havannasta sijaitsevassa Cárdenasissa.
Kuubassa on 15 maakuntaa ja 168 kaupunkia, joista monissa edes korkein johto ei ole kuullut tasa-arvo-ohjelmasta, Abreu väittää.
Hänen mukaansa monet kansalaisjärjestöt, kuten ei-valtiollinen Kuuban kirjailijoiden ja taiteilijoiden liitto, yrittävät kuitenkin pitää rotukysymystä esillä.
Abreu oli vuonna 2020 perustamassa ja johtaa edelleen Wenilere Cardenense -yhteisöä, joka tukee heikossa asemassa olevia afrokuubalaisia ja elvyttää heidän perinteitään.
Sen puitteissa syntynyt naisten taidekäsityöyritys haluaa perinteiden ja elinkeinojen ohella vahvistaa mustien naisten roolia itsenäisinä yrittäjinä.