Satu Rämön esikoisdekkari Hildur oli viime vuoden kovin kirjallinen läpimurto Suomessa. Sitä myytiin eri formaateissa 100 000 kappaletta ja kriitikotkin olivat samaa mieltä kuin kansa: loistava teos.
Jatko-osa Rósa ja Björk alkaa hyytävästi. Rämö raottaa hieman sitä, mitä rikosetsivä Hildur Rúnarsdóttirin pikkusisaruksille tapahtui vuonna 1994 ennen kuin he katosivat vielä liikenteelle avaamattomaan maantietunneliin. Ehkä sen takia Hildur on erikoistunut kadonneiden lasten tapauksiin Isafjördurin poliisiasemalla, jossa rikosasioiden parissa työskentelevät hänen lisäkseen päällikkö Beta ja suomalainen harjoittelija Jakob.
Lyhyen kylmäävän välähdyksen jälkeen siirrytään vuoteen 2008. Luksustalossa lyödään kättä päälle, että tärkeät paperit katoavat, jotta kumpikin osapuoli saa haluamansa.
Dekkarin nykyhetki on talvi 2020. Kiinasta lähtenyt virus on saavuttamassa Islanninkin. Se tulee vaikuttamaan elämään monella tavalla, mutta helmikuussa ei vielä tiedetä, miten. Paitsi kunnallispoliittisen kähmijän ja liikemiehen Hermann Hermanssonin elämää korona ei ehdi hetkauttaa mihinkään suuntaan. Hänet ammutaan kuoliaaksi yhdellä tarkalla laukauksella kesken hiihtolenkin.
Hermannin murhan tutkinta muodostaa Rósa & Björkin rungon. Jutun edetessä herää huoli, onko Rämö kirjoittanut liiankin tavallisen perinteisen dekkarin. Sellaisen, jossa tutkijat pääsevät murhatun salaisuuksien jäljille, keräävät johtolankoja ja lähestyvät kierros kierrokselta jutun loppuratkaisua. Välillä vieraillaan Hildurin ja Jakobin yksityiselämässä.
Ei ole. Taitavasti Satu Rämö tiivistää koko ajan tunnelmaa tekemällä harkittuja pistäytymisiä Länsivuonoille ensin kahdeksan vuotta ennen Rósan ja Björkin katoamista ja lähestyen sitten koko ajan katoamishetkeä ja sen jälkeisiä tapahtumia.
Rämö tarkentaa nyt Hildurin lapsuuden perheeseen, sen jotenkin uhkaavaan tunnelmaan ja äitiin Rakeliin, joka tuntee ”kuin painostava ja kylmä tunne olisi ottanut haltuunsa koko tuulen piiskaaman kotilaakson”. Vasta nyt menneisyyteensä uskaltautuva Hildur saa kuulla Rakelin olleen jotenkin outo.
Tuiki tavallisena kulkenut dekkari saa hienon käänteen, jota ei olisi millään osannut arvata. Satu Rämö asetti kovat odotukset jatko-osalle Hildurin lopussa. Ne täyttyvät täysin, jopa ylittyvät. Tulos on lumoava.
Rósa & Björkissä Islannin ominaispiirteet ja erikoisuudet nivoutuvat tarinaan vielä luontevammin kuin esikoisessa. Niitä ovat myyttiset tarinat piilokansasta ja pimeässä liikkuvista trolleista. Vihjeitä lukijalle antavat myös islantilaiset villapaidat.
Ei tämä tähän jää – toivottavasti. Rósa & Björkin viimeiset sanat saavat janomaan lisää. Satu Rämöllä on kaikki edellytykset nousta pohjoismaisen dekkarin omaperäiseksi kestotähdeksi.
Satu Rämö: Rósa ja Björk. 360 sivua, WSOY.
uutiskirje 