Laineen Kasperi istuu Rauhanasemalla toimivassa kahvilassa, joka on lounasaikaan täynnä huomiovaatteisia työntekijöitä. Artisti on tällä hetkellä kiireinen, mutta ei ole siitä lainkaan pahoillaan.
– Ihan sikakivaa, että keikkailu on palannut. Sen mukana tulevat tietysti myös kiireet ja kaikki stressi, räppäri hymyilee.
Hän palasi lavoille heti, kun se oli mahdollista, mutta sai huomata, ettei keikkailu ole enää samanlaista kuin ennen.
– Joskus tuli kiroiltua, että kun näitä keikkoja on koko ajan, mutta sain siitä sitten näpeilleni koronan myötä. Että ei se olekaan itsestäänselvää. Tuntuu myös, että kulttuurin tilanne on kurjistunut ja muuttunut epävarmemmaksi.
Ihmisillä on vähemmän rahaa käydä keikoilla. Liikkuminen on yhä varovaisempaa kuin ennen pandemiaa, ja osalla kestää löytää keikoille jälleen.
– Vähän sellaisella vanhan ajan talkoomeiningillä on pitänyt olla välillä liikenteessä.
Kasperi on keikkaillut viime aikoina DJ PL:n, Lataaja Vormiston ja Meerika Ahlqvistin kanssa. Kaikki ovat kontribuoineet myös artistin loppuvuodesta ilmestyneelle Rare 7.0 -albumille. Julkkarikeikalla esiintyi myös levyllä laulanut Ylermi Rajamaa.
”Tässä ajassa on vaikea uskoa tulevaan”
– Halusin tehdä ekan kerran ikinä levyn, jolla ei ole perinteisiä räppifeatteja. Korona oli sen verran yhteisöstä eriyttävää aikaa.
Ensin tarkoitus oli tehdä normaalin mittainen albumi. Materiaalia tuli kuitenkin lisää, yli kaksikymmentä biisiä.
– Sitten ajattelin tehdä oikean järkäleen, valtavan levyn koronan jälkeen. Mutta kun yritin mahduttaa näitä yhdelle levylle, jouduin toteamaan, että ei vaan natsaa. Lopulta Rare 7.0:sta tuli yksinpuhelu ja omakuva, aiheilta aika tajunnanvirrallinen ja ajankohtainen. Päätin säästää kaikki jo tehdyt feattibiisit toiselle albumille.
Tulossa on eräänlainen Rare 7.0:n jatko-osa. Työnimellä ”Dope 8.0” kulkeva levy ilmestyy kenties jo kuluvana vuonna.
– Se on enemmän sellainen hauskanpitolevy, paljon frendejä feattaamassa.
Inspiraatio seuraavaan levyyn tuli tällä kertaa poikkeuksellisen nopeasti.
– Usein on levyn julkaisun jälkeen ollut olo, ettei jaksa vuoteen miettiäkään uutta. Nyt aloin heti tehdä seuraavaa.
Korona-aika sai artistilla aikaan uuden materiaalin suman, jota hän nyt purkaa.
– Pitkään vaivasi writer’s block, koska yleensä uusi musa syntyy kokemuksista, joita ei korona-aikana paljoakaan tullut. Lopulta aineistoa kertyi ja aloin työstää sitä ihan maanisesti. Ehkä tässä kävi niin, että käsittelen nyt mielenterveydellisiä kokemuksia ja sitä, miten olla tässä maailmassa ja käsitellä näitä hankalia aiheita, joille ei tunnu voivan paljoakaan, ilmastonmuutoksesta miehen rooliin vuonna 2023.
Kasperin mielestä mielenterveysongelmien kasvu puhuu puolestaan.
– Ei tässä ajassa ole helppo olla, vaikka kuinka olisi vatsa täynnä. On saakelin vaikea uskoa tulevaan. Ihmisellä moni asia kuitenkin perustuu sille, että tehdään asioita tulevaisuutta ajatellen. Tässä ajassa siihen on tosi vaikea uskoa.
Joskus keikkailu oli Kasperille kaikkein tärkein osa musiikin tekemistä, nyt tavoitteena on tehdä yksi kuolematon biisi.
– Kuten varmaan moni muukin musantekijä, olen joskus unelmoinut siitä, että jos vain onnistuisi tekemään yhden kuolemattoman biisin. Silloin tavallaan voittaisi tämän oman fyysisen rajallisuutensa. Mutta se taas liittyy ajatukseen, että maailma jatkuu ennallaan ilmankin mua.
Tulevaisuususko on ihmiselle tosi perustavanlaatuinen asia.
Enää se ei ole niin varmaa. Ekokriisi uhkaa pahimmillaan koko ihmislajin olemassaoloa.
– Miten junnarit suunnittelevat tulevaisuutta, kun se vaatisi jonkinlaista pohjaluottamusta siihen, että se on? Tulevaisuususko on ihmiselle tosi perustavanlaatuinen asia, sitä ei voi mitenkään kytkeä pois päältä.
Tätä problematiikkaa Rarella käsitellään paljon.
Räppiä ovista ja ikkunoista
– Painin paljon myös sen asian kanssa, mihin musiikkiani käytän. Että mitä tänne duunaa? Suomiräppiäkin tulee nykyisin viikossa joku kakskyt julkaisua, kun ennen jengi venasi puoli vuotta, että joku tekee jotakin.
– Tarjonta on holtiton. Tulee mieleen, että jos kaikki leipoo leipää, niin onko tää meikän leipä nyt niin olennaista tässä.
Siihen, miksi kaikki haluavat olla nyt nimenomaan räppäreitä, Kasperi löytää useammankin vastauksen. Räppi on ensinnäkin tämän hetken suosituinta musiikkia.
– Sitä halutaan tehdä, koska halutaan menestyä. Ennen junnarit tulivat kysymään, että voitko opettaa tekemään biisejä, nyt ne tulevat kysymään, että miten menestyisin. Musanteko ei ole se juttu, vaan halu olla ihailtu tai jotain.
Toisekseen musiikkia on nopeampi ja helpompi tehdä kuin kenties koskaan ennen. Teknologian avulla toistaitoisenkin tekijän saa kuulostamaan mukiinmenevältä.
– On sellasia plugareita, että huonot räpit ja laulut saa kuulostamaan aika hyviltä. Tarvitsee vain kaverin, joka osaa käyttää ohjelmistoja. Ei se vaadi mitään muuta taitoa, kun kukaan ei välttämättä edes odota, että biiseissä sanotaan mitään sen ihmeempiä.
Biittejä ostetaan netistä ja riimejä tehdään riimisanakirjoilla.
– Ethän sä bändimusaa pysty tekemään niin. Pitää olla useampi tyyppi joilla sama motiivi, ja sit pitää vielä treenata.
Räppi on muuttunut jo vuosikymmenessäkin valtavasti, saati parissa kolmessa.
– Kun mentiin junnuina katsomaan räppikeikkaa, se oli salaista ja jännää, kun siellä oli kymmenen tyyppiä huput päässä huojumassa. Nyt viistuhatta ihmistä kirkuu, kun yksi kaveri nousee rotsi päällä lavalle ja sanoo jotain ihan perusläppää. Junnut katsoo, että tohon mäkin pystyn, ja sehän on tavallaan ihan totta.
– Ja jengihän näitä nostaa jalustalle, antaa rahan ja vallan. Se kertoo enemmän kansan tilasta kuin niistä räppäreistä. Kai jengi on vain niin hämillään.
Boomeri haikailee sanoman perään
On hämmentävää, miten niin lyriikkakeskeisessä musiikinlajissa kuin räpissä on tyydytty aikojen saatossa slogan-tasoisiin hokemiin.
– Tätä olen paljon miettinyt. Ajattelen, että biisissä pitäisi olla asiaa, vaikka toki jossain biisissä voi olla niin himmeä musiikillinen voima, että se jo kantaa. Mutta tästä tulee myös himmeä boomerifiilis, että miksi meitsi yrittää puhua jotain asiaa, kun toiset on vaan, että niillä on autoja? Että onko tämä vaan jotain ilonpilaajameininkiä?
– Koska tässä ajassa se näyttäytyy sellaisena. Kaikki kehuvat, että näin tämä auto lähtee ja vittu mä rakastan mua. Sekin on muuttunut. Ennen laulettiin, että mä rakastan sua, nykyisin että sä rakastat mua. Väitän, että ennen sanoittajat katsoivat enemmän ympärilleen.
Väitän, että ennen sanoittajat katsoivat enemmän ympärilleen.
Ennen sanottiin myös, että ”omakehu haisee”.
– Voi brassailla taidoilla ja tiedoilla, mutta rikkauksilla se on noloa. Cheekin aikoihin meno alkoi mennä laajemmin niin sanotusti kokoomusnäkökulmaksi. Jengi menee siihen alkeelliseen halpaan, että kun mä seuraan voittajaa, niin mustakin voi tulla voittaja.
– Kapitalismi on kuitenkin nerokas siinä, että se saa kaikki miettimään salaa, että juuri musta voi tulla se seuraava keisari. Onni potkaisee ja tästä tulee seuraava viraalihitti. Sitähän me tässä niitetään. Siitähän poppibiisitkin kertovat, mitä mulla on ja mitä mulle kuuluu. Eivät ne kerro meistä.
Samaan hengenvetoon Kasperi toteaa, että luulisi nykyajasta muitakin aiheita löytyvän. Hän panee toivonsa kuitenkin nuoriin underground-tekijöihin.
– Nythän olisi jollain täydellinen tilaisuus kertoa jotain muuta, kun kaikki jauhavat vain koruistaan. Ehkä se sieltä vielä tulee.
Kun sanat puhuvat lujempaa kuin teot
Vielä 2000-luvun alkupuolella yhteisöllisyys ei ollut sosiaalisen median varassa, kuten nykyisin helposti käy.
– Some ei ole mulle se yhteisöllisyyden kokemus laisinkaan. Eihän eri tiloista käsin samalla levelillä oleminen natsaa. Samassa tilassa oleminen on sopimus olla siinä, että mulla on nyt aikaa olla tässä.
Kasperin mukaan internet globaalina jaettuna tietoisuutena ja julkisuutena on muuttanut ihmisen kulttuuria enemmän kuin vielä ehkä ymmärretäänkään.
– Ajattele, jos maapallolla jollain oravilla olisi samanlainen verkosto! Että jostain Nipponin vuoren juurelta tulisi suorana Suomen metsään niiden ajatuksia tekstinä, kuvina ja ääninä, sehän olisi ihan kamalaa! Aika vähän on puhuttu filosofisella tasolla, että mitä se tarkoittaa ihan lajitasolla, ihmiselle biologisesti.
Some on tuonut mukanaan myös loputtomat kohut.
– Kanseloi mut -biisi lähti siitä, että miten voi olla niin, että me reagoidaan vahvemmin jonkun ajatuksiin kuin siihen, mitä se tekee? Pitkään meillä oli se meininki, että ei se, mitä sä sanot, vaan se mitä sä teet, merkitsee. Onhan tuolla torin laidalla aina ollut kaikennäköistä höpöttäjää, mutta on ajateltu vain, että antaa höpöttäjien höpöttää.
Toisaalta sanoittajalta vaaditaan myös uskoa sanan voimaan.
– Kun haluan kunnioittaa muita ja teen sanoituksia, niin mietin vakavasti, miten niitä teen. Mutta jos ihan kaikesta loukkaannutaan, niin mitä se tekee taiteelle? Totta kai käsittelen ja asiaa tuleekin käsitellä myös siitä positiosta, että olen valkoinen keski-ikäinen hetero-oletettu mies.
Todellisuus harvoin kuitenkaan tiivistyy etuoikeusrimpsuihin. Yksi usein uupumaan jäävä ja moniulotteinen alue on luokka.
– Kanseloi mut oli ehkä vähän sellainen tilinteko, myös itselleni pelkojani kohtaan, että teen mieluummin näin kuin yritän myötäillä kaikkia.
On sinänsä poikkeuksellista – ja siksi tervetullutta – että näin tehdään jostain älyllisestä näkökulmasta eikä vain populistisena provokaationa.
– Joku viisas sanoi joskus, että jos uuden teoksen julkaisu ei pelota, niin sä tuskin olet saanut aikaan mitään merkittävää. Vain sellainen voi muuttaa jotain, joka ei ole täydessä sopusoinnnussa yleisen konsensuksen kanssa. Ei taiteen funktio ole vain miellyttää ja tuottaa mielihyvää, vaan myös kysyä kysymyksiä.
Kasperi peräänkuuluttaa myös kontekstin merkitystä.
– Jengillä menevät yksityishenkilöt ja teokset sekaisin. Usein teoksesta on luettavissa, miksi siinä vaikka käytetään tietynlaista kieltä. Somessa kontekstia ei useinkaan piirretä esiin, läsäytetään vain jokin osa teoksesta keskusteluun.
– Toki on tervettä ja todella oleellista miettiä erilaisia rakenteellisia vääristymiä, niitä on ihan saatanasti. En halua yhtään väheksyä sitä keskustelua, mitä käydään. Mulla on usein eri mielipiteitä, mutta siksihän keskustelua käydään. Ja mielipiteetkin voivat muuttua ajan saatossa.
Kasperi myöntää ihmetelleensä esimerkiksi me too -keskustelun alussa, että miten tämä häneen liittyy.
– Että kyllähän mä tiedän omat edesottamukset ja tiedän, mikä on naisten asema. Eka reaktio oli, että tää ei kuulu mulle. Se oli ylimielinen reaktio. Sitten kun asiaa muutaman vuoden mietin, niin tunnistin ihan älyttömän määrän juttuja, jotka todellakin kuuluivat mulle.
Waltari, Viikilä ja Tillanen
Lyyrisiä esikuvia Kasperi löytää hetken mietittyään useammankin.
– Mika Waltari ja Jukka Viikilä. Viikilä on elävistä runoilijoista ainoa, jolle olen suorastaan kateellinen. Että miten joku voi kirjoittaa tekstiä, jossa riippumatta aiheesta on niin vahva ominaistaajuus! Myös Waltari vanhoilla päivillään, kirjoitti sitten ihan mistä vaan, niin siinä puhuttelee se kirjoittajan oma ääni ja tajunta, runollisuus. Viikilääkään lukiessa ei aina edes kiinnosta tekstin aihe, vaikka hänen runojensa metaforinen maailma onkin ihan himmeä, vaan se atmosfääri.
Musiikin puolelta räppäri nimeää Kurt Cobainin kovana lyyrikkona, suomalaisista myös Ismo Alangon ”kokonaisuutena”.
– Jos räppäreistä täytyisi joku sanoa, niin Ilkka Kalevi Tillanen. Siinäkin on tärkeää se kokonaisvaikutelma ja tapa sanoa, ei pelkät lyriikat. Lyyrisesti olen itse enemmän sellainen runopoika, mutta tykkään Tillasen aiheiden terävyydestä suhteessa tyylin tietoiseen könöyteen. Se koskettaa, se ei ole sitä voittajan näkökulmaa. Voittajan pitää pitää voittajuuttaan yllä, altavastaajalla ei ole mitään menetettävää. Siksi se on nälkäisempi ja kiinnostavampi.
uutiskirje 
