Ugandan pääkaupungin Kampalan Nakawa -torilla Lovisa Nabisubi kauhoo pussista puuhiiliä ja pakkaa sitä peltipurkkeihin asiakkaita varten. Puuhiili on Ugandassa ja koko Itä-Afrikassa niin suosittu kotitalouksien polttoaine, että jotkut sanovat sitä mustaksi kullaksi.
Nabisubin paljaat kädet, jalat ja vaatteet ovat mustuneet hiilikauppaa tehdessä. Hänen peltiset mittakuppinsa ovat kutistuneet samaa tahtia puuhiilen vähenemisen ja kallistumisen kanssa. Kun puuhiilen hinta uhkaa karata joidenkin Kampalan asukkaiden ulottumattomiin, hiilikauppias on vaarassa jäädä vaille ainoaa tulonlähdettään.
– On tullut vaikeaksi löytää hiilentoimittajia. Olemme ostaneet hiilisäkin 90 000 shillingillä (22 euroa), mutta nyt tukkukauppiaat pyytävät 110 000 shillinkiä (27 euroa). Joskus en saa lainkaan tavaraa, joten pysyn kotona, Nabisubi kertoo.
Epäviralliset vapaaehtoisjoukot ympäristön asialla
Ugandan tilastoviraston kotitaloustutkimuksessa vuonna 2021 selvisi, että puuhiili on ensisijainen energianlähde 80 prosentille Kampalan asukkaista. Koko Ugandan energian kulutuksesta 90 prosenttia koostuu puuhiilen lisäksi polttopuun ja muun biomassan polttamisesta.
Suurin osa Kampalan ja lähiseudun puuhiilestä on tullut aiemmin sodan raatelemasta Pohjois-Ugandasta. Viime aikoina hiilentuotantoa on kuitenkin alettu vastustaa ympäristösyistä.
Tämän vuoden helmikuussa entinen kansanedustaja Samuel Odonga Otto muiden muassa mobilisoi epävirallisia vapaaehtoisjoukkoja estämään puuhiilen tuotantoa ja laitonta kauppaa Pohjois-Ugandassa. Seudulla on enemmän metsää kuin muualla Ugandassa. Vapaaehtoiset kaappasivat puuhiiltä rahtaavia kuorma-autoja ja näin katkaisivat kuljetukset Nakawaan ja muille Kampalan toreille.
– Puiden kaatamisen on loputtava. Sen pitää loppua, jos aiomme suojella ympäristöämme. Näettehän miten sateisuus on muuttunut. Me emme tee politiikkaa, olemme vain ympäristön asialla, Odonga Otto sanoo.
Kiellon ja elinkeinon ristiriita
Kun oman käden oikeuden toteuttajat saivat yhä enemmän kannattajia, presidentti Yoweri Museveni vastasi vikkelästi kieltämällä puuhiilikaupan Pohjois-Ugandassa sekä Etelä-Sudanin, Kongon demokraattisen tasavallan ja Kenian vastaisilla raja-alueilla.
Jotkut juhlivat kieltoa, mutta muille on herännyt muutamia kysymyksiä. Mitä vaihtoehtoja puuhiilelle on? Kuinka valtio aikoo ratkaista puuhiilikiellon ja ihmisten elinkeinojen välisen ristiriidan?
Ugandan noin 8 miljoonasta taloudesta vain 1,7 miljoonaa on sähköverkossa. Kysyntää siis riittäisi, mutta pienimuotoisesti puuhiiltä polttanut Cypriano Bongoyinge joutuu nyt ihmettelemään, miten selviäisi. Hänen mielestään olisi riittänyt, että kauppa olisi kielletty kaupunkien tukkukauppiailta. He ruokkivat suurimittaista tuotantoa.
Kampalalaiset kauppiaat maksavat 350–700 euroa vastaavan summan 0,4 hehtaarin metsäalan kaatamisesta ja sitten palkkaavat hiilenpolttajat muuttamaan puut hiileksi, joka kuljetetaan kaupunkeihin ja maan rajojen yli.
Ugandan koillisalueelta kotoisin oleva poliitikko Ceaser Akol kertoo, että seudun yhteisöt polttavat puuhiiltä pienimuotoisesti. Paikalliset ovat kuitenkin joutuneet suurten kaupallisten hiilentuottajien jyräämiksi.
– Kiellon haasteena ovat vielä sen toimeenpano ja tietenkin korruptio.
Polttopuu riittäisi pitempään
Hiili ei aina ole ollut ensisijainen polttoaine.
– Esivanhempamme käyttivät ruuanlaittoon polttopuita, ei puuhiiltä. Yksi polttopuuksi kaadettu puu riittää pitemmäksi ajaksi kuin jos siitä olisi tehty puuhiiltä. Niinpä ennen kaadettiin vähemmän puita kuin nykyään, Pohjois-Ugandan Gulussa asuva Denis Ojwee selittää.
Pohjois-Ugandan sota oli ihmisnäkökulmasta katastrofi, luonnon kannalta ei niinkään.
– Vaikka ihmisiä kuoli sodan aikana, ympäristö säästyi. Rauhanajan vaikutus puupeittoon on ollut kielteinen. Puuta on hakattu niin paljon, että muiden lajien loputtua nyt kaadetaan jo voipuita, jotka ovat harvinaisia ja kasvavat hyvin hitaasti, Ojwee valittaa.
Metsätalousasiantuntija Xavier Mugumya kertoo, että hiilen kova kysyntä on kiihdyttänyt puiden tuhoa. Oma osuutensa on myös hiilen polttotekniikalla, joka johtaa suureen hävikkiin.
– Jos otat tonnin puuta ja muunnat sen puuhiileksi yleisimmillä tekniikoilla, saat vain sata kiloa hiiltä. Voit siis hyödyntää vain 10 prosenttia puusta eli 90 prosenttia siitä menee hukkaan ja muuttuu hiilidioksidiksi ja tuhkaksi, Mugumya sanoo.
Klassiset harmaat markkinat
Valtioiden rajat ylittävään rikollisuuteen keskittyvä järjestö Global Initiative Against Transnational Crime on tehnyt tutkimuksen Kenian, Ugandan ja Etelä-Sudanin harmaista puuhiilimarkkinoista.
– Löysimme sieltä klassiset harmaat markkinat, joissa lakeja tai säännöksiä rikotaan jossakin arvoketjun osassa. Puuhiilimarkkinoilla on järjestäytyneitä rikollisia, ei yhtä paljon kuin huumekaupassa tai eläinten osien markkinoilla, mutta on silti, yksi tutkimuksen kirjoittajista, Michael McLaggan sanoo.
Eteläsudanilainen ilmasto- ja luonnonvara-asiantuntija Nyathon Hoth Mai kertoo, että Etelä-Sudanissa pääasiassa asevoimat tuottavat pienimuotoisesti puuhiiltä. Suurempimuotoinen tuotanto on ulkomaisten kauppiaiden käsissä.
– Olemme nähneet, että Sudanista, Ugandasta, Kongon demokraattisesta tasavallasta, Etiopiasta ja Eritreasta tulee paljon kauppiaita. He aiheuttavat valtavasti painetta metsille ja levittävät korruptiota, Hoth Mai sanoo.
Kenia on vuodesta 2018 lähtien hetkittäin kieltänyt puuhiilen tuotannon. Ugandassa on laadittu useita ohjesääntöjä puuhiilikauppaa vastaan, mutta ei valtakunnallista kieltoa. Hiilen vienti Etelä-Sudanista on kielletty, mutta kieltoa ei juuri valvota.
McLagganin mukaan kiellon suurin heikkous on, että kun tavaralla on mittava kysyntä, kysyntä ei katoa tavaran laittomaksi julistamisen myötä.
– Kun puuhiili kielletään yhdessä maakunnassa, tuotanto siirtyy toiseen tai yhdestä maasta toiseen. Ongelma vain siirtyy eri paikkaan, McLaggan sanoo.
Samaan aikaan kun ympäristönsuojelijat ja politiikan linjanvetäjät lobbaavat kiellon puolesta, puuhiilestä elantonsa saavien tulevaisuus muuttuu epävarmemmaksi.
uutiskirje 
