2010-luvulla ranskalainen ekonomisti Thomas Piketty saavutti maailmanmainetta Pääoma 2000-luvulla -teoksellaan, jossa käsiteltiin erityisesti varallisuuden keskittymistä entistä harvempien käsiin. Nyt suomeksi on tarjolla hänen seuraava teoksensa Pääoma ja ideologia. Se ilmestyi ranskaksi vuonna 2019, ja monivuotinen suomennusprosessi saatiin valmiiksi tänä keväänä.
Kirjan suomennoksesta vastannutta työryhmää veti Tukholman yliopiston professori Markus Jäntti. Hän nosti esiin julkistustilaisuudessa juuri ideologian merkityksen, jota Piketty teoksessaan korostaa.
Jäntti havainnollisti asiaa mainitsemalla Helsingin kokoomuslaisen pormestarin Juhana Vartiaisen viestin sosiaalisessa mediassa. Viestissä Vartiainen perusteli hallituksen leikkauspäätöksiä juuri ideologialla.
– Tämä on esimerkki siitä, mistä Piketty puhuu, kun hän nostaa ideologian keskeiseen asemaan yhteiskunnallisessa keskustelussa, Jäntti tiivisti.
Uudessa kirjassaan Piketty käy läpi erilaisia yhteiskuntia historian saatossa ja sitä, miten ne on järjestetty ideologisesti. Kaikissa niissä – myös orjayhteiskunnissa – talouden rakennetta on selitetty hyväksi ja sosiaalisesti oikeudenmukaiseksi
– Kaikissa yhteiskunnissa pyritään kertomaan tarinaa siitä, miksi se on sosiaalisesti oikeudenmukaisesti.
Tilanne ei ole muuttunut aikojen saatossa. Tietyllä tapaa tarina yhteiskuntien järjestämisessä kuulostaa vahvasti ei vaihtoehtoa -puheelle.
– Samaan tapaan nykyisessä hyperkapitalismissa tarinat ovat näitä, että muuta tapaa järjestää yhteiskunta ei olekaan, ja meidän on vain hyväksyttävä nämä kustannukset esimerkiksi vaurauden keskittymisestä, Jäntti sanoi.
Kenen tarina voittaa
Piketty on saanut paljon kehuja, muun muassa Yhdysvaltain ex-presidentti Barack Obamalta. Kehujien lisäksi on löytynyt myös paljon kriitikoita, joita sanoma ei ole miellyttänyt. Mitenkään ennen kuulumatonta ei ole, että eri mieltä olevat hyökkäävät heidän näkökulmastaan vääränlaista viestiä välittävän ihmisen päälle.
Markus Jäntin mukaan jotkut pelkäävät Pikettyä siksi, että hän näyttää, ettei keisarilla olekaan vaatteita. Tämä liittyy juuri yhteiskunnassa kerrottaviin tarinoihin esimerkiksi sankariyrittäjistä. Kun näitä tarinoita sitten vähän tonkii, paljastuu jotain muuta. Esimerkiksi Björn Wahlroos nousi hyvin vauraaksi Suomen valtion tekemien päätösten vuoksi.
Jäntti kertoi myös kuvaavan esimerkin Microsoftin perustajasta Bill Gatesista. Tarina Gatesista kulkee tiivistetysti, että omassa autotallissaan tietokoneita kehittänyt mies onnistui luomaan itse valtavan omaisuutensa perustan.
– Bill Gates ei suinkaan keksinyt tietokoneiden käyttöjärjestelmää – hän osti sen toiselta yrittäjältä. IBM osti Gatesilta järjestelmän.
– En ole ymmärtänyt, minkä takia maailman suurin tietokonefirma ostaa käyttöjärjestelmän autotallissa toimivilta nörteiltä. En tiedä, onko tämä se oikea tarina, mutta silloinen IBM:n pääjohtaja oli samassa yrityksen johtoryhmässä kuin Bill Gatesin äiti. Se saattaa jotenkin selittää tätä, Jäntti totesi.
Jäntin kertoma kuvaus poikkeaa merkittävällä tavalla totutusta. Piketty tekee kirjoillaan saman.
– Miten kerromme näitä tarinoita. Se muuttaa jonkin verran, miten suhtaudumme näihin sankaritarinoihin. Piketty on pelottava, koska hän kertoo hyvin erilaista tarinaa siitä, miten yhteiskuntaa kannattaa järjestää. Siksi ideologian nostaminen keskeiseksi tekijäksi tässä on todella tärkeätä.
Vasemmiston kritiikkiä
Piketty käy kirjassaan myös vasemmiston kimppuun. Hän kuvailee vasemmiston muutosta kattavasti muutamissa maissa. Mitenkään uusi havainto se ei ole, mutta Piketty toteaa vasemmiston muuttuneen koulutetun keskiluokan liikkeeksi. Samalla työväenluokka on siirtynyt äänestämään oikeistoa. Piketty kuvailee nykyvasemmistoa bramiinivasemmistoksi, millä viitataan Intian kastijakoon, jossa bramiinit ovat ylin luokka.
Jäntti tiivisti, kuinka Piketty käyttää vaalitutkimuksia ja -analyysejä apunaan tukemaan väitettään.
– 1950-luvulta 1970-luvulle vasemmiston ja oikeiston äänestäjäkunnat olivat kulttuurisesti, luokkapositioltaan ja koulutus- ja talousasemaltaan hyvin samansuuntaisia. Vasemmistoa yhdisti se, että he olivat vähävaraisempia, vähemmän koulutettuja ja työväenluokkaisia.
– Tämä intressien yhteneväisyys äänestäjäkunnissa on kadonnut. Työväenluokka on siirtynyt äänestämään oikeistoa tai nativistisia populisteja. Talouseliitti on taas oikealla.
Kehitys näkyy eri puolilla globaalia länttä, myös Suomessa. Vasemmistoliitto on nykyään entistä vahvemmin suurten kaupunkien koulutettujen puolue, siinä missä vielä vuoden 2007 eduskuntavaaleissa vasemmistoliiton vahvin vaalipiiri oli Lappi. Nyt vahvin vaalipiiri on Helsinki, jossa keskimääräisestä väestö on selvästi koulutetumpaa.
Poliittisen talouden tutkija Antti Ronkainen pitää vasemmiston rakenteellista muutosta selityksenä sen heikkouteen.
– Globalisaatiosta hyötyvien korkeasti koulutettujen on vaikea löytää yhteisiä intressejä alikoulutettujen uusien työväenluokkien kanssa. Heitä globalisaatio nuijii.
Piketty ruoskii etenkin sosiaalidemokraattista vasemmistoa siitä, ettei se kyennyt Neuvostoliiton romahduksen jälkeen kehittämään näkemystään omistajuuteen. Tämä on vienyt heiltä aloitteen.
– Tarina on kerrottava uudestaan. Työkalut, joita hän tarjoaa, ovat työelämädemokratian kehittäminen ja uutta suhdetta omistajuuteen – omistajuus muuttuu tilapäiseksi kauttaaltaan. Nykyisessä ideologiassa omistajuus on sekä pyhää että pysyvää. Esimerkiksi ajatus perinnön verottamisesta on poliittisesti hyvin epäsuosittua tästä syystä. Perintöveron palauttaminen Ruotsissa on täysin poliittisen keskustelun ulkopuolella, Jäntti sanoo.
Ronkaisen mukaan vasemmisto ei ole kyennyt luomaan talouspoliittista vaihtoehtoa oikeistolle.
– Vaikuttaa koko ajan enemmän siltä, että oikeistolla on selkeä vaihtoehto sekä kulttuuri- että luokkasodissa, vaikka ne olisivatkin sisäisesti ristiriitaisia.
Vasemmiston avainkysymyksenä on juuri perinteisen työväenluokan ja koulutetun keskiluokan välinen ristiriita.
– Miten yhdistää nämä kaksi porukkaa? Tärkeä poliittinen verbi olisi sietäminen. Pitäisi sietää toisia jollain tavalla.
Thomas Piketty: Pääoma ja ideologia. Into.
lehti 