KU
  • Ajassa
  • Taustat
  • Dialogi
  • Etusivu
  • Digilehti
    • Uusin lehti
    • Näköislehdet ja arkisto
    • Tilaa digilehti
  • Arkisto
  • Tilaajapalvelu
  • Ilmoitukset

    Voit ilmoittaa KU:n verkossa myös kokouksista, tapahtumista, avoimista työpaikoista yms. Pääset selaamaan ilmoituksia viereisestä selaa ilmoituksia-linkistä.

    Lisää tietoja ilmoittamisesta verkossa ja aikakauslehdessä saat mediatiedoista.

    Perinteisiä tervehdyksiä voit jättää myös verkossa ilmoituspalvelussamme.

    • Selaa ilmoituksia
    • Mediatiedot
    • Ilmoituspalvelu
  • Yhteystiedot
    • Yhteystiedot
    • Laskutus
    • Palaute
No Result
Näytä kaikki hakutulokset
KU

Kotimaa

Eläintuotannon ytimessä on kiusallinen ja ratkaisematon ristiriita – eikä se koske vain eläinoikeuksia

Kuva: Benoit Brummer, Wikimedia / CC BY 4.0

Lihaa syödään enemmän kuin koskaan, vaikka tietoa sen haitoista ympäristölle, ilmastolle ja niiden myötä myös ihmiselle on enemmän kuin koskaan. Miksi, kysyy KU:n toimituspäällikkö Emilia Männynväli.

Emilia Männynväli
11.6.2025 7.00

Ei oikeastaan ole kovin kummallista, että ruoka herättää niin suuria tunteita – onhan se ihmiseläimenkin keskeisimpiä perustarpeita. Ruokavaliostaan kritiikin kohteeksi joutuminen voi epäilemättä tuntua siltä kuin joku olisi nappaamassa nakin nälkäisen suusta.

Ruoka kantaa mukanaan myös kulttuuria. Olen itse ollut vegaani toistakymmentä vuotta, mutta monet rakkaimmista lapsuusmuistoistani liittyvät yhä eläinperäiseen ruokaan, kuten isovanhempien Inarin siiasta valmistamaan kalapottuun ja silloin loputtoman tuntuisiin kalastusreissuihin.

Keskustelulla ei ole rationaalisuuden kanssa mitään tekemistä.

Jos unohdetaan eläinoikeudet, huoltovarmuusnäkökulmasta esimerkiksi metsästys- ja kalastustaidon voidaan toki ajatella olevan ylläpitämisen arvoisia. Tunnepohjaisia argumentteja sen sijaan en pidä kummoisina. Mutta koska suomalaisella julkisella keskustelulla ei tunnetusti ole rationaalisuuden kanssa mitään tekemistä, moni pitää.

Erityisesti laitaoikeisto on tehnyt ruoasta identiteettipolitiikan välineen ja kohkaa ylettömän lihansyönnin puolesta ikään kuin se, että mättää teollisesti tuotettua lihaa huomattavasti enemmän kuin fyysinen aktiivisuus vaatisi – tai tappaa huvikseen – olisi mikään ansio saati miehisyyden mitta.

Suomi oli verrattain pitkään köyhä maatalousvaltainen yhteiskunta. Moni eli osittaisessa luontaistaloudessa vielä jokunen vuosikymmen sitten, mikä voi olla yksi syy eläinoikeusnäkökulman vieraudelle. Niukkuudessa oma vatsa tulee useimmilla ennen muiden eläinten vatsoja. Minullakin, mutta elänkin yltäkylläisyydessä ja voin valita.

Muutoksen nopeus on saanut monet unohtamaan, ettei täällä juuri kenenkään tarvitse enää syödä muita eläimiä nälkäänsä. Samoin mielikuvien tasolla tuppaa unohtumaan, että jos oli entinenkin, niin nykyinen maatalous vasta onkin kaukana lastenkirjojen kotieläinpiha-tyyppisistä idyllisistä maatilakuvauksista.

Keskiverto maatila ei ole mikään kultakaivos, vaan työleiri.

Talous- ja tukijärjestelmä on pakottanut tuottajat valtaviin tilakokoihin. Eläintuotannosta on täysin perusteltua puhua tänä päivänä eläinteollisuutena, eläintehtaina. Samaan aikaan tilojen määrä on vähentynyt. Tuista huolimatta keskiverto maatila ei ole mikään kultakaivos, vaan työleiri.

Tuottajien uupumus ja ärtymys myös, mitä tulee julkiseen keskusteluun, on ymmärrettävää. Eläintuotteita käyttävät lähes kaikki, mutta syyttävä sormi osoittaa vain tuotannon alkupäähän. Eivätkä miljoonia vaikkapa maitotilaansa investoineet yksityisyrittäjät voi lennosta ryhtyä härkäpavun viljelijöiksi, vaikka ajatus houkuttaisikin.

Eläinoikeusnäkökulmaa ajavista muutos tuntuu tietysti sietämättömän hitaalta. Jos ajattelee jokaista eläintä yksilönä, kuten itse ajattelen, ja vuoden aikana heitä tapetaan ruoaksi ja vaikkapa turkkinsa vuoksi maailmassa yli 80 miljardia, on tämä tietenkin sanoinkuvaamaton tragedia. Se on käsittämätön määrä kärsimystä makumieltymysten vuoksi. Lukuun ei ole edes laskettu kaloja.

Sen, mitä kukin suuhunsa pistää, on ajateltu kuuluvan yksityisyyden piiriin. Mitä se kenellekään kuuluu, mitä minä syön, suurin osa suomalaisista ajattelee ja on siinä tavallaan oikeassa. Harva haluaa elää maailmassa, jossa ei voida edes syödä yhdessä ilman, että politiikka tunkeutuu väliin. En itsekään.

Mutta rakenteiden tasolla se, mitä syömme, koskettaa kaikkia. Suurimmalle osalle ihmisistä muiden eläinten oikeudet ovat täysin yhdentekeviä, mutta jälleen yksi uusi tutkimus on kertonut vallitsevan ruokajärjestelmän olevan luontokadon suurin aiheuttaja. Globaaleista hiiliipäästöistä se aiheuttaa jopa kolmanneksen. Näin ollen se uhkaa myös ihmiseläintä lajina.

Kuka tästä uppiniskaisesta jarruttelusta hyötyy?

Ruoantuotannossa suurimmat luonnontuhot ja päästöt aiheutuvat eläintuotannosta, sillä se ikään kuin hukkaa resursseja verrattuna kasvipohjaisen ravinnon tuotantoon, kun ravinteet kierrätetään ihmiseläimille muiden eläinten kehojen kautta. Maapinta-alalla, jolla voitaisiin viljellä ruokaa suoraan ihmisille, viljelläänkin ruokaa tuotantoeläimille – näin karkeasti ottaen.

ILMOITUS
ILMOITUS

Miksi sitten lihaa syödään enemmän kuin koskaan? Paitsi tietenkin tottumuksesta, tunnesyistä ja siksi, että yllättävän moni perustaa identiteettinsä nötkötille.

Asiaa voi lähestyä toisestakin näkökulmasta. Miksi eläintuotantoa tuetaan valtavasti esimerkiksi kotimaisen kasviproteiinin tuotantoon verrattuna? Miksi missään ei esitetä saati edistetä kokonaisvaltaista ja uskottavaa suunnitelmaa oikeudenmukaisen kestävyyssiirtymän toteuttamiseksi maataloudessa? En suostu uskomaan, etteikö Suomessa olisi osaamista sellaisen toteuttamiseksi. Kuka tästä uppiniskaisesta jarruttelusta hyötyy?

Ennen pitkää väistämättömän väistelyssä häviävät kaikki.

ILMOITUS
ILMOITUS

Lue myös

Viljelijät kitkevät rikkaruohoja vehnäpellolta Ghanassa, Accran lähistöllä.

Vehnän luonnonvaraiset lajikkeet voisivat kohentaa globaalin etelän ruokaturvaa

Miina Mäki.

Itämeren suojelu on kilpajuoksua ilmastonmuutosta vastaan – myös entinen kuormitus näkyy yhä

Laivayhteys Helsingistä Tallinnaan täyttää 60 vuotta – järisytti naapurisuhteita

Vasemmistoliiton puheenjohtaja Minja Koskela.

Vasemmistoliiton Minja Koskela käy läpi politiikan kevätkautta KU:n kesähaastattelussa: “Kyllä siinä käytiin koko tunneskaala läpi”

Uusimmat

Meriveden happamoituminen heikentää koralleja, mutta se vaikuttaa myös meitä lähempänä olevaan merten elämään.

Happamia, sanovat tutkijat merivesistä – nyt ollaan jo vaaravyöhykkeellä

Viljelijät kitkevät rikkaruohoja vehnäpellolta Ghanassa, Accran lähistöllä.

Vehnän luonnonvaraiset lajikkeet voisivat kohentaa globaalin etelän ruokaturvaa

Miina Mäki.

Itämeren suojelu on kilpajuoksua ilmastonmuutosta vastaan – myös entinen kuormitus näkyy yhä

Denise Rudberg avaa uuden sarjansa vahvasti.

Denise Rudbergin uuden trilogian avaus on kuin jatkoa yhteiskunnallisille komisario Beck -dekkareille

ILMOITUS
ILMOITUS

tilaa uutiskirje

Viikon luetuimmat

01

Katainen teki 700 miljardin ja 15 vuoden mokan

 
02

Happamia, sanovat tutkijat merivesistä – nyt ollaan jo vaaravyöhykkeellä

 
03

KU listasi Suomen vaikuttavimmat vasemmistolaiset – Katso 10 nimeä

 
04

Rukoilen: Älä äänestä demareita

 
05

Itämeren suojelu on kilpajuoksua ilmastonmuutosta vastaan – myös entinen kuormitus näkyy yhä

 

tilaa lehti

ILMOITUS
ILMOITUS

Lisää uusimpia

Kaisu Tuokon Valhe ei ole dekkari, vaan suhdepuuroa

19.07.2025

El Salvadorin sisällissodassa rehotti lapsikauppa – Sadat ulkomaille adoptoidut etsivät nyt perheitään

15.07.2025

Peru pakkosteriloi tuhansia naisia vielä 2000-luvun alussa – nyt he vaativat oikeutta

14.07.2025

Köyhyys hautaa lapsitoiveet Latinalaisessa Amerikassa – Latinot haluavat lapsia, mutta heillä ei ole siihen varaa

13.07.2025

Taavi Soininvaaran uusin trilleri Musta legenda on kuin lukisi maailmanpolitiikasta reaaliajassa

13.07.2025

Pyhä hete, henkimaailma ja kaunaa kaunan päälle – Kati Roudan Kuollut karkuteillä on vuoden erikoisin dekkari

12.07.2025

Mathenge on Kenian villi lupiini ja jättipalsami – Nyt pakolaisleirin tytöt ovat valjastaneet haitallisen vieraslajin hyötykäyttöön

09.07.2025

Javier Milein sota Argentiinan mediaa vastaan: ”Emme vihaa toimittajia tarpeeksi”

08.07.2025

Laivayhteys Helsingistä Tallinnaan täyttää 60 vuotta – järisytti naapurisuhteita

07.07.2025

Huumekauppaa ja väkivaltaa Vesijärven satamassa – Timo Sandberg jatkaa Lahti-sarjaansa varmoin ottein

06.07.2025

Chilen etelän haava – Mapuche-kansan maakiista hakee ratkaisuaan

06.07.2025

Elina Backmanin Saana Havas -dekkarit kaipaisivat voimakasta uusiutumista

05.07.2025

Latinalainen Amerikka kiristää otettaan kansalaisjärjestöistä

05.07.2025

Puolan rakentama teräsaita torjuu idän uhkaa Valko-Venäjän vastaisella rajalla mutta kiusaa myös paikallisia

03.07.2025
ILMOITUS
ILMOITUS

Kaupallinen yhteistyö

Huomisen Euroopassa voisimme maksaa digieurolla

10.07.2025

Onko nuorille tarjolla muutakin kuin sodanajan sijoituspaikka?

16.06.2025

Miltä antifasistinen ulkopolitiikka näyttää?

19.05.2025
ILMOITUS
ILMOITUS
KU logo


  • Yhteystiedot
  • Tilaajapalvelu
  • Mediatiedot
  • Palaute
  • Blogit
  • Ilmoituspalvelu

Sivuston käyttöä seurataan mm. evästein kävijäseurannan, markkinoinnin ja mainonnan toteuttamiseksi. Tietosuojaselosteessa kerrotaan sivuston käytännöistä ja yhteistyökumppaneista.

Tietosuoja
Yksityisyysasetukset
Tilausehdot

  • Ajassa
  • Taustat
  • Dialogi
  • Etusivu
  • Digilehti
    • Etusivu
    • Näköislehdet ja arkisto
    • Tilaa digilehti
  • Arkisto
  • Tilaajapalvelu
  • Ilmoitukset
    • Ilmoituksia
    • Mediatiedot
  • Yhteystiedot
    • Yhteystiedot
    • Palaute
No Result
Näytä kaikki hakutulokset

Tervetuloa takaisin!

Kirjaudu sisään tilillesi:

Käyttäjätunnus on sähköpostiosoitteesi. Palauta salasanasi klikkaamalla tästä.

Ongelmatilanteissa ota yhteyttä asiakaspalveluumme. Vastaamme mahdollisimman pian.

Salasana unohtunut?

Salasanan palauttaminen

Syötä käyttäjänimesi tai sähköpostiosoitteesi salasanan palauttamista varten.

Kirjaudu sisään