Yhteisöradioista on tullut elintärkeitä Tansanian herkästi tulvivilla tasangoilla, kuumuuden polttamilla savanneilla ja hauraissa rannikkosiirtokunnissa. Radiosta on muodostunut luotettava säätiedotusten ja tieteellisen tiedon välittäjä, opettaja, joka muuntaa abstraktit ilmastoriskit ihmiskeskeisiksi tarinoiksi.
Yli 80 prosenttia tansanialaisista omistaa radion. Yhteisöradiot täyttävät virallisen tiedotuksen jättämiä aukkoja, ja ne vahvistavat muiden viestintäalustojen hyljeksimien maanviljelijöiden, kalastajien ja paimentolaisten ääntä.
Silta tiedon ja kuulijan välillä
Rufijin suistomaalla kalastaja Fakil Msumi korjaa verkkojaan ja kuuntelee vanhaa radiotaan, luotettavaa säätietäjäänsä. Hän ei juuri koskaan jätä kuuntelematta lempiohjelmaansa Bahari Yetu, Maisha Yetu (Meidän meremme, meidän elämämme).
– Kun radio kertoo voimakkaista tuulista, kehotan ihmisiä odottamaan. Tiedän, että vuorovesi nousee korkealle.
Nyt radiosta kuuluu Tanzania Broadcasting Corporationin taajuudella Evaililian Massawen luotsaama lähetys.
– Tänään puhumme siitä, miten yhteisöt voivat suojata mangrovemetsiä tulvilta, Massawe sanoo.
Mudassa askeltamisen ja nauravien naisten äänet säestävät Massawen selostusta. Joka viikko hän lähettää eetteriin tarinoita rappeutuneita mangrovemetsiä kunnostavista kalastajista, suojavalleja rannikkokylien rakentavista asukkaista ja viljelijäperheistä, jotka vaihtavat kuivuutta sietäviin viljelykasveihin. Hänen ohjelmansa punovat tiedettä arkielämään, yksinkertaistavat monimutkaisia ilmastokäsitteitä ja tavoittavat suuren kuulijakunnan.
– Radio kertoo intiimejä tarinoita. Kun kaikilla ei ole pääsyä internetiin, äänestä radiossa muodostuu silta tiedon ja kuulijan välillä, Massawe sanoo.
– Kun kysyimme ihmisiltä, mitä ilmastonmuutos tarkoittaa, moni sanoi sen tarkoittavan kuumaa säätä. Niinpä selitimme heille, että myös puiden kaataminen tai ruuanlaitto puuhiilellä vaikuttaa säähän.
Tarinankerronta radiossa nojautuu ääneen, ja Massawen ohjelma välittää todellisuuden ääniä, kuivan maan narinaa ja sisämaahan tunkeutuvien suolaisten aaltojen sihinää. ”Joskus ääni kertoo tarinaa paremmin kuin tilastotiedot.”
Hänen ohjelmansa ovat innoittaneet maanviljelijöitä vaihtamaan maissista maniokkiin ja naisia opettelemaan sadeveden keräystekniikoita.
”Äänet ovat käsikirjoitukseni”
Journalisti Lilian Mihale saapuu Moshi FM:n studioon äänitin ranteesta roikkuen. Hän valmistelee viikoittaista ohjelmaansa Ukame sasa basi (Eroon kuivuuden vaikeuksista). Hänen kenttä-äänityksensä muodostavat tarinankerronnan selkärangan: lehmänkellojen metallista kilinää, lasten pulinaa ja kaivosta vettä hakevien maasai-naisten naurua.
– Nämä äänet ovat käsikirjoitukseni. Menen sinne, minne kuivuus on iskenyt pahimmin, Mihale kertoo.
– Haastattelin maasai-perhettä, joka oli menettänyt koko karjalaumansa kuivana kautena. Heidän tuskansa saattoi kuulla heidän äänissään.
Myös Mihale muuntaa ilmastotiedettä käytännön tiedoksi ja kytkee globaaleja keskusteluja maaseudun realiteetteihin.
– Viime istutuskaudella maanviljelijät olivat huolissaan, kun sateet myöhästyivät. Me kutsuimme asiantuntijoita opettamaan heille yksinkertaisia maaperän kosteana pitämisen tekniikkoja. Monet saivat paremman sadon kuin odottivat.
Maanviljelijä Fatuma Juma kertoo, että radio sai hänet vaihtamaan viljelytapaansa.
– Ennen kasvatin pelkkää maissia. Kun kuulin radiosta agrometsätaloudesta, istutin hedelmäpuita. Nyt minulla on ruokaa ja jotain myytävää silloinkin, kun sateet pettävät.
Yhteistyötä ilmatieteen laitoksen kanssa
Sansibarilaisen Kati FM yhteisöradion toimittaja Amina Mohamed aloittaa jokaisen ohjelmansa yhteisöäänillä.
– Aloitan kalastajilla, äideillä ja nuorilla – heillehän valtameri kuuluu.
Eräässä lähetyksessä sansibarilainen kalastaja tunnusti, että aiemmin heillä oli tapana kaataa mangrovepuita veneiden rakentamiseen. Kun hän kuuli, että mangrovet suojelevat ihmisiä tulvilta, häntä hävetti. Nykyään hän johtaa vapaaehtoisryhmää, joka on istuttanut yli 10 000 mangroven tainta.
– Radio ei vain kerro tarinoita. Se herättää toimintaan, Mohamed myhäilee.
Tansanian ilmatieteen laitos toimii läheisessä yhteistyössä yhteisöradioiden kanssa. Kun Kilomberossa oli vuonna 2024 tulvia, varhaiset yhteisöradiossa lähetetyt varoitukset saivat viljelijät korjaamaan satonsa riittävän ajoissa ja karjankasvattajat siirtämään karjansa jokiuomien lähettyviltä ennen jokien tulvimista yli äyräidensä.
Radioita on kaikkialla
Välttämättömyydestään huolimatta yhteisöradiot ovat mediana hauraita. Useimmat toimivat rajallisella rahoituksella, epäluotettavalla sähkövirralla ja vanhentuneilla laitteilla. Kun tallentimet rikkoutuvat, toimittajat käyttävät matkapuhelimia.
– Ilmastojournalismi on kallista, mutta me teemme sitä, koska näillä tarinoilla on merkitystä, Massawe sanoo.
– Ja joka tapauksessa autenttisuus on tärkeämpää kuin täydellinen tuotanto.
Tansanian ilmatieteen laitoksen asiantuntijat sanovat, että maan pyrkimys sopeutua ilmastonmuutokseen heikentyisi huomattavasti ilman yhteisöradion tavoittavuutta. Radioon luotetaan maaseudun perheissä.
– Monissa kylissä ihmisillä ei ole älypuhelimia tai internetiä, mutta kaikkialla on radioita. Kun sääennusteet kerrotaan paikallisella kielellä ja kertojien äänet ovat ihmisille tuttuja, yhteisöt ymmärtävät asiat nopeasti ja toimivat välittömästi, meteorologi John Mbise sanoo.
Rannalla vuorovesi vetäytyy ja hämärä laskeutuu mangrovemetsän ylle. Kalastaja istuu kanoottinsa vieressä ja kuuntelee. Massawen tuttu ääni halkoo ilmaa: ”Muistakaa, että kun ilmasto muuttuu, mekin voimme muuttua.”
Kalastaja nyökkää.
– Ennen ajattelin, että ilmastonmuutos on tiedemiesten ongelma. Nyt tiedän, että se on myös minun ongelmani.
uutiskirje 