Millaista on yhteisen lapsen kasvattaminen, kun vanhempia erottaa valtameri?
Tästä kertoo näyttelijä-käsikirjoittaja Inderjit Kaur Khalsan esikoisdokumentti Brooklynin pojat. Omakohtainen elokuva on kuvattu Helsingissä ja New Yorkissa, Brooklynin Bensonhurstissa.
Khalsa asuu poikansa Amritin kanssa Helsingissä, pojan isä Kuldip Singh Khalsa New Yorkissa. Skype-puhelut ja ikävöinti kuuluvat arkeen.
Millaista on yhteisen lapsen kasvatta-minen, kun vanhempia erottaa valtameri?
Khalsa ryhtyi tekemään Brooklynin poikia pyrkimyksenään saada isä ymmärtämään, että poika tarvitsee tätä. Kahden mantereen välinen vanhemmuus on raskasta jokaiselle.
Etsijän luonne
Inderjit Kaur Khalsa, alkuperäiseltä nimeltään Mervi Rannikko, valmistui Teatterikorkeakoulusta näyttelijäksi vuonna 1997. Hän opiskeli valmistumisensa jälkeen elokuvaa New York Film Academyssa ja muutti pysyvästi Yhdysvaltoihin vuonna 2000.
Näyttelijän ammatti vaihtui pian kulkurin tiehen, kun hän yhdessä amerikkalaisen miehensä kanssa päätti lähteä seuraamaan henkistä polkua. Takana oli miehen burn-out ja 11. syyskuuta, joka jätti Khalsan työttömäksi.
– Me päätettiin, että nyt vaan joogataan.
Viiden vuoden ajan he matkasivat osavaltiosta toiseen vieraillen eri koulukuntien opettajien luona. Matkan aikana heistä tuli joogeja, sikhejä ja yhteisen lapsen vanhempia.
Lapsen syntymän jälkeen he päättivät asettua Suomeen, mutta pian parin tiet erkanivat ja isä palasi takaisin New Yorkiin.
Isätön kolmannessa polvessa
Elokuvassaan Khalsa tutkii poikien ja isien suhdetta. Hän haluaa ottaa selville, miksi hänen poikansa isänpuolinen suku on jo useassa polvessa joutunut elämään ilman arjessa läsnä olevaa isää.
– Olen itse mukana, koska muuten näyttäisi siltä, että katson aihetta ulkopuolelta ja nostan itseni muiden yläpuolelle. Nyt olen tasa-arvoinen elokuvan muiden henkilöiden kanssa.
Inderjit Kaur Khalsa uskoo, että nimenomaan pojat tarvitsevat kasvaessaan isää.
– Poikani tarvitsee koko ajan jonkun nyrkkeilysäkin purkaakseen energiaansa. Hänellä on verenperintönään italialainen temperamentti, suomalaiset ovat luonnostaan rauhallisempia. Itsekin olen aika rauhallinen ihminen, joogaaja.
Perinnöltä vaikuttaa myös se, ettei isä osallistu lapsiperheen arkeen. Kuldip Khalsan isä kuului New Yorkin italialaismafiaan ja tämän vuoksi perheen äiti ei eron jälkeen halunnut pitää tähän yhteyttä. Rikosten pariin Kuldip ajautui teininä itsekin.
– Poikani ei tiedä perheensä miesten rikollistaustasta. Olin huolissani myös siitä, ajautuuko hän samalle polulle, kertoo Inderjit Kaur Khalsa.
– Leffan tekoprosessin aikana ymmärsin, että en voi sille mitään, mitä tulevaisuudessa tapahtuu. Voin vaikuttaa vain siihen mitä tapahtuu nyt. Voin olla läsnä ja antaa rakkautta ja luoda turvallisuutta.
Katse eteenpäin
Kuldip Khalsalle tilanne, jossa isä ei ole läsnä, on kotoa opittu malli. Lukuunottamatta mafiayhteyksiä ja mannertenvälistä vanhemmuutta tilanne on varsin tuttu suomalaisperheissä.
– Mulla on lähipiirissä paljon ihmisiä, jotka ovat eronneet ja joilla on lapsia. Se on vaikeaa, vaikka asuttaisiin samassa kaupungissakin. Se, miten lapsi kokee eron, riippuu siitä miten vanhemmat siihen suhtautuvat. Jos vanhemmat pysyvät sovussa ja rauhallisina, lapsi sopeutuu siihen ja turvallisuudentunne voi säilyä, sanoo Inderjit Kaur Khalsa.
Elokuvan tekeminen muutti Khalsan asenteen, vaikka mikään ei konkreettisesti muuttunutkaan.
– Olen hyväksynyt Kuldipin päätöksen asua New Yorkissa enkä enää syyllistä häntä. En kuluta enää omaa energiaani siihen. Tilanteita ja asioita pitää yrittää muuttaa niin kauan kuin sillä on vaikutusta. Mutta jos vaan hakkaa päätään seinään, kannattaa mennä eteenpäin.
Eteenpäin joogaopettaja ja -kirjailija Khalsa menee myös dokumenttiohjaajan urallaan. Uusi aihe löytyi eiralaisesta antikvariaatista.
– Selailin lehteä, joka oli ilmestynyt kolme viikkoa ennen syntymääni vuonna 1970. Siinä oli juttu pommi-iskusta Manhattanilla.
Lehti johti Khalsan tutkimaan sodanvastaista, mutta militanttia Weather Underground -ryhmää ja nyt hänellä tekeillä on dokumenttielokuva työnimellä War/Peace.
– Se on tutkimusmatkani siitä, miksi yhä soditaan. Jokainen sotahan syttyy, jotta se päättyisi. Ensimmäisen maailmasodan piti olla se sota, jonka jälkeen ei koskaan enää sodita.
Brooklynin pojat sai ensi-iltansa elokuvateattereissa perjantaina 5. syyskuuta.
uutiskirje 
