Aku Louhimiehen tänään ensi-iltansa saava elokuva perustuu Marko Kilven palkittuun romaaniin Elävien kirjoihin (2011). Tämä rikosromaani puolestaan sai ideansa Kilven näkemästä valokuvasta.
– Siinä oli äitivanki.
Alkuperäisteoksessa juonirönsyjä on runsaammin, mutta Louhimiehen elokuva keskittyy nimenomaan valokuvan hahmoon.
Vankilasta siviilielämään palaava nuori äiti Pike (Jessica Grabowsky) kamppailee irti entisestä elämästään ja huumemaailmasta. Siihen motivoi erityisesti pienen tytön äitiys.
Marko Kilpi uskoo, ettei koskaan ole liian myöhäistä aloittaa alusta.
– Niin isoa virhettä ei olekaan ettei sitä jollain tavalla saisi korjattua. Vaikka oltaisiin miten syvällä ja tuntuu ettei ole ulospääsyä, niin toivoa on aina.
Toisaalta oman kohtalonsa voi Kilven mielestä myös tietoisilla ratkaisulla sinetöidä, kuten tekee elokuvan ja romaanin Lalli, Piken entinen miesystävä.
Realismia ja autenttisuutta
– Kilven kirjoista tulee vahva tunne siitä, että kirjoittaja tuntee maailman josta kirjoittaa. Niissä on realismin ja autenttisuuden tunne, sanoo Aku Louhimies.
Se ei ole ihme, sillä Marko Kilpi on paitsi kirjailija ja entinen dokumentaristi, myös vanhempi konstaapeli Kuopiosta.
Louhimies kertoo päässeensä itsekin elokuvaa valmistellessaan kulkemaan poliisien mukana ja tapaamaan ihmisiä, jotka elävät tarinan kuvaamassa maailmassa.
– Se yhteiskunnallinen todellisuus, jonka poliisi kohtaa on hyvin erilainen kuin se, jonka minä arjessani kohtaan.
Näiden maailmojen eriarvoisuus on Louhimiehen mukaan silmiinpistävää.
– Itse sanoisin kaikkia päihteitä yhtä ongelmallisiksi, alkoholihan on aika usein läsnä kaikessa mihin poliisi joutuu puuttumaan.
Marko Kilpi tarkentaa, että alkoholi on mukana usein, mutta huumeisiin liittyy aina moniongelmaisuus, mikä tekee sekä huumerikosten selvittämisestä että huumeongelmaisten auttamisesta työlästä.
Katsoja saa tulkita
Aku Louhimies kertoo pitävänsä paljon dokumenttielokuvista.
– Olen yrittänyt ajatella niin, että fiktio on paikallaan kuvaamaan todellisuuden illuusiota silloin kun mennään aiheisiin, joita ei dokumentin keinoin voi näyttää.
Ohjaaja ei halua antaa lukuohjeita elokuvilleen, eikä 8-pallon kohdallakaan määritellä, onko kyse rikostarinasta vai yhteiskunnallisesta elokuvasta. Sen tulkinnan saa hänen mielestään tehdä katsoja.
– Tietenkin teen valintoja siinä millaisia aiheita kuvaan. Elokuva, jossa olisi kesä ja häät ja luksusveneitä, olisi aika erilainen.
Louhimies paljastaa kuitenkin yhden agendansa; hän haluaisi suvaitsevaisuuden lisääntyvän.
– Jos joku ymmärrys lisääntyisi vaikka siitä, ettei vankilasta vapautumisen jälkeen ole kauhean helppoa tulla elämään takaisin.
8-pallo on kuvattu keväällä 2011 Helsingissä, Espoossa ja Marko Kilven kotikaupungissa Kuopiossa. Ensi-ilta elokuvateattereissa 22. helmikuuta.
uutiskirje 
