”Kaikki, mitä seuraavassa kohtauksessa sanotaan, on todellisuudessa sanottua. Sitä, onko se totta, emme tiedä”.
Suurin piirtein näin se menee; Eduskunnan seremoniamestari Jari Hanskan esipuhe aina ennen uutta kohtausta.
Ilmassa on sähköä ja vaaran tuntu; nyt ollaan olennaisen äärellä.
Ryhmäteatterin Pengerkadun näyttämöllä paljastetaan ja ilkutaan, revitään tekopyhyys riekaleiksi ja osoitetaan sormella ristiriitaisuudet tekojen ja puheiden välillä, ketään tai mitään pelkäämättä: Maan tapa on valehtelua, korruptiota, rikkaiden rikastuttamista ja köyhien potkimista. Suuret rakennusyhtiöt tekevät yhteistyötä rikollisjärjestöjen kanssa. Todellista valtaa käytetään pyövelin hupun takana ja suurella rahalla, eduskunnan ollessa vain kumileimasin ja sätkyukko.
Eduskunta – satiiri vaurauden uusjaosta on ennen kaikkea poliittinen teko. Mutta on se myös älyttömän hauska ja karvat pystyyn nostattava teatteriesitys.
Se asettaa vierekkäin köyhien vähästä ottamisen ja rikkaiden paljouden puolustamisen, eikä hyvältä näytä.
”Muista aina kuitti!”
Tositeatteria tehdään tutkivan journalismin keinoin. Ohjaaja-käsikirjoittaja Susanna Kuparinen on työryhmineen kahlannut läpi valtavan määrän dokumentaarista aineistoa.
On haastateltu virkamiehiä, viranomaisia ja asiantuntijoita. Osa esiintyy nimellään, toiset nimettöminä, ”koska haluavat pitää työpaikkansa”.
Ehkä materiaalimäärästä johtuen esitys on ensi-illassa vielä keskeneräinen. Viimeiset esityksessä kuultavat haastattelut on tehty ensi-iltaviikolla.
Sisällöltään ne puolustavat paikkaansa, mutta puhelinhaastattelujen kuunteleminen pimeässä katsomossa on raskasta.
Sisältö ja todellisuus ovatkin avainsanoja, ne edellä mennään. Edes kansanedustajien suuhun ei ole kirjoitettu yhtään repliikkiä, vaikka välillä siltä kuulostaa.
Ihanko tosissaan pari heistä kuvittelee harmaan talouden katoavan, kunhan kansalaiset tarkistavat pitserian kuitit? Samaan aikaan eduskunta on helpottamassa veronkiertoa arvopaperien avulla.
Martina Myllylän hurskahteleva Kiviniemi selittelee, mutta ontolta kuulostaa.
2000-luvun eeppistä teatteria
Aivan esityksen aluksi työryhmä haluaa esitellä illan tärkeimmän henkilön; kuiskaaja Olga Palon.
Samaan tyyliin esittäminen tehdään läpinäkyväksi kaiken aikaa. Ohjaaja itsekin on kirjoitettu esitykseen mukaan.
– Mä en tiedä mitä mun pitää sanoa, huutaa Noora Dadun hauskasti esittämä takkutukkainen Kuparinen kuiskaajalle ja intoilee:
– Mä teen tästä kohtauksen!
Ja millaisia kohtauksia näemmekään! Yksi esityksen kiinnostavimmista (ja hauskimmista!) on entisen apulaiskaupunginjohtaja Pekka Korpisen (Jari Hanska) luento harmaasta taloudesta.
Korpisen ”vittumaisen hitaasti” puhuva hahmo on jo Ylioppilasteatterin Valtuusto-trilogiasta tuttu. Ja niin sitä huomaa seuraavansa hengittämättä ja hiljaa luentoa. Teatterissa!
Sankareita ja itkupillejä
Ensimmäinen puoliaika käsittelee Sata-komiteaa ja niin sanottua Lex Soininvaaraa. Lakia, jonka nojalla työstä tai opiskelusta syystä tai toisesta kieltäytyneiden nuorten toimeentulotukea voidaan leikata pienestä olemattomaksi.
Matti Onnismaan mainio virkamies sosiaali- ja terveysministeriöstä antaa karun kuvan koneiston toiminnasta.
Alasuojaan ja palestiinalaishuiviin pukeutunut Paavo Arhinmäki (Mitro Härkönen) näyttäytyy sankarina, kokoomus on selkeimmin esityksen konna muun muassa Petri Salon (Robin Svartström) hahmossa ja keskusta väistelee vastuuta. Vihreät ovat hallituksessa muuttuneet selkärangattomiksi itkupilleiksi.
Piia Peltolan Outi Alanko-Kahiluoto ja Noora Dadun Heli Järvinen ovat niin onnettomia, että melkein säälittää. Mutta vain melkein.
Sen sijaan kohtaus, jossa asiantuntija toisensa jälkeen käy todistamassa sosiaali- ja terveysvaliokunnalle lain heikentävän entisestään heikoimmilla olevien asemaa, alkaa itkettää. Kuunnelkaa nyt!
Köyhät grillataan hitaalla tulella
Tositeatteri pesee tositeeveen 6–0. Kanveesiin jää makaamaan piestyjä poliitikkoja, mutta kulissien takana rahaporsaat sen kun porskuttavat.
Köyhiä ei laiteta kyykkyyn, heidät grillataan hitaalla tulella. Lopussa Pihla Penttisen köhivä syrjäytynyt istutetaan hellalle. Savun noustessa naurattaa ja hirvittää:
Tämä on totta. Tämä on Suomi.
Hus äänestämään siitä!
Eduskunta – satiiri vaurauden uusjaosta. Käsikirjoitus: Ruusu Haarla, Jari Hanska, Hanna Nikkanen, Olga Palo, Akse Pettersson ja Susanna Kuparinen. Ohjaus Susanna Kuparinen. Ryhmäteatteri, Pengerkatu 11.
lehti 