Viimeinen sana
Perussuomalaisten puoluesihteeri Riikka Slunga-Poutsalo kertoi, taas, inhoavansa feminismiä ja kannattavansa ”perinteisiä sukupuolirooleja” (HS 13.10.).
”Mä oon nainen, ja mulla on naisena omat vahvuudet ja heikkoudet. Samoin mun miehellä, se on mies, ja sillä on vehkeet jalkojen välissä, ja sillä on omat vahvuudet ja heikkoudet.”
”Ollaan ylpeitä siitä, että ollaan naisia. Meil on vähän tissiä ja meil on vähän makkaraa. Että yritetään olla yhtä tasa-arvoisia kuin miehet tai vähän tasa-arvoisempiakin. Se saa mut työntämään sormet korviin.”
Netin keskustelupalstoilla legendat naisten ylivaltaa tavoittelevista raivofeministeistä elävät ja voivat hyvin.
Miehillä ja naisilla on siis heikkouksia ja vahvuuksia sekä tissejä, makkaroita ja vehkeitä.
Ainakin minulle jäi epäselväksi ovatko tissit, vehkeet ja makkarat niitä vahvuuksia vai heikkouksia.
Alatyylisen puheen tisseistä ja vehkeistä on kaiketi tarkoitus osoittaa Slunga-Poutsalon olevan ”hyvä jätkä”. Hänen käsityksensä feminismistä tuntuvat kuitenkin kertovan lähinnä yleissivistyksen puutteesta.
”Feminismissä on vahvasti negatiivinen sävy. Ei se ole enää tänä päivänä sitä, että kannatat tasa-arvoa. Sillä on sellainen sävy arkipuheessa, että haluat naisille enempi miesten kustannuksella.”
Netin keskustelupalstoilla legendat miehiä vihaavista ja naisten ylivaltaa tavoittelevista raivofeministeistä elävät ja voivat hyvin. Suomen kolmanneksi suurimman puolueen puoluesihteeriltä odottaisi enemmän.
Missä ja keitä ovat nämä feministit, jotka haluavat ”naisille enempi”? Miksi minä en kohtaa heitä?
Olisikohan Slunga-Poutsalolla esimerkkejä tilanteista tai tapauksista, joissa naiset yrittävät olla ”tasa-arvoisempia kuin miehet”?
Ihan en myöskään ymmärrä, mitä Slunga-Poutsalo feminismissä vastustaa. Yhtäläisiä oikeuksia työelämässä, äänioikeutta, itsemääräämisoikeutta, oikeutta omistaa? Sukupuoliroolien murtamista?
Eikö hän ymmärrä, että ilman feminismiä hänestä ei olisi voinut tulla puoluesihteeriä?
Feminismistä puhuminen on Suomessa vaikeaa. Myös siitä kirjoittaminen on.
Sukupuolten väliseen tasa-arvoon liittyvien asioiden mainitseminen tuottaa palautetta, jonka osaan jo ulkoa.
Naisiin kohdistuva väkivalta: Kyllä naisetkin lyövät.
Palkkaerot: Missä muka?
Perhevapaat ja hoivavastuu lapsista: Tunnen ainakin kolme miestä, jotka ovat pitäneet pitkän isyysloman ja huoltajuuskiistoissa nainen voittaa aina.
Siihen päälle vakiokommentit vain miehiä koskevasta asevelvollisuudesta ja miesten lyhyemmästä elinajasta ja siitä, että Suomessa on asiat sentään hyvin verrattuna vaikkapa Afganistaniin.
Kirsikkana kakussa se epäreilu hommeli, etteivät hyvännäköiset naiset ”anna” kaikille miehille. Että naisillahan se kaikki valta, kun saavat päättää kenen kanssa vehtaavat.
Oma lukunsa ovat ne, jotka älähtävät naisten oikeuksien puolesta vain silloin, kun voivat sen turvin älähtää islamia vastaan.
Kun Slunga-Poutsalo puolitoista vuotta sitten valittiin puoluesihteeriksi, hän irtisanoutui feminismistä heti ensimmäisessä haastattelussaan. ”Olen enemmänkin sovinisti”, hän tuolloin totesi.
Puoluesihteerin puheet rimmaavat puolueen puheenjohtajan sanojen kanssa. Timo Soini on kieltänyt olevansa feministi ja rinnasti feminismin ja sovinismin yhtäläiseksi humpuukiksi kommentoidessaan Ruotsin vaalitulosta.
Sovinismi tarkoittaa (sivistyssanakirjan mukaan) miehen ylemmyydentuntoista, syrjivää ja alistavaa asennetta naisiin.
Sovinisti puolestaan on tämän aatteen kannattaja tai sovinistisesti käyttäytyvä tai ajatteleva henkilö.
Saman kirjan mukaan feminismi on naisen yhteiskunnallisen aseman parantamiseen ja sukupuoliroolien muuttamiseen tähtäävä radikaalinen nais(asia)liike ja feministi tämän liikkeen kannattaja.
Riikka Slunga-Poutsalo valitsi jo puolensa, ja niin tein minäkin.
Kumman sinä valitset?
lehti 