Työn luonne on vuosisatojen saatossa muuttunut rajusti. Nykyään kahdeksan tunnin työpäivä on ihan tavallinen, mutta aina näin ei ole ollut. Suomen työväenpuolue kirjoitti 1900-luvun alussa niin kutsutun Forssan ohjelman, jonka tavoitteet kuulostivat silloin utopistisilta. Tavoitteina olivat muun muassa kahdeksan tunnin työpäivä, päivähoitojärjestelmä, palkalliset lomat, yleinen ja yhtäläinen äänioikeus, peruskoulujärjestelmä ja terveydenhuolto. Nyt nämä kaikki tavoitteet on saavutettu, ja niitä pidetään meillä itsestäänselvyyksinä.
Viime aikoina yleistyneet vuokratyö, osa-aika- ja silpputyö sekä nollasopimukset polkevat työntekijöiden oikeuksia, joihin vasemmisto on aikojen saatossa onnistunut saamaan paljon hyvää. Nollasopimuksissa ei ole lainkaan määritelty viikoittaista vähimmäistyöaikaa.
Työnantajapuoli perustelee tällaisia sopimuksia työmarkkinoiden joustavoittamisella, vaikka ainoastaan työntekijät joutuvat joustamaan. Käytännössä nollasopimusten myötä työntekijät menettävät irtisanomissuojan ja putoavat pois sairauspäivärahojen piiristä. Työnantajan ei tarvitse maksaa sairausajanpalkkaa, kun työsopimuksessa ei ole vähimmäistuntimäärää.
Duunari on suorittavaa työtä tekevä palkansaaja, jollaisia suuri osa suomalaisista on.
Tämän päivän Suomessa juuri kukaan ei kuitenkaan halua itseään miellettävän työläiseksi tai duunariksi. Työläisessä on kieltämättä vanhanaikainen, orjalliselta kalskahtava leima, eikä duunarikaan kauheasti arvostusta saa.
Duunareiden ja työläisten sekä muiden pienituloisten etujen ajaminen on perinteisesti ollut vasemmistopuolueiden tehtävä. Olen monesti miettinyt, miksi niin monet työntekijät, kuten opettajat, toimistotyöntekijät, sairaanhoitajat ja kaupan kassat äänestävät kokoomusta, vaikka kyseinen puolue ei heidän etuaan aja, päinvastoin. Kokoomus haluaa paikoittain jopa kaventaa pienituloisen palkkapussia.
Kokoomus on onnistunut luomaan imagon, joka vetää puoleensa. Vuoden 2007 eduskuntavaalien alla kokoomus vähän kikkaili ja vaati sairaanhoitajille 500 euron palkankorotusta. Suuri määrä ihmisiä äänesti kokoomusta ja uskoi palkansaajien tuntuviin palkankorotuksiin. Vaalien jälkeen herättiin ja muistettiin, että eihän sairaanhoitajien palkoista eduskunnassa päätetä.
Nyt Tehyn jättävä kokoomuslainen Jaana Laitinen-Pesola vaatii, että naisvaltaisille aloille saataisiin suuremmat palkankorotukset kuin miehille. Laitinen-Pesola on oikealla asialla, sillä kolmikantaisesti sovittu samapalkkaisuuden tavoite ei ole edennyt, vaan naisen euro on edelleenkin siinä 80 sentin tietämillä.
On kuitenkin ristiriitaista, että juuri kokoomuslainen ajaa tätä, kun kokoomus ei palkankorotuksia hyväksy, ja puolueen tavoitteena muutenkin on vähentää julkisten alojen rahoitusta, ja siten viedä mahdollisuuksia naisvaltaisten alojen palkankorotuksilta.
Kirjoittaja on vasemmistoliiton varapuheenjohtaja ja kansanedustaja.
lehti 