Työväenpuolueeksikin itseään nimittänyt kokoomus esitteli tiistaina omia eväitään ”suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan pelastamiseksi”. Puolue toistaa pääosin samoja asioita, jotka ovat jo tulleet aiemminkin tutuiksi.
Mitään varsinaista uutta ei ole siinäkään, että kokoomus näyttää kuunnelleen ehdotuksiaan sorvatessaan erityisen herkällä korvalla elinkeinoelämän etujärjestöjen linjauksia. Monet kohdat käyvät miltei yksi yhteen jo esiteltyjen papereiden kanssa.
Mielenkiintoista on, että kokoomus haluaa työntää näppinsä myös työmarkkinapolitiikkaan. Elinkeinoelämän keskusliitto EK samoin kuin Suomen Yrittäjät ovat viime vuosien aikana kaikissa mahdollisissa paikoissa jankuttaneet sitä, että työehdoista sopimista pitää siirtää mahdollisimman alas, itse yrityksiin ja aina jokaiselle työpaikalle asti.
Kokoomus on nyt tarttunut tähän täkyyn ja sekin vaatii, että paikallisen sopimisen mahdollisuuksia pitää työpaikoilla edistää. Työpaikoilla voitaisiin sopia sen mukaan esimerkiksi palkkojen alentamisesta. Tällaisissa tilanteissa neuvotteluasetelma olisi lähinnä muodollinen, yksittäisellä työntekijällä ei uhkaavassa tilanteessa juuri olisi neuvotteluvoimaa ja -varaa. Määräaikaiset ja pätkätyöntekijät jäisivät tässä mallissa täysin heitteille.
”Työväenpuolue” kokoomus on siis linjansa valinnut. Tällaiset vahvemman puolelle asettuvat linjaukset tietävät sitä, että vastakkainasettelun aika ei todellakaan ole ohi. Työehtosopimusten tarkoitushan on turvata työntekijöille työn tekemisen vähimmäisehdot. Onko sopimusturvan murtaminen todellakin kokoomuksen tahto?
uutiskirje 
