Menomusa pauhaa, selfieitä otetaan ja yläfemmat läiskyvät. Kokoomus lainaa Yhdysvaltain veljespuolueeltaan republikaaneilta muodon, jossa puoluekokous on suurta showta ja elämyksiä.
Lainaako myös sisällön?
Puoluekokousaloitteiden perusteella peruskokoomuslaisuus on suurelle osaa kenttäväkeä enemmän viihdettä kuin politiikkaa. Pinnan alla on kuitenkin Suomen tämän hetken rautaisin poliittinen osaaminen, joka pitää huolen siitä, ettei kukaan voi välttyä kokoomuksen puheenaiheilta. Niitä myös kohdellaan kovina tosiasioina kun taas vastakkaiset mielipiteet ovat politikointia ja populismia.
Pääministerinä Stubbille pelkkä meteli ei enää riitä.
Puolueen puheenjohtajaksi valittu Alexander Stubb on täydellinen kokoomustuote. Hän levittää ympärilleen fantastista fiilistä ja esiintyy enimmäkseen kaiken muun kuin ammattinsa, politiikan, parissa.
Henkilönä Stubb on ultraliberaali, mutta poliittisesti oikeammalla kuin yksikään kokoomukselle vaaleja voittanut puheenjohtaja viime vuosikymmeninä. Valinta oli riski, sillä Jyrki Kataisen kaudella kokoomus menestyi nimenomaan oikeistolaisuuttaan piilottamalla.
Vanhan polven kokoomuskansanedustaja Eero Lehti murisi tiistaina Ilta-Sanomissa, että some-sukupolvi ottaa harvoin vastuuta muusta kuin metelin pitämisestä.
Pääministerinä Stubbille pelkkä meteli ei enää riitä. Hän on nyt ne kasvot, jotka tulevat illasta toiseen tv:n kautta koteihin vastaamaan kysymyksiin työttömyydestä, irtisanomisista, velkaantumisesta ja kaiken kaikkiaan Suomen talouden vuodesta toiseen jatkuvasta alamäestä.
Jaksaako Stubb paneutua asioihin ja lisäksi sovitella eri suuntiin vetävien hallituspuolueiden välejä? Osaako hän edes? Ja alkaako Stubbin jatkuva virne ärsyttää äänestäjiä, kun tarjolla on pelkkää lämmintä twiittiä?
Puolueet kilpailevat nyt entistä selkeämmin perinteisillä profiileillaan. Stubbin kokoomus on oikeistolaisempi ja Antti Rinteen SDP vasemmistolaisempi kuin edellisten puheenjohtajien aikana. Vaisun puoluekokouksen pitänyt keskusta näkee tässä markkinaraon itselleen ja voikin viedä kokoomukselta liikkuvia konservatiivisia äänestäjiä, joille Stubbin homoliittomyönteisyys ja avoin markkinaliberalismi ovat mahdottomia hyväksyä.
Yhdysvalloissa republikaaneja on jo vuosia nakertanut ultakonservatiivinen teekutsuliike. Henkilönä Stubbista ei saa teekutsulaista millään, mutta kenttäkokoomuslaisissa kaipuuta siihen suuntaan on nimenomaan taloudessa. Stubbin mukana puoluekokous osti hänen kampanjoimansa linjan, joka merkitsisi sodanjulistusta ay-liikkeelle, rajua veroalea perintöveron poistoineen sekä julkisen sektorin kutistamista kovalla kädellä. Valtio on kutistettava markkinoiden tieltä.
Valintansa jälkeen Stubb on luonnollisesti pehmentänyt kantojaan, mutta hänet valinneet kaipaavat samalla lailla selkeämpää oikeistolaisuutta kuin monet vasemmistolaiset selkeämpää vasemmistolaisuutta.
Vastakkainasettelun aika on taas täällä.
lehti 