Yli neljätuhatta ihmistä jumittaa pakkasessa, ympärillään eri maiden armeijat. EU ja Valko-Venäjä käyvät uhkailusotaa eivätkä huomioi ihmisten hätää lainkaan. Nämä ihmiset ovat moninkertaisia uhreja, ja nyt heitä syytetään ties mistä rikoksista.
EU ja useat sen jäsenvaltiot ovat kritisoineet Puolaa monista asioista, ja jopa EU:sta erottaminen on mainittu, mutta Puolan tiukka rajavartiointi ja ihmisten jättäminen hätään on saanut samoista maista laajaa tukea ja kiitosta. Sitäkään ei noteerata, että humanitäärinen apu ja tiedotusvälineet eivät pääse hädässä olevien luokse.
EU-maat ovat muiden länsimaiden ohella tiiviissä yhteistyössä Lähi-idän ja kolmansien maiden vallanpitäjien kanssa, jotka ovat suurimpia syyllisiä ihmisten ahdinkoon ja pakolaisuuteen. Totalitaarisilla, ihmisoikeuksia rikkovilla ja äärimmäisen korruptoituneilla vallanpitäjillä on vähintäänkin hyvät välit ja yhteistyökuviot EU:n ja sen jäsenvaltioiden kanssa, ellei jopa niiden suoranaista tukea.
Komissaari kiirehti matkustamaan Lähi-idän maasta toiseen pyytämään pakolaisten pysäyttämistä Euroopan rajoille, samalla kun länsimaat sulkevat silmänsä pakolaisuuden aiheuttamilta tekijöiltä. Länsimaat eivät ole pitäneet ongelmana tehdä yhteistyötä ja käydä kauppaa – varsinkin asekauppaa – vallanpitäjien kanssa, jotka järjestelmällisesti tallovat kaikkien EU:n asettamien arvojen yli.
Lista vallanpitäjien rikoksista ihmisyyttä vastaan on pitkä: toisinajattelijoiden eliminoimisesta ilmaisuvapauden tukahduttamiseen ja toimittajan paloittelemiseen konsulaatissa.
EU ja länsi haluavat pitää roolinsa Lähi-idässä ja kolmansissa maissa. Ne haluavat hyötyä halvasta työvoimasta ja olla mukana määrittelemässä yhteiskunnan kulkua kumppaneidensa hyväksi. Ne haluavat käydä asekauppaa, tarjota sotilaallista tukea ja käydä jopa sotaa, mutta tästä politiikasta syntyvää ihmisten hätää ne eivät halua sietää. EU ei edes noudata itse asettamiaan lakeja ja arvoja.
Jumissa olevat ovat pääosin Irakin Kurdistanista. He ovat yhteen ääneen ilmoittaneet, että valitsevat mieluummin kuoleman kuin paluun. Tämä on todella surullista, mutta ei ihmetytä. Aluetta on johtanut viimeksi kuluneiden 30 vuoden aikana kaksi kurdipuoluetta suurten asejoukkojen turvin.
Tiukan sananvapauden rajoittamisen ja toisinajattelijoiden tukahduttamisen lisäksi ennennäkemättömästä köyhyydestä on tullut Kurdistanissa uusi ilmiö. Öljyn lisäksi alue on hyvin rikas, mutta yhteiskunnan omaisuudet ovat kasautuneet kahden vallassa olevan perheen ja näiden lähipiirien käyttöön. Luokkaero syventyy sellaista vauhtia, että sitä voi kutsua luokka-apartheidiksi.
Vallanpitäjiä vastustaneet ovat saaneet kokea kovia Kurdistanin lisäksi ulkomailla. Liettuan pidätyskeskuksissa on aktiiveja, jotka pyrkivät saamaan aikaan muutoksia. Seuraukset Liettuan rajojen ylittämisestä luvatta ovat olleet karmaisevia.
Toinen Kurdistanin valtapuolueista, jonka vallan alta ihmiset pakenevat jopa kuolemaan, toimii samassa kattojärjestössä kuin Suomen Sosialidemokraattinen puolue. Olisi mielenkiintoista kuulla esimerkiksi Sanna Marinin ajatuksia siitä, että hänen johtamansa puolue katsotaan tällaisen puolueen sisarpuolueeksi.
Olisi mielenkiintoista kuulla myös ulkoministeri Pekka Haaviston kommentti siitä, kun hän viime vuoden kesällä oli paikan päällä paiskaamassa kättä näiden vallanpitäjien kanssa, joita ihmiset nyt pakenevat tuhansittain. Mistä he keskustelivat? Tulivatko ihmisoikeusrikkomukset ja ihmisten jatkuva köyhdyttäminen mainituiksi? Vahvasti epäilen.
Binar Mustafa
Helsinki
lehti 