Vuoden 1970 vaalit olivat protestivaalit ja kansanedustajien vaihtuvuus oli suurta. Uusia kansanedustajia olivat tiistaina juhlineen nelikon lisäksi mm. Kalevi Sorsa, Ulf Sundqvist, Harri Holkeri, Ilkka Suominen, Eino Poutiainen ja Niilo Tarvajärvi.
Pudonneiden listalle joutuivat Väinö Leskinen, Arvo Salo ja Aarne Saarinen.
Eduskunnan vasemmistonenemmistö vaihtui porvarilliseksi, eikä tilanne ole sen koommin muuksi muuttunut.
Protestivaaleissa Mauno Koiviston johtaman kansanrintamahallituksen puolueet kärsivät katkeran tappion. SKDL menetti 5 paikkaa, sosialidemokraatit 3 ja TPSL:n seitsenhenkinen eduskuntaryhmä haihtui eduskunnan kartalta kokonaan.
Suuriman vaalitappion koki keskustapuolue, jolta meni peräti 13 eduskuntapaikkaa.
Vaalit muistetaan parhaiten Veikko Vennamon SMP:n suurena juhlana. Se kasvatti edustajamääränsä kerta heitolla yhdestä 18:aan.
Maaseudunpuolueen nousun takana olivat tyytymättömyys maaseutua autioittavaan rakennemuutokseen sekä Rafael Paasion ja Mauno Koiviston kansanrintamahallitusten rakennemuutospolitiikalle.
Hallitus pyrki juuri ennen vaaleja ratkomaan maatalouden ylituotanto-ongelmia lehmien teurastuspalkkioilla ja peltojen paketoinnilla. Se oli palkkio peltojen viljelemättä jättämisestä.
Porvarit voittivat
Suuri voittaja oli myös kokoomus, joka lisäsi kansanedustajiensa määrää 11:llä.
Kokoomuksen menestys oli vastareaktio poliittisen ilmaston radikalisoitumiselle ja vasemmistolaistumiselle erityisesti sivistyneistön keskuudessa.
Eduskuntaan nousi vaaleissa uusi puolue. Kristillinen liitto, nykyiset kristillisdemokraatit, sai vaaleissa ensimmäisen kansanedustajansa Raino Westerholmin.
Vaalien tulos oli järkytys paitsi tappion kärsineille puolueille myös presidentti Urho Kekkoselle. Hän kieltäytyi suin surminkaan hyväksymästä halitukseen vaalivoittajia kokoomusta ja SMP:tä ulkopoliittisiin syihin vedoten.
Hallituksen kokoaminen ilman vaalivoittajia osoittautui työlääksi. Vasta toukokuun puolivälissä saatiin pystyyn Teuvo Auran virkamieshallitus, ”vapaapalokunta”, joka jäi lyhytaikaiseksi. Heinäkuussa kursittiin kasaan vaalitappion kärsineiden puolueiden enemmistöhallitus Ahti Karjalaisen johdolla.
Sen tie ei ollut ruusuinen. SKDL jätti hallituksen jo keväällä 1971, kun ei hyväksynyt kahvin, sokerin ja tupakan hintojen korotuksia. Lopullinen tuho oli edessä syksyllä, kun keskusta ja SDP ajautuivat hakaukseen maataloustulosta.
Kekkonen hajotti eduskunnan ja määräsi uudet vaalit pidettäväksi tammikuussa 1972.
uutiskirje 
