Seitsemän vuoden päästä Suomessa on 100 000 koululaista vähemmän – Väestöennusteiden numeroista ei kyetä edes keskustelemaan, saati sitten toimimaan

Kun Suomessa julkaistaan väestöennuste, kulkee julkinen keskustelu tuttuja uria. Kehitystä kauhistellaan, vaaditaan toimia ja todetaan, että jotain pitää tehdä. Lopuksi mitään ei tehdä.

Todennäköisesti tekemättömyys johtuu siitä, että väestömuutos tapahtuu vähitellen. Väestöään menettävillä seuduilla se näkyy valojen sammumisena ensin tuolla, sitten siellä ja lopuksi täällä. Lisäksi tekeminen tarkoittaa monissa paikoissa hyvin ikäviä asioita eli palvelujen leikkauksia.

Eteneminen tapahtuu vähän kuin ilmastokriisissä, jossa helpoin ratkaisu oli pitkään se, ettei tehdä mitään. Seuraukset ovat nykyään kaikkien nähtävillä.

Tiistaina konsulttiyhtiö MDI julkaisi perinteisen väestöennusteensa. Tuskin kukaan yllättyi sen sanomasta: Suomen väestö vanhenee ja väki vähenee melkein kaikkialla.

MDI antoi ennusteen vuoteen 2050 asti. 25 vuodessa ehtii tapahtua yhtä sun toista, joka voi muuttaa kehityksen. Ilmastokriisin seurauksena Suomen elinolosuhteet voivat esimerkiksi muuttua merkittävästi.

Samaan aikaan MDI muistutti ennusteessaan hyvin varmasta asiasta. Seitsemän vuoden päästä Suomessa on lähes 100 000 koululaista vähemmän kuin nyt. Tämä tiedetään käytännössä varmasti, koska vuonna 2032 kouluun menevät lapset ovat syntyneet jo.

– Tämä heijastuu vääjäämättä kouluverkkoon. Meillä tullaan sulkemaan paljon kouluja tämän johdosta, tiivistää MDI:n johtava asiantuntija Rasmus Aro Ylen jutussa

Kehitys johtuu luonnollisesti syntyvyyden laskusta. Perinteiseen tapaan sitä on surkuteltu, mietitty syitä ja vaadittu toimia. Ongelma on, että näitä toimia ei oikein ole.

Poliitikoille tarjolla on ikävä tilanne. Kun maan eriytyminen jatkuu ja kiihtyy, on poliittisesti edessä niin ikään kiihtyvää polarisaatiota. Viime aikoina käydyt väittelyt Suomen sairaalaverkosta ovat väestöennusteiden valossa hyvin pieni alkupala siitä, minkälainen keskustelu ja kehitys Suomea lähivuosina odottaa.

Suurin ongelma on, että edes tätä keskustelua ei olla valmiita käymään. Tunnelma on vähän kuin vanhassa neuvostovitsissä, jossa Leonid Brezhnev kehotti vetämään bussin verhot kiinni ja kuvittelemaan, että bussi liikkuu.

Väestökehityksestä ja muuttoliikkeiden suunnasta voi olla monta mieltä. Ongelma on, että tämä kehitys ei mielipiteestä välitä.