Keralan osavaltio eteläisessä Intiassa oli aikoinaan alikehittynyt, mutta se on hyötynyt merkittävästi Persianlahden valtioiden 1970-luvulla alkaneesta talousbuumista.
– Muuttoliikenteestä koitunut taloudellinen hyöty Keralalle on uskomaton, sanoo Kansan Uutisille Keralan siirtolaisuuden johtava asiantuntija Irundaya Rajan.
Nykyisin noin kaksi miljoonaa keralalaista – lähinnä työikäisiä muslimimiehiä – työskentelee Persianlahden maissa, enimmäkseen Arabiemiraateissa ja Saudi-Arabiassa.
Heidän vaimojaan kutsutaan Intiassa ”Persianlahden vaimoiksi”, ja heitä on noin miljoona. He potevat Keralassa yksinäisyyttä ja kaipaavat aviomiehiään käymään kotona. Miehillä saattaa kuitenkin mennä kolmekin vuotta, ennen kuin he pääsevät kotilomalle. Rajanin mukaan 80 prosenttia vaimoista ei koskaan vieraile miehensä luona ulkomailla.
Arvostettuja sulhasehdokkaita
Arabianmeren kummallakin puolella tämä Keralan ja Persianlahden maiden välinen katkeransuloinen yhteys tuo yhteiskunnallista arvostusta.
Rajan muistelee, että vielä muutamia vuosikymmeniä sitten työpaikka viiden tähden hotellissa Dubaissa teki vaikutuksen kehen tahansa riippumatta siitä, mitä työtä hotellissa teki.
Viime aikoihin asti intialaiset vanhemmat ovat pitäneet Persianlahdelle lähteneitä korkeassa arvossa, ja he olivat suosittuja puolisoehdokkaita vanhempien järjestäessä tyttärilleen avioliittoa. Järjestetyt avioliitot ovat Intiassa yhä yleisiä: vanhemmat sopivat keskenään avioliitosta, ja morsiamen vanhemmat vastaavat myötäjäisistä.
Siirtotyöläisten suosio avioliittomarkkinoilla on johtunut siitä, että he ovat lähettäneet suuria rahasummia kotiin Keralaan.
Arvion mukaan esimerkiksi maaliskuun 2017 ja maaliskuun 2018 välillä Keralaan lähetettiin 12,15 miljardin dollarin (nykykurssilla 10,9 miljardin euron) arvosta rahaa. Malappuramissa, josta on lähtenyt paljon siirtotyöläisiä, noin kolmasosa talouksista saa heiltä rahalähetyksiä, jotka käytetään etupäässä jokapäiväiseen elämiseen.
Raakaöljyn hinnan romahtaminen vuonna 2014 kuitenkin vähensi Keralasta lähteneiden siirtotyöläisten määrää. Heitä huolestutti Persianlahden taloudellinen tilanne sekä se, että Persianlahden maissa alettiin joillakin aloilla asettaa rajoituksia ulkomaalaisten työntekijöiden palkkaamiseen tavoiteltaessa omien kansalaisten työllistämistä.
Yhteiskuntatieteellisen Centre for Development Studies -tutkimuslaitoksen tekemän vuoden 2018 Keralan siirtolaisuustutkimuksen mukaan paluumuutto on yleistymässä. Arviota tukee se, että Saudi-Arabian tilastojen mukaan sieltä lähti vuoden 2017 alun ja vuoden 2018 kolmannen neljänneksen välillä 1,1 miljoonaa siirtotyöläistä.
Persianlahdelta palasi Keralaan 300 000 tuhatta siirtotyöläistä vuosina 2013–2018, ja se on horjuttanut ulkomailta tulevien rahalähetysten varassa elävän yhteiskunnan kestävyyttä.
– Persianlahden unelma on haihtumassa, Rajan toteaa.
Näkemykset muuttuvat
Mallappuramin PSMO Collegen taloustieteen professori Shibinu Shahul johtaa tutkimusta Keralan muslimiyhteisöistä, joista on lähtenyt paljon miehiä siirtotyöläisiksi. Hänen mukaansa epäilyt siirtotyöläisten aseman pysyvyydestä ovat heikentäneet heidän asemaansa avioliittomarkkinoilla. Perusteet, joilla vanhemmat valitsevat lapselleen puolison, ovat muuttuneet.
– Persianlahden viimeaikaisen kehityksen takia vanhemmat suosivat nyt mieluummin sulhasehdokkaita, joilla on vakituinen toimistotyö Keralassa, Shahul kertoo Kansan Uutisille.
Taloustiedettä opiskeleva 19-vuotias Shibila Fayiza on Shahulin kanssa samaa mieltä. Hänen mielestään ”moderni aviomies” on samalla ”paras kaveri, joka on päivittäin tavoitettavissa sekä henkisesti että fyysisesti”.
– Avioliittojen järjestämisessä ei ennen mietitty tytön tunteita, mutta näkemykset muuttuvat, kun tytöt ovat yhä koulutetumpia. Itse en ole vielä naimisissa, mutta en suostuisi kosintaan, jos mies työskentelisi ulkomailla, Fayiza toteaa.
Naisten lukutaito on Keralassa noussut 36 prosentista vuonna 1951 peräti 92 prosenttiin vuonna 2011. Nykynuoret, jotka ovat saaneet paremman koulutuksen ja joilla on enemmän valinnanvaraa kuin vanhemmillaan, tahtovat nyt asua puolisonsa kanssa yhteisessä kodissa ilman appivanhempia.
”En halunnut hänen lähtevän”
Shahanas Ibrahim seisoo Maryamissa sijaitsevan perheensä kotitalon ovella. 24-vuotias Ibrahim on ”Persianlahden vaimo”, ja myös hänen isänsä työskenteli 28 vuotta Saudi-Arabiassa. Hän puhuu Qatarissa olevan miehensä kanssa puhelimessa. Puhelun päätyttyä hän kertoo, että hänen äitinsä aikana siirtotyöläinen piti yhteyttä puolisoonsa kirjeitse.
– Me emme osaisi edes kuvitella sellaista!
Vaikka pariskunta voi jutella, vitsailla ja nauraa yhdessä ainakin kerran päivässä sekä lähettää toisilleen kuvia, ääniviestejä ja videoita, he tuntevat silti elämässään tyhjän kohdan, jonka vain tapaaminen kasvokkain voi täyttää.
Shahanas Ibrahimin mies pääsi viime vuonna Keralaan kahden kuukauden lomalle. Sitä ennen hän oli työskennellyt yhtäjaksoisesti puolitoista vuotta Dohassa. Loma kului kuitenkin nopeasti, ja Shahanas ajoi miehensä lentokentälle.
– Itkin paljon. En halunnut hänen lähtevän, Shahanas tunnustaa kyyneleitä silmissään.
Kaikilla naisilla ei kuitenkaan ole Shahanas Ibrahimin rohkeutta myöntää julkisesti yksin olemisen huonoja puolia, koska he pelkäävät Keralan konservatiivisen yhteiskunnan tuomitsevan heidät. Niinpä he kätkevät surunsa ja tuskalliset tunteensa.
Myös Waheeda oli ”Persianlahden vaimoja”, kunnes hänen miehensä vuonna 2013 palasi työskenneltyään kaksi vuosikymmentä Arabiemiraattien Abu Dhabissa. Waheeda myöntää, että hänen elämänsä tuntui paratiisilta, kun mies oli kotona, ja helvetiltä, kun mies palasi töihin. Anteeksi pyydellen hän sanoo ymmärtävänsä, että joillekin tämä kokemus on niin vaikea, että he saattavat harrastaa syrjähyppyjä miestensä ollessa poissa.
Pitkä välimatka ei aiheuta kärsimystä pelkästään vaimoille, vaan myös lapsille, jotka saavat harvoin tavata isäänsä.
– Oli kamalaa huomata, että tyttäremme pelkäsi omaa isäänsä, Waheeda sanoo.
Valkoisella sohvalla olohuoneensa nurkassa Shahanas Ibrahim kertoo unelmoivansa äitiydestä, mutta vasta sitten, kun hän voisi elää yhdessä miehensä kanssa, jotta lapsen ja toisessa maassa asuvan isän välille ei kasvaisi kuilua. Shahanasilla on akateeminen tutkinto, ja hän kertoo suunnittelevansa muuttoa Qatariin asuakseen miehensä kanssa.
Epärehelliset työnantajat
Yksinäisyyden lisäksi tuhansille ”Persianlahden vaimoille” unettomuutta aiheuttaa huoli heidän puolisoidensa turvallisuudesta.
Ihmisoikeusjärjestöt ovat raportoineet epäinhimillisistä työolosuhteista ja fyysisestä väkivallasta työpaikoilla, ja arvioiden mukaan 600 000 maahanmuuttajaa on pakotettu orjatyöhön Persianlahden alueella.
Kadonneiden intialaisten työläisten tapauksia tutkivan televisio-ohjelman, Pravasalokamin tuottaja Rafeek Ravuther kertoo, että yli 1 700 siirtotyöläistä Keralasta on julistettu kadonneeksi vuoden 2000 jälkeen, ja uusia tapauksia ilmaantuu joka viikko.
Elokuussa 2013 Pokkoya Shamnad lähti Keralasta Kuwaitiin saudiperheen autonkuljettajaksi 280 dollarin kuukausipalkalla. Hänen vaimonsa Bushra Shamnad ja heidän kaksi lastaan jäivät Kadinamkulamiin, eteläisessä Keralassa sijaitsevaan kotikylään.
Ennen lähtöään Shamnad otti 1 840 dollarin lainan työnvälitystoimistojen palkkioita varten. Valitettavasti hänen unelmastaan tulikin painajainen.
– Oltuani siellä kuukauden pyysin ensimmäistä palkkaani, jotta voisin lähettää rahaa vaimolleni. Työnantaja pieksi minut, heitti minut autonsa takakonttiin ja ajoi Saudi-Arabiaan, jossa hän jätti minut 300 kamelin keskelle ja käski minun pitää niistä huolta. Jouduin syömään kamelien ruokaa selvitäkseni, Shamnad kertoo Kansan Uutisille.
Hänen vaimonsa oli paniikissa ja otti yhteyden Pravasalokamiin ja sen kautta Intian suurlähetystöön. Tammikuussa 2014 Shamnad palasi Keralaan köyhempänä kuin lähtiessään.
– En koskaan saanut mitään palkkaa vaikeasta ajastani Persianlahdella, Shamnad kertoo.
Siitä asti Shamnad on työskennellyt osa-aikaisena kalastajana. Hän tienaa kuukaudessa 60 dollaria, mikä riittää juuri ja juuri elämiseen, mutta hänen vaimonsa korostaa, että perhe on tärkein.
Vaikka miehiään ikävöivien ”Persianlahden vaimojen” elämä on usein surullista, muuttoliikkeen lopettaminen olisi kuitenkin haitallista Keralan taloudelle, kuten Shahanas myöntää. Kerala kamppailee yhä tämän ongelman kanssa puoli vuosisataa sen jälkeen, kun siirtotyöläisiä alkoi lähteä Persianlahdelle.
Käännös: Markus Kangas ja Arto Huovinen
uutiskirje 
