Maan hallitus on tunnustanut viimeinkin, että vuosi 2009 aloitetaan lamassa. Vielä vähän aikaa sitten vakuuteltiin toisin, ettei maailmantalouden sekasorto muka Suomea koskisi.
Suomi kuitenkin elää viennistä. Kun suomalaiset tuotteet eivät vedä maailmalla, niin seuraukset ovat ikäviä. Seurausten hoidossa on kuitenkin paljon tehtävissä ja moni huono päätös voidaan vielä muuttaa.
Nyt on viimeinen hetki peruuttaa 800 miljoonan tuoreimmat, pääosin hyvätuloisille jaetut veronalennukset. Erityisesti nyt, kun lainaa joudutaan ottamaan, on moraalisesti pöyristyttävää, että lainataan rikkaille jaettavaksi.
Varakkaat pärjäävät aina, oli lama tai ei. Näiden rahat katoavat tarpeettomiin ylellisyystavaroihin, ulkomaanmatkoihin tai jopa veroparatiisien kasinopeleihin. Erityisesti kokoomuksen toimesta varakkaille jaettu raha ei tue kotimaista kysyntää läheskään siinä mitassa, kuin vähävaraisten tukeminen olisi tehnyt.
Suunnan muuttamisesta herättelee toiveita se, että pääministeri Vanhanen on antanut ymmärtää muuttaneensa kantaansa pidäkkeettä riehuvien markkinavoimien suhteen. Nyt pääministeri jo tunnustaa, että valtion pitäisi käyttää isännän ääntä maassa. Tähän asti on hyssytelty tumput suorina ja hallitus on vain katseella seurannut yritysten ulosliputusta, veronkiertoa ja onpa jopa valtion yrityksissä jaettu tarpeettomia potkuja ja kannattavia tehtaita lopetettu.
Isännän toimiahan on koko ajan vaadittu, kuten esimerkiksi valtionyritysten, muun muassa Kemijärven sellutehtaan tapauksessa. Hallitusta on varoitettu päästämästä suomalaisille tärkeää tuotantoa markkinakeinottelijoiden haltuun. Maanviljelijät ja suomalaista ruokaa ostavat ovat saaneet nyt uuden laskun esimerkiksi Kemiran hölmön myynnin takia ja vieläpä olemattomaan hintaan.
90-luvun laman aikaisten hallitusten virheitä ei saa nykyisen laman hoidossa uusia. Työttömyyden synty on estettävä aivan päinvastaisilla lääkkeillä. Valtionhallinnon tuottavuusohjelman peitenimellä kutsuttu väen vähentämisohjelma pitää välittömästi perua. Julkista elvytystä ja työtä on nyt lisättävä, eikä pillejä ole kerättävä pussiin. Nyt jos koskaan on työpaikkojen tekemisen aika.
Ei ole hallituksen puuhaamien työttömyysturvan heikennysten aika.Nyt pitää rakentaa kymmeniä tuhansia uusia koteja, homekoulut pitää panna viipymättä kuntoon, tie- ja rata-hankkeita on läjäpäin heti tuntuvaan työllistämiseen.
Uutta suuntaa kaivataan myös yrityksiltä. Ylisuuria osinko- ja optiomaksuja omistajille ja johtajille pitää leikata. Yli kymmenen vuotta ovat yritykset kauhoneet valtavia voittoja ennennäkemättömän noususuhdanteen aikana. Viivan alle jäi rutosti rahaa, jota voidaan nyt käyttää kysynnän hiipuessakin työvoiman uudelleen kouluttamiseen ja laitteiden huoltotöihin.
Jos rahaa ei riitä työntekijöistä huolehtimiseen, niin voidaan kysyä, eikö ole osattu varautua myös huonompien aikojen tulemiseen. Myös julkisen sektorin tulee lähteä mukaan talkoisiin ja auttaa erityisesti koulutuksessa.
Näin ollaan hyvissä lähtöasemissa, kun noususuhdanne pian toivottavasti alkaa.
Esimerkiksi Keski-Suomessa paperikoneita tekevä Metso tarvitsisi päteviä ja laatusertifioinnit läpäiseviä alihankkijoita ketjuunsa. Suomalaiselle tuotannolle on vielä kysyntää. Ammattitaitoa on hyvä kehittää jokaisessa tilanteessa.
lehti 