Kamppailu yliopistouudistuksesta tiivistyy
Yliopistomaailma on ollut viime vuosina monien muutosten kourissa: on ollut tutkinnonuudistusta, opiskeluaikojen rajaamista, Aalto-yliopiston perustamista, yliopistofuusioita, valtion tuottavuusohjelmaa, uutta palkkausjärjestelmää, laadunvarmistusta…
Uusliberalistiseksikin luonnehdittu myllerrys jatkuu: nyt ollaan uudistamassa perusteellisesti yliopistolakia. Hallitusohjelmaan kirjattua suurhanketta viedään läpi pikavauhtia: sitä käsitellään eduskunnassa keväällä, ja sen on tarkoitus tulla voimaan jo elokuun alussa.
Uudistuksessa yliopistot muuttuvat valtion tilivirastoista itsenäisiksi oikeushenkilöiksi. Uudesta Aalto-yliopistosta tulee yksityisoikeudellinen säätiö, muista itsenäisiä julkisoikeudellisia laitoksia. Tämä muuttaa opinahjojen hallintoa perusteellisesti. Esimerkiksi virkasuhteet muuttuvat yksityisoikeudellisiksi työsuhteiksi, ja yliopistojen hallituksiin tulee lisää yliopiston ulkopuolisia jäseniä.
Tärkeimpänä perusteluna on yliopistojen taloudellisen autonomian lisääminen.
Yliopistojen johto suhtautuu jokseenkin myötäsukaisesti uudistuksen keskeisiin elementteihin, mutta henkilöstö ja opiskelijat ovat kriittisempiä. Vastarintaa on viritelty erityisesti Helsingin yliopistossa.
Opiskelijatoiminta-nimen alle järjestäytynyt löyhä verkosto on nostanut hankkeen ongelmia esiin muun muassa suoralla toiminnalla. Uudistuksen kritiikki oli yhtenä teemana marraskuussa järjestetyssä ”uudessa Vanhan valtauksessa”. Pari viikkoa sitten hanketta kritisoivat opiskelijat valtasivat estradin Tieteen päivien avajaistilaisuudessa, jossa opetusministeri Henna Virkkunen (kok.) oli juuri aloittamassa puhettaan. Yleisöltä he saivat raikuvat aplodit.
Tuotekehittelyä
yrityksille
Aktivisteja mietityttää uudistuksessa erityisesti yliopistodemokratian kohtalo sekä tutkimuksen ja koulutuksen kaupallistaminen ja tuotteistaminen. Uudistusta ei ole heidän mukaansa myöskään valmisteltu riittävän avoimesti, ja aikataulu on ollut liian kiireinen.
Aktivistien käsitys autonomiasta on toinen kuin lain valmistelijoiden. Vaikka taloudellinen riippuvuus valtiosta vähenisi, itsehallintoa rajoittaisi entistä voimakkaampi kytkentä valtion innovaatio- ja kilpailukykypolitiikkaan sekä rahoittajayrityksiin.
– Opiskelijan kannalta uudistus merkitsee sitä, että opiskelijoista muokataan karjaa, joka tuottaa tietoa ja tutkintoja yritysmaailman hyväksi, jotta saadaan mahdollisimman paljon taloudellisesti irti heidän osaamisestaan, sanoo Opiskelijatoiminta-verkoston aktiivi Mikko Lindström.
Lindström opiskelee humanistisessa tiedekunnassa suomen kieltä ja teoreettista filosofiaa.
– Tiedekuntamme oppiaineet jakautuvat nyt 17 eri laitokselle. Uudistuksen myötä jää jäljelle vain neljä suurlaitosta, mikä voi olla katastrofi varsinkin pienille oppiaineille. Tehokkuus- ja tuottavuusajattelussa pienet epäkaupalliset aineet kärsivät, kuten vaikkapa folkloristiikka tai assyrologia, vaikka ne ovat tieteellisesti ihan yhtä merkittäviä aineita kuin muutkin, Lindström ennakoi.
Aktivistit muistuttavat, etteivät tieteen kriteerit ja elinkeinoelämän tarpeet ole aina sopusoinnussa keskenään. Kun yritykset rahoittavat opinnäytetöitä, sopimukseen saattaa kuulua tutkimustulosten salaaminen yleisöltä määräajaksi.
– Kuuluu modernin tieteen ihanteisiin, että tiede on kaikkia varten ja tutkimustulosten täytyy olla julkisia. Lakiluonnoksen perusteluosassa on 15 kertaa sana innovaatio, joka merkitsee kaupallisesti hyödynnettävissä olevaa keksintöä, mutta ei kertaakaan sanaa totuus tai mainintaa tutkimustulosten julkisuudesta, huomauttaa teoreettista filosofiaa opiskeleva Solja Kovero.
– Jos tutkimus ei ole julkista, se ei ole tiedettä, tähdentää Lindström.
Lindströmin mukaan esimerkiksi tietojenkäsittelytieteessä opiskelijat joutuvat jo nyt tekemään opinnäytetöitä yrityksille pakollisena osana opetusohjelmaa.
– Aalto-yliopistossa tulee olemaan yhä voimakkaammin tällaista, että opiskelijat valjastetaan tekemään tuotekehittelytyötä yrityksille. Se on osa uusliberalistista trendiä, jossa yksityistetään voitot ja sosialisoidaan menot.
Valtasuhteet
muuttuvat
Päätöksenteko yliopistoissa on tähän saakka perustunut kolmikantaan, joka merkitsee professorien, muun henkilökunnan ja opiskelijoiden tasapuolista edustusta päätöksenteossa. Uudistuksen myötä yliopiston hallituksen jäsenistä puolien tulisi olla yliopistoyhteisön ulkopuolisia henkilöitä. Kolmikantaperiaate koskisi vain toista puolta. Koska myös puheenjohtajan on oltava ulkopuolinen, ulkopuolisilla olisi enemmistöasema.
Valtasuhteet muuttuvat muutenkin täysin: kun nyt yliopistoyhteisön jäsenet saavat valita kolmikantamallin mukaan laitosten ja tiedekuntien sekä koko yliopiston johtajat, uudessa mallissa johto valitseekin alaisiaan: rehtori tiedekuntien dekaanit ja dekaanit laitosten johtajat.
Kampanjointiin opiskelijoiden kanssa osallistuva filosofian historian tutkija Martina Reuter sanoo, että tällainen hierarkkinen organisaatiomalli heikentää merkittävästi yliopistoyhteisön vaikutusmahdollisuuksia omiin asioihinsa. Henkilöstöä ja opiskelijoita kyllä kuullaan, mutta se ei hänestä riitä tekemään hallinnosta demokraattista.
– Olen käynyt kuulemistilaisuuksissa, joissa hallintojohtajat Powerpointilla esittävät, mitä on suunnitteilla. Jos kuuleminen jatkossa tulee olemaan sitä mitä tässä valmisteluprosessissa, niin se on kyllä demokratian irvikuva.
Hallinnon sanotaan kevenevän, mutta opiskelijan tai työntekijän näkökulmasta asia ei välttämättä näytä siltä, jos asioihin vaikuttaminen tulee entistä hankalammaksi, aktivistit pelkäävät.
Reuter pitää merkittävänä ongelmana sitäkin, että virkasuhteiden muuttuessa työsuhteiksi yliopistotutkijat ja -opettajat olisivat vastuussa esimiehilleen eivätkä enää julkiselle vallalle. Esimerkiksi oppiriitojen yhteydessä tämä voisi rajoittaa yksittäisen tutkijan tai opettajan vapautta päättää omasta työstään.
Koulutuksesta
kauppatavaraa
Uuteen yliopistolakiin kuuluu myös lukukausimaksukokeilu: erillisiin maisteriohjelmiin osallistuvilta EU- ja ETA-maiden ulkopuolisilta opiskelijoilta voidaan periä lukukausimaksuja.
– Se johtaa siihen, että räätälöidään tutkintoja, joita voidaan myydä ulkomaille. Taiteentutkimuksen laitoksella ja Kauppakorkeakoululla on jo valmiiksi suunniteltu syksyllä alkava englanninkielinen maisteriohjelma Art Theory, Criticism and Management. Siinä ei ole mitään tuntua taiteen tutkimuksesta, vaan se on räätälöity suoraan yrityselämän tarpeisiin, Solja Kovero sanoo.
Kovero epäilee, että tällainen malli muuttaa myös maksuttomien tutkintojen luonnetta.
– Opiskelijat nähdään asiakkaina, jotka ostavat tutkinnon ja sitten lähtevät yritysmaailmaan ja elinkeinoelämään.
Reuter lisää, että maisteriohjelmissa ei sinänsä ole mitään pahaa, kunhan ne täyttävät akateemiset kriteerit. Kun lähtökohta on kaupallinen, niistä tulee kuitenkin helposti liian suppeita, ammattikorkeakoulutyyppisiä.
Yleiskokouksesta
manifesti
Kaikki kolme aktivistia korostavat, että heidän kampanjointinsa tarkoituksena ei ole pelkästään vastustaa lakiuudistusta, vaan herättää keskustelua siitä, mihin suuntaan yliopistolaitosta tulisi kehittää. Teemaa pohditaan yliopistoväen yleiskokouksessa, jonka Opiskelijatoiminta-verkosto on kutsunut koolle ensi torstaiksi.
– Siinä määritellään, miten konkreettisesti haluamme uudistaa yliopistoa parempaan suuntaan. Laadimme varmaankin kollektiivisesti manifestin, Lindström kaavailee.
Keskeisinä lähtökohtina Lindström, Kovero ja Reuter pitävät tiedeyhteisön mahdollisimman pitkälle vietyä autonomiaa ja kyseenalaistavaa tieteellistä otetta. Vuorovaikutusta muun yhteiskunnan kanssa he eivät vastusta, vaikka bisneksen ehdoilla toimiminen ei miellytäkään.
– Yhtenä tavoitteena voisi olla se, miten tutkimuksen avulla voidaan lisätä oikeudenmukaisuutta ja tasa-arvoisuutta yhteiskunnassa, eikä se, miten tutkimus hyödyttää kaupallisia intressejä tai lisää pääomaa, joka jakautuu epätasaisesti ja harvoille, Kovero linjaa.
Aktivistien akuutein toive on nyt kuitenkin aikalisä.
– Kiireinen aikataulu tuhoaa demokratian, koska ihmiset eivät ehdi osallistua ja ottaa selvää asioista. Ei ehdi syntyä keskustelua, koska se menee niin vauhdilla läpi, Kovero harmittelee.
Reuter huomauttaa, että Aalto-yliopistoa valmistellaan täyttä päätä, vaikka sen toiminnan mahdollistavaa lakia ei vielä ole hyväksytty.
Samoin yliopistojen johtosääntöjä uudistetaan vastaamaan vielä valmisteluvaiheessa olevan lain vaatimuksia.
– Se tuntuu käsittämättömältä, mutta se kertoo hyvin paljon päätöksentekokulttuurista ja siitä, mikä on demokratian tila Suomessa.
uutiskirje 