Viimeisen parin vuosikymmenen aikaiset, merkittäviä poliittisia avauksia tehneet uudet yhteiskunnalliset liikkeet ovat olleet pääosin urbaaneja. Kaupunkitila on ollut niiden kamppailujen näyttämö. Huolimatta siitä, onko yksittäinen liike ajanut vaikkapa asunnottomien tai opiskelijoiden etuja, on niitä yhdistänyt vaade vapaasta, kuluttamisen ja markkinanormien ulkopuolisesta tilasta.
Parlamentaarisen vasemmiston parista on vaikea havaita näitä vaateita tukevia kaikuja. Vuosien kamppailujen jälkeen tilakysymys on edelleen mitä akuutein. YK:n arvioiden mukaan vuonna 2008 saavutettiin merkittävä rajapyykki: ihmisiä asui ensimmäistä kertaa enemmän planeetan kaupungeissa kuin maaseudulla. Myöskään globaalista näkökulmasta ei ole varaa vähätellä ruohonjuuritason kaupunkipolitiikan merkitystä.
Perinteiset työväentalot toimivat keskeisinä työväen yhteisöllisyyden ja solidaarisuuden rakentamisen tiloina. Niissä paitsi uusinnettiin omalta osaltaan työvoimaa myös luotiin perinteisen tehdastuotannon ulkopuolista yhteiskunnallista varallisuutta ja hyvinvointia sen aikaisissa vertaistuotannon muodoissa, kuten sivistys- ja kulttuurityönä. Parhaimmillaan talot muodostuivat paikallisyhteisön toimintakeskuksiksi.
Nykyisin ahdingossa eivät ole vain työväentalot, vaan erilaiset kaupunkipolitiikan marginaaliin pusketut tahot kuten kolmannen sektorin toimijat, kansalaisjärjestöt, työttömät, kulttuuriväki, eläkeläiset, nuoret ja opiskelijat. Puoluekentästä tälle joukolle näyttäsi löytyvän yhä heikommin poliittista kotia.
Vasemmisto voi vastata kansalaisyhteiskunnan tarpeisiin ja liikkeiden vaatimuksiin aloittamalla siitä, että se pyrkii olemassa olevan infrastruktuurin hyödyntämiseen.
On paljon tiloja, jotka eivät ole hyötykäytössä, ja vuokrakustannukset ovat liian korkeat niille, jotka eniten tilaa tarvitsevat. Monipuolisempi hyötykäyttö voisi olla osittainen vastine myös julkisten toimipisteiden lakkautusuhkiin. Passiivisten työväentalojen käyttötarkoitus vaatinee sekin uudelleenkartoittamista.
Kuntaliitostapauksissa käyttämättömiksi jääneet kiinteistöt voitaisiin luovuttaa matalilla vuokrilla ja kunnossapitovelvoitteilla esimerkiksi taiteilijoille, pienyrittäjille ja – urheilu- ja kuntoilumahdollisuuksien muuttuessa maksullisiksi – harrastustilaa kaipaaville. Tämä elävöittäisi myös seutukuntia ja parhaimmassa tapauksessa toisi kuntiin uusia veronmaksajia.
Vasemmisto voisi näyttää kaupunkipoliittisen aloitekykynsä myös sen jälkeen, kun tehdastuotanto on kamppailuista huolimatta siirretty halvemman työvoimakustannusten maihin. Esimerkiksi Jyväskylän Kankaan alue on ainoita paikkoja johon kaupungin keskusta voi laajentua. Tarjolla on tilaisuus rakentaa tiiviin, yhteisöllisen ja ekologisen yhdyskuntarakentamisen sekä halvan asumisen malliesimerkki lyhytjänteistä liiketoimintaa ja kuluttamista palvelevan kaupunkirakentamisen sijaan.
Samalla tehdaskiinteistö voitaisiin soveltuvin osin muuttaa tiloiksi niitä tarvitseville – vertaistuotannolle, kulttuurille ja osuuskunnille. Kapitalistisen voiton tavoittelun logiikan ulkopuolisen työn ja tuotannon tukeminen on vasemmistolaista aloitteellisuutta parhaimmillaan.
lehti 