Viimeinen sana
Kansan katseet ovat kääntyneet viikonloppuna hiihtokaupunki Lahteen. Hyppyrimäkien varjossa ei tosin enää näillä lumilla hiihdellä, mutta siellä keskustan puolueväki päättää isänmaan kannalta suurista asioista.
Ollaankohan koskaan aiemmin oltu vastaavassa tilanteessa, jossa kannatukseltaan kolmanneksi suurimman puolueen kokousedustajien enemmistö valitsee Suomelle pääministerin. Meillä muilla ei ole valintaan nokan koputtamista.
Puolueella on neljä sinänsä pääministerin mitat täyttävää ehdokasta, joten ei maa tämän vaalikauden lopun aikana kaadu, valitaan heistä sitten kuka tahansa. Eroja ehdokkailla on, varsinkin, kun heitä katselee keskustan ulkopuolisin silmin.
Sattumakin voi ratkaista tai viime hetken junttaukset, joita lobbaukseksi nykyään kutsutaan.
Jos keskustaväki haluaa johtajakseen vaikkapa Paavo Väyrysen – kuten kunniapuheenjohtaja itse näyttää vakaasti uskovan – niin hänen johdollaan Lahdesta lähdetään sitten hiihtelemään edessä olevaa mäkistä latua hyvinkin perinteisellä tyylillä. Silloin saattaa käydä niin, että moni nyt moitteen sanoja heittelevä alkaa kaivata Matti Vanhasta takaisin.
Jokainen puolue valitsee tietenkin johtonsa itse niillä perustein kuin parhaaksi näkee,eikä ulkopuolisilla ole valitusoikeutta. Tilanne on kuitenkin kansanvallan kannalta vähintäänkin outo.
Yleensähän puoluekokouksissa valitaan mahdollisia pääministeriehdokkaita, sillä sellaisiahan sitten vaaleissa voittaneiden puolueiden puheenjohtajat viime kädessä ovat.
Lahdessa äänestetään nyt ilmeisen niukalla enemmistöllä maalle pääministeri. Siksi juuri tämä puoluekokous kiinnostaa, ja aika moni ulkopuolinenkin haluaisi olla mukana päättämässä.
Puoluekokouskaupunki Jyväskylä ei tällä kertaa kiinnosta, vaikka samaan aikaan keskustan kanssa kykypuolue kokoomus esittelee siellä omia visioitaan. Niistähän esimakua saatiin alkuviikosta, kun puolueen suurimpiin rahoittajiin kuuluva Björn Wahlroos esitteli jälleen poliittisia linjavetojaan, joiden mukaan muun muassa ”köyhien ja rikkinäisten perheiden” hyysääminen valtion varoin pitää lopettaa.
Kokoomusjohtaja Jyrki Katainen löytänee näistä teemoista ”fantastisia” väristyksiä, joilla hän yrittää kannustaa omaa väkeään keskustan saaman mediajulkisuuden langettamassa varjossa.
Kun Vasemmistoliitto viikon päästä pitää Jyväskylässä oman puoluekokouksensa, niin silloin tilannehan on aivan toinen. Ei ole muita puolueita kisaamassa media-ajasta. Näkyvyys lienee taattu. Ainoa pienen pieni uhka taitaa tosin tulla Ruotsista, jossa vietettävät jotkut häät näkyvät ainakin kahdelta suomalaiseltakin (!) tv-kanavalta.
Joka tapauksessa keskusta valitsee kisakaupungissa itselleen uuden puheenjohtajan eikä puoluesihteerikään jää valitsematta.
Keskustassa on aina osattu sotia, mutta myös sopia, kuten Helsingin toimituksen päällikkö Pirjo Kontio toteaa puoluelehti Suomenmaassa (10.6.), joka on myös keskustalaiseen tapaan joutunut oman sodankäyntinsä kohteeksi. Sehän kertoo siitä, että oman puolueen lehti koetaan ainakin keskustassa tärkeäksi vaikutuskanavaksi.
Kontio muistuttaa, että kun keskusta väsyy kriiseihin, niin valta on silloin yleensä annettu uusille yrittäjille – ja ”pulinat pois”, kuten Väyryselle aikanaan hävinnyt Johannes Virolainen totesi, vaikka ehkä toisenlaiset ajatukset saattoivat pyöriä hänen pääkopassaan.
Keskustan puoluekokous on todella massiivinen joukkotilaisuus. Henkilövalinnat lienevät harvinaisen avoimesti auki. Sattumakin voi ratkaista tai viime hetken junttaukset, joita lobbaukseksi nykyään kutsutaan.
Puoluesihteerin valinnassa ehdokkaiden vaalipuhe on ratkaiseva niitti. Niin kävi viimeksikin, kun Jarmo Korhonen suuressa salissa otti viimeiset säälipisteetkin ja itketti ”umpirehellisellä” puheellaan enemmistön taakseen. Korhosen on keksittävä nyt uudet kikat, ja epäilemättä hän niin tekee, sillä puolueen kiemurat täydellisesti tunteva Timo Laaninen aikoo ladata myös täysillä.
Keskustalla olisi nyt harvinainen mahdollisuus siirtyä johdoltaan vihdoin ja viimeinen K-linjalle. Miltä kuulostaisi aisapari Mari Kiviniemi ja Jarmo Korhonen? Tosin en usko, että tällainen K-linja pystyisi palauttamaan työrauhan riitaisaan puolueeseen.
uutiskirje 