Viimeinen sana
Vasemmistoliittolaiset kokoontuvat Jyväskylään päättämään edustajiensa välityksellä puolueen linjauksista.
Pitääkö edustajien heijastella kannattajien mielipiteitä vai olla askeleen edellä – tai jäljessä? Tietävätkö edustajat, mitä kannattajat tahtovat?
Yleensä sellaiset yritykset, liikkeet ja myös puolueet menestyvät, jotka osaavat kuunnella niin sanottuja hiljaisia signaaleja. Ei ole sattumaa, että esimerkiksi kokoomuksella on ollut niin korva- kuin toivokampanjansa.
Peräti 51 prosenttia Vasemmistoliiton kannattajista on sitä mieltä, että puolue tukeutuu liikaa menneeseen.
Usein muutos kuten itse elämäkin on alussa varsin hentoa, mutta tiettyyn suuntaan kuitenkin pyrkimässä ja johonkin päin kallellaan. Hyvinkin hiljaiset signaalit voivat kasvaa trendeiksi. Ne pitää tunnistaa ajoissa, ennakoida tulevaa ja olla hiukan edellä. Veikkaukset voivat toki mennä metsäänkin.
Silläkin uhalla, että leimaudun vaarallisen imagomössön levittäjäksi, esittelen joitakin tuloksia keväällä tehdystä, aika vähälle huomiolle jääneestä Taloustutkimuksen mielipidekartoituksesta, jossa kohteena olivat Vasemmistoliiton todelliset ja mahdolliset kannattajat.
Ei liene suuri yllätys, että Vasemmistoliiton kannattajat nimesivät tärkeimmiksi vaaliteemoiksi hyvinvointipalvelujen turvaamisen kunnissa sekä pienituloisten aseman parantamisen.
Kun kokonaisuuksia avattiin, niin vasemmistoliittolaisten mielestä kolme kärkiteemaa vaaleissa olisivat jokaisen vanhusten hoidon turvaaminen, verotulojen lisääminen pääomaveroa korottamalla sekä välttämättömän perusturvan saaminen 750 euron tasolla kuukaudessa.
Vertailuryhmä – eli ne, jotka eivät kannata Vasemmistoliittoa – oli samaa mieltä vanhustenhuollosta ja pääomaverojen korottamisesta, mutta heillä kolmanneksi eniten kannatusta sai pakolaispolitiikan tiukentaminen.
Vasemmistoliiton kannattajista peräti 83-93 prosenttia on – vähän kysymyksestä riippuen – sitä mieltä, että puolue ajaa pienituloisten ja tavallista työtä tekevien ihmisten asioita.
Vasemmistoliiton kannattajat suhtautuvat puolueen aatemaailmaan ja puolueen ajamiin asioihin myönteisesti, mutta antavat kritiikkiä aktiivisuuden puutteesta, huonosta imagosta ja siitä, että puolue tukeutuu liikaa menneeseen – eli kannattajien mielestä Vasemmistoliitto on aatteellisesti oikealla tiellä.
Huolestuttavaa Vasemmistoliiton kannalta on, että peräti 51 prosenttia kannattajista on sitä mieltä, että puolue tukeutuu liikaa menneeseen. Vertailuryhmässä, eli ei-kannattajien keskuudessa, tällä kannalla oli vielä enemmän eli kolme neljäsosaa (74 prosenttia) vastanneista.
Kovin paljon ei lohduta, että muidenkin puolueiden osalta tulokset olivat samansuuntaisia. Vasemmistoliiton kannattajat kokevat SDP:n tukeutuvan menneeseen vielä Vasemmistoliittoakin enemmän, kun taas vihreät ovat heidän mielestään selvästi vähiten menneeseen tukeutuva puolue.
Vihreät koetaan kilpailevista puolueista selvästi eniten Suomea uudistamaan pyrkiväksi puolueeksi. Mielikuva on lähes yhtä vahva kuin vasemmistoliittolaisten kuva omasta puolueestaan.
Perussuomalaiset taas koetaan selvästi useimmiten puolueeksi, joka toimii (vastaajien) omien etujen vastaisesti.
Tutkimuksessa selvitettiin myös vasemmistoliittolaisten suhtautumista hallitukseen menoon.
Puolueen kannattajista noin 60 prosenttia kannattaa puolueen pyrkimistä seuraavaan hallitukseen, vaikka hallitusohjelmassa ei turvattaisi Vasemmistoliiton vaalitavoitteiden toteutumista. Loput ovat sitä mieltä, että hallitukseen voi mennä vain, jos vaalitavoitteet saadaan kirjattua hallitusohjelmaan.
Mieluisin hallituskumppani vasemmistoliittolaisille on SDP (54 pros.) ja toiseksi suosituin vihreät (24 pros.).
Vastaajista 43 prosenttia voisi ajatella Vasemmistoliiton ja keskustan samaan hallitukseen, vaikka keskusta ei olekaan kovin monelle mieluisin hallituskumppani. Kokoomus piti puolueista perää kymmenellä prosentilla.
Jos näiden tulosten pohjalta haluaa tehdä johtopäätöksiä, niin ensimmäisenä tulee mieleen, että viimeinen sana ei kyllä ole ei, vaan ihan jotakin muuta – vaikkapa eteenpäin!
uutiskirje 
