Viimeinen sana
Käsissäsi on Kansan Uutisten Viikkolehden helle extra. Sille on ominaista, että se ilmestyy helteisenä päivänä ja sisältää vähintään yhden helteeseen liittyvän kirjoituksen. Ilman tätä melkein lehden viimeisen sivun juttua, molemmat ehdot eivät olisi täyttyneet.
Toisin on Iltapäivälehdissä. Ne ovat julkaisseet jo useampana päivänä peräkkäin ties kuinka monen viikon ajan omia helle extrojaan. Tarkkaan on koluttu uimarannat, tietenkin terassit, kesämökit, hikiset junat, autot, työpaikat…
Melkein kaikki helteeseen liittyvä on tuotu esiin, oikeastaan vain valtiopäiväneuvos Esko Helteen haastattelu puuttuu.
Euroopan unionin sisällä helle on liikkunut varsin vapaasti valtioiden rajojen yli.
Suomessahan on keskimäärin 12-15 hellepäivää vuodessa. Tänä vuonna kiintiö on jo ylitetty, kun helteet ehtivät karata laskijoiden käsistä jo toukokuussa. Nythän niitä on ollut peräjälkeen niin monta, että hikeänsä pyyhkivä ja nestehukkaa torjuva tavallinen kesälomalainen ei ole enää aikoihin pysynyt mukana laskuissa.
Eurooppa on tänä kesänä yhdentynyt tässäkin asiassa. Euroopan unionin sisällä helle on liikkunut varsin vapaasti valtioiden rajojen yli. Ilmojen kannalta on ollut miltei sama, onko virutellut varpaitaan Romanian kylpylöissä, Ranskan rannikolla vai Suomessa jonkun Pyhäjärven saaressa.
Loma-Suomi on niin sanotusti hiljentynyt, vaikka sitä ei kaupungissa kaiken katu- ja muun rakentamisen melun keskellä oikein uskokaan. Niin kansanedustajat, ministerit, virkamiehet, ay-vaikuttajat, ekonomistit, kunnanvaltuutetut sekä lausuntoautomaatteina toimivat kaikkien alojen kandidaatit ja yleistieteiden dosentit ovat teillä tietymättömillä.
Tosin iso osa heistä suuntaa kulkunsa ensi viikolla Poriin, jonne on jo muutaman vuoden ajan viritelty jazzien kylkeen keskusteluareenaa, jossa kesäasuiset ja ruskettuneet poliitikot, virkamiehet ja asiantuntijat juttelevat mukavasti vakavista asioista rennolla otteella. Niin kaukana ovat kavala syksy ja leikkauslistat.
Iso osa kesän suomalaisista kyläjuhlista ja vähän isommista karnevaaleista on jo juhlittu. Monen mielestä kohokohdat on koettu, kun tangokuningas on valittu ja nopein eukonkantaja palkittu.
Mahtaakohan Suomeen mahtua vielä lisää kesäjuhlia? Esiintyykö jossain päin maata kesäjuhlavajetta? Kyse on vakavasta asiasta, jonka oikealla ratkaisemisella voi olla kauaskantoiset seurannaisvaikutukset. Jos jossakin päin maata tämän puutteen takia esimerkki kunnallinen itsetunto järkkyy, niin siitä viattomat ulkopuoliset voivat joutua kärsimään koko seuraavan vuoden.
Vaihtoehtoja tarvitaan. Jos on vaikkapa viikon yhtä soittoa kuunnellut tangoja Seinäjoella, haitarinsoittoa Ikaalisissa, viulupelimanneja Kaustisilla tai pyykkilautoja Hankasalmella, niin täytyyhän siitä tulla vieroitusoireita (ainakin minulle tulisi).
Semmoisessa tilanteessa voisi ihan vapaaehtoisesti lähteä viikonlopuksi vaikka kynsienpurentajuhliin Varpaisjärvelle.
Kesäjuhlien kyllästymispistettä ei ole saavutettu. Ihmisten luovuudella ei ole sitten niin mitään rajoja – ja hyvä niin.
Oluttelttojen kylkeen syntyy aina vain uusia kansaa kokoavia festivaaleja. Monen mielestä on se ja sama, minkä aiheen ympärillä kokoonnutaan, kunhan muovisessa letkumukissa riittää ohrapirtelöä ja ihoaan voi paahtaa niin paljon kuin rohkeus riittää.
Mitkään kesäjuhlat eivät onnistu ilman vapaaehtoistyötä ja valtavaa talkoolaisten joukkoa. Itse asiassa ne jatkavat tässäkin suhteessa yhteisöllisyyden ja kyläjuhlien pitkää kansallista perinnettä, vaikka muodot ovat vaihtuneet ajan saatossa.
Kesätapahtumat niin kylissä kuin kaupunginosissakin vaativat runsaasti paikallisia ponnisteluja. Kesäjuhlien runsaus kertoo samalla siitä, etteivät yhteisöllisyys ja yhdessä tekeminen ole mihinkään kadonneet.
Jos helteet jatkuvat, niin järkevintä on kuitenkin olla tekemättä mitään, jos siihen on mahdollisuus.
uutiskirje 