Syntyjään prahalainen, mutta 1970 Italiaan paennut professori Vaclav Belohradsky (66) tuli samettikumouksen jälkeen tunnetuksi liberaalina oikeistolaisena. Viime vuosina hänen toisinajattelunsa syvenee osuvaksi kritiikiksi Tsekin ja muiden siirtymämaiden kehityksen erittelyssä.
Tuoreessa laajassa kiistakirjoituksessaan Toukovaalien viisi opetusta Belohradsky toteaa nyt lopullisesti menettäneensä Tšekin yhteiskunnallisen ajattelun klassikoiden uskon myyttiseen ”kansan harkitsevuuteen” tai ”arvostelukykyyn”.
Päinvastoin, Tshekin yleisen mielipiteen voi manipuloida yksinkertaisin mediastrategioin, esimerkiksi demonisoimalla yhden yksilön (demarijohtaja Paroubek), luomalla toisesta henkilökultin (uuden TOP-09 puolueen ikoni, ruhtinas Schwarzenberg) ja levittämättä pelotteluvalheita (Kreikan tapaus).
Lidove novinyn kulttuurikommentoija Petr Zidek puhuu samaan suuntaan: ”Jos yli 27 prosenttia äänistä mene kahdelle marketing-puolueelle … joiden taustavoimista emme tiedä juuri mitään, on syytä huolestua vakavasti.”
Toiseksi opetukseksi Belohradsky nostaa poliittisen kiistelyn ja propagandan alatyylisyyden. Näissä vaaleissa se oikeiston keinona hallitsi koko kenttää. Sen ytimenä on primitiivinen antikommunismi, joka kuitenkin ulottuu koko vasemmistoa vastaan.
Tästä kampanjoinnista Belohradsky kolmanneksi nostaa erikseen ilmiön, kuinka kevytmielisesti oikeisto rakensi vähävaraisista ja yhteiskunnan heikoimmista vihollisia. Belohradsky nimittää tämä nurinkäännetyksi luokkataisteluksi – rikkaiden luokka hyökkää lapsilisiä ja sosiaaliturvaa nostavia ja pienipalkkaisia vastaan, joiden vaatimukset muka uhkaavat viedä valtion perikatoon. Onnettominta on tämän nurinkäännetyn luokkataisteluhengen juurruttaminen nuoriin, lisää filosofi.
Neljänneksi opetukseksi Belohradsky mainitsee kansalaisten tyytymättömyyden ohjautumisen vikaosoitteeseen. Ihmisiä ei tyydytä kapitalismin toiminta, mutta he eivät rohkene tunnustaa, että kapitalismi ei voi toimia ilman epäkohtiaan. ”Pahan” oikeiston sijaan heille annettiin toivo ”paremmasta” oikeistosta. Juuri sellaiseksi luotiin uudet puolueet.
Viidentenä opetuksena Belohradsky kehottaa tutkimaan valitsijoiden eräänlaista poliittista autismia. Tässä tietysti on tärkeää median oikeistolaisuus: Ei selvitetä eikä käsitetä asiayhteyksiä. Mutta ei niitä tunnu ymmärtävän vasemmistokaan.