Vaalimatematiikka tuo yllätyksiä

Vaalitulokset herättävät usein kysymyksiä. Onko äänet varmasti laskettu oikein, kun vasemmistoliitto sai eduskuntavaaleissa 2023 vähemmän paikkoja kuin 2015, vaikka ääniosuus oli sama? Miksi vihreät saivat nykyiseen eduskuntaan kaksi paikkaa enemmän kuin vasemmistoliitto, vaikka vasemmistoliitto sai vihreitä suuremman kannatuksen? Ovatko suomalaiset vaalit aidosti suhteelliset ja äänestäjät tasavertaisia, kun kokoomukselle ja perussuomalaisille 13 500 ääntä riitti viime vaaleissa kansanedustajan paikkaan, mutta vasemmistoliitto tarvitsi 20 000 ääntä kansanedustajaa kohti? Miksi korkea äänestysprosentti on vasemmistoliitolle hyvä, ja miksi alhainen äänestysvilkkaus hyödyntää kokoomusta?

Hyviä uutisia vasemmistoliitosta -kirjoitussarjan kuudes ja viimeinen osa avaa vaalimatematiikkaan liittyviä kysymyksiä: valintarajaa, äänikynnyksiä, äänestysvilkkautta ja vaaliliittoja ja tekee lopuksi yhteenvedon koko sarjasta.

Kun vasemmiston kannatus nousee, nousee myös äänestysvilkkaus

Eduskuntavaalien äänestysprosentti oli korkeimmillaan 85,1 prosenttia vuonna 1962, viimeisen kerran yli 80 prosenttia vuonna 1983. Kuntavaalien äänestysvilkkaus kasvoi vuoteen 1964 saakka, jolloin se oli 79,4 prosenttia. Kuntavaalien äänestysprosentti oli viimeisen kerran yli 70 prosenttia vuonna 1992.

Europarlamenttivaalien vaalivilkkausennätys, 57,6 prosenttia ensimmäisissä vaaleissa vuonna 1996, on vielä rikkomatta. Vaalit järjestettiin samanaikaisesti kuntavaalien kanssa. Seuraavissa, vuoden 1999, vaaleissa äänestysprosentti saavutti pohjalukemansa ja on sen jälkeen noussut vuoden 2009 vaaleja lukuun ottamatta.

Eduskuntavaalien äänestysprosentti oli alimmillaan 65 vuonna 2007, ja on sen jälkeen kasvanut vähän kerrallaan. Kevään kuntavaalien äänestysprosentti oli ennätyksellisen huono.

Kevään kuntavaaleissa vasemmistoliiton kannatus nousi, vaikka äänestysprosentti laski. Tämä oli poikkeuksellista, sillä kaikissa muissa vaaleissa, joissa vasemmistoliiton kannatus on noussut, on myös äänestysprosentti noussut. Tämä havainto on hyvä uutinen.

Taulukko 1 näyttää, että vaalivilkkaudella ja puolueen kannatuksella on selvä yhteys kolmen puolueen tuloksissa. Vasemmistoliiton ja SDP:n kannatuksen kasvu tapahtuu melkein aina samaan aikaan kuin äänestysvilkkaus kohoaa, kokoomuksen kannatus puolestaan laskee kun äänestysvilkkaus nousee.

Vasemmistoliitto on saanut eduskunta-, kunta-, alue ja eurovaaleissa yhteensä seitsemän vaalivoittoa. Kuudessa näistä vaaleista on äänestysvilkkaus noussut. Kokoomuksen kannatus on kasvanut samaan aikaan kymmenessä vaalitapahtumassa, joista vain kahdessa vaalivilkkaus on noussut.

Kokoomuksen kannatus painottuu niihin ryhmiin, jotka äänestävät melkein poikkeuksetta; ylimpiin tuloluokkiin, korkeammin koulutettuihin ja 65–75-vuotiaisiin. Vaikka vasemmistoliiton kannattajakuntaan on liittynyt paljon koulutettuja nuorehkoja naisia, kuuluu puolueen kannattajiin edelleen merkittävästi sellaisia ryhmiä, joiden keskuudessa äänestysprosentti on heikko: nuoret äänestäjät, alempiin tuloryhmiin kuuluvat, työttömät. Kun vasemmistoliitto onnistuu motivoimaan näiden ryhmien edustajat vaaliuurnille, kasvaa vasemmistoliiton kannatus.

Valintarajalla on ahdasta

Vaaleissa jokainen ääni on tärkeä. Kansanedustajan paikan voi voittaa tai hävitä jopa yhden äänen erolla tai arvalla jos kahden ehdokkaan vertausluku on sama. Vasemmistoliitto menetti vuoden 2015 eduskuntavaaleissa ainoan paikkansa Keski-Suomen vaalipiirissä. Paikasta puuttui 38 ääntä. Viime eduskuntavaaleissa vasemmistoliitto menetti yhden paikan Oulun vaalipiirissä. Jos puolue olisi saanut 353 ääntä vähemmän, olisi vasemmistoliitto menettänyt kaksi kolmesta kansanedustajastaan.

Vaalianalyyseissä tutkitaan tarkkaan sijoituksia valintarajan tuntumassa. Näin pysytään perillä siitä, kuinka varmalla pohjalla kansanedustajan paikat kussakin vaalipiirissä ovat tai kuinka kauas lisäpaikka kussakin vaalipiirissä jäi.

Taulukko 3 auttaa myös ymmärtämään, miksi vasemmistoliitto sai vuoden 2015 vaalissa 12 paikkaa ja vuoden 2023 vaaleissa vain 11 paikkaa, vaikka puolueen ääniosuus oli samat 7,1 prosenttia kummassakin vaalissa.

Vuoden 2015 vaalissa vasemmistoliitto sai kaksi viimeistä paikkaa, mutta vain yhden ensimmäisen putoajan paikan. Vasemmistoliitolla katsottiin olleen hyvä onni matkassa. Mutta vuoden 2023 vaaleissa onni käänsi selkänsä. Vasemmistoliitto sai vain yhdessä vaalipiirissä viimeisen paikan, mutta kolmessa vaalipiirissä ensimmäisen putoajan paikan.

Suuret puolueet ovat tasa-arvoisempia kuin pienet

Sanotaan, että Suomessa on suhteelliset vaalit, joissa puolueet saavat kansanedustajia kannatuksensa mukaan. Samalla kun sanotaan tämä, todetaan, että jotain pitäisi tehdä sille, että pienissä vaalipiireissä on kovin korkea äänikynnys. Ongelmaan on etsitty ratkaisua lukuisissa työryhmissä ja komiteoissa, mutta ratkaisua ei ole löytynyt. Esimerkiksi Ruotsissa ja Saksassa on kyllä löytynyt keinot toteuttaa aidosti suhteelliset vaalit. Ehkä suurten puolueiden aiheellinen pelko paikkojen menetyksestä on suurin syy sille, ettei suhteellista vaalia ole osattu toteuttaa.

Kansan vaaleissa ilmaisemaa tahtoa loukkaavalla vaalijärjestelmällä on erittäin raskaat seuraukset pienempien vaalipiirien kansalaisille. Suurta kannatusta nauttivan puolueen kannattajat jäävät usein ilman kansanedustajaa. Vaikka Suomessa ei muodollisesti ole äänikynnystä, on maassa käytännössä poikkeuksellisen korkeat vaalipiirikohtaiset äänikynnykset.

Viime eduskuntavaaleissa kansanedustajan paikkaan vaadittiin 8,5 prosenttia äänistä Satakunnan vaalipiirissä, 7,6 prosenttia Keski-Suomen vaalipiirissä ja 12,4 prosenttia Lapin vaalipiirissä. Kun vasemmistoliitto sai Satakunnassa 8,3 prosenttia, Keski-Suomessa 6,5 ja Lapissa 9,9 prosenttia äänistä, jäivät vasemmistoliiton kannattajat näissä vaalipiireissä ilman kansanedustajaa. Tätä vääristymää tuskin korjataan lähivuosina. Mutta vasemmistoliiton kannatuksen vahvistuminen vuoden 2023 eduskuntavaalien jälkeen kertoo, että kansanedustajien paikat näissä vaalipiireissä todennäköisesti saadaan takaisin vuoden 2027 vaaleissa.

Jos Suomessa toteutettaisiin aidosti suhteelliset vaalit, asetettaisiin todennäköisesti myös vaalikynnys. Euroopan parlamentaarinen yleiskokous (PACE) suosittaa, että kolmea prosenttia korkeampaa äänikynnystä ei laitettaisi.

Puolueiden tasavertaisuutta voi tarkastella myös sen mukaan, montako ääntä puolue on saanut eri vaaleissa kansanedustajan paikkaa kohti. Suuret puolueet saavat paikkoja pienemmillä äänimäärillä. RKP saa kansanedustajia suhteellisen pienillä äänimäärillä, koska sen vaalityö keskittyy viiteen rannikon vaalipiiriin.

Vasemmistoliitto sai vuoden 2019 vaaleissa paikan 15 738 äänellä, mutta tänä vuonna ääniä kansanedustajan paikkaa kohden saatiin 19 857. Suuri ero johtuu siitä, että verrattuna vuoden 2019 vaaleihin jäi kansanedustajan paikka saamatta kolmessa vaalipiirissä eli näiden piirien äänet eivät johtaneet kansanedustajan paikan saamiseen.

Suurien puolueiden saamat suhteettoman suuret edustajamäärät johtavat myös suhteettoman suuriin puoluetukiin.

Tänä vuonna kokoomus ja perussuomalaiset saivat vaaleissa saamaansa kannatukseen nähden miljoona euroa ylimääräistä puoluetukea, kun puolestaan vasemmistoliitto sai puoli miljoonaa euroa liian vähän.

Todelliset kannatukseen nähden liian suuret tai liian pienet tukisummat ovat paljon suuremmat. Varsinaisen puoluetuen lisäksi jaetaan kansanedustajien määrän perusteella tukia puolueiden nuorisojärjestöille ja eduskuntaryhmille.

Vaaliliitot ovat houkuttelevia, mutta tuottavat harvoin halutun tuloksen

Vaaliliittojen avulla puolueet voivat teoriassa käyttää hyväkseen sitä, että vaalijärjestelmä suosii suuria puolueita. Ääntenlaskennassa vaaliliittoja kohdellaan yhtenä puolueena. Jos puolueiden A ja B äänimäärä ei jossain vaalipiirissä riitä paikkaan, ne voivat kuitenkin yhdessä ylittää äänikynnyksen.

Vasemmistoliitto on solminut kahdeksan vaaliliittoa eduskuntavaaleissa. Satakunnassa vasemmistoliitto oli vaaliliitoissa vihreiden kanssa vuonna 1999 ja olisi saanut kaksi paikkaa ilman vaaliliittoakin.

Etelä-Savossa vuosien 2003 ja 2007 vaaliliitot SDP:n ja vihreiden kanssa eivät tuoneet paikkaa vasemmistoliitolle.

Pohjois-Savossa vuoden 2003 vaaliliitto SDP:n kanssa toi vasemmistoliitolle toisen paikan, liitolla vuoden 2007 eduskuntavaaleissa vihreiden kanssa ei ollut vaikutusta paikkojen jakautumiseen.

Pohjois-Karjalassa vaaliliitot SDP:n kanssa vuosina 1999, 2003 ja 2007 eivät auttaneet vasemmistoliittoa saamaan kansanedustajan paikkaa.

Muiden puolueiden keskenään solmimat vaaliliitot ovat myös vaikuttaneet vasemmistoliiton menestykseen. Ehkä kohtalokkain esimerkki on vuoden 1999 vaaleista. Tuolloin Vaasan vaalipiirissä muodostettiin vaaliliitto, jolla oli suuri vaikutus sekä vasemmistoliiton että perussuomalaisten vaalitulokseen. Vasemmistoliitto menetti paikkansa ja PS sai ainoan kansanedustajansa juuri Vaasan vaalipiiristä. PS sai vähemmän ääniä (11 474) kuin vasemmistoliitto (11 873), mutta sen viiden pienpuolueen kanssa muodostaman vaaliliiton äänimäärä (15 087) riitti kansanedustajan paikkaan.

Vasemmistoliiton eduskuntavaaleissa solmimien vaaliliittojen saldona on ollut yksi lisäpaikka. Vuoden 2007 eduskuntavaalien jälkeen vasemmistoliitolla ei ole ollut vaaliliittoja eduskuntavaaleissa.

Vasemmistoliitto suhtautuu pidättyväisesti vaaliliittoihin

Vasemmistoliitolla on ainakin kaksi hyvää syytä siihen, että se ei solmi vaaliliittoja eduskuntavaaleissa ja kuntavaaleissakin hyvin harvakseltaan.

Ensinnäkin vasemmistoliiton kannattajissa on monia, jotka vierastavat sosiaalidemokraatteja tai vihreitä niin paljon, että jättävät äänestämättä tai äänestävät aivan muuta puoluetta jos kokevat, että oma vasemmistoliitolle annettu ääni johtaakin demarin tai vihreän valintaan.

Toinen, paljon tärkeämpi syy, on se, että vaaliliitoissa puoluekohtainen ehdokasmäärä supistuu olennaisesti. Kun vasemmistoliitto, SDP ja vihreät osallistuvat omilla listoillaan vaaleihin Pirkanmaalla, voivat puolueet asettaa yhteensä 60 ehdokasta. Mutta jos puolueet solmivat vaaliliiton, on niillä yhteensä 20 ehdokasta, ja vasemmistoliitolla esimerkiksi kuusi.

Tämä johtaa ehdokaslistan ulottuvuuden olennaiseen kaventumiseen ja äänten keskittämispyrkimyksiin puolueiden sisällä. Tuloksena ei ole toivottu lopputulos 1+1+1=4 vaan esimerkiksi 1+1+1=2,5.

Eduskuntavaaleissa eduskuntapuolueet solmivat nykyään harvoin vaaliliittoja. Vuoden 2023 eduskuntavaaleissa kristillisdemokraateilla oli vaaliliittoja kolmessa vaalipiirissä, kokoomuksella kolmessa, RKP:lla kahdessa ja keskustalla yhdessä vaalipiirissä.

Kevään 2025 kuntavaaleissa vasemmistoliitto solmi vaaliliiton 19 kunnassa. Vaaliliittojen määrä oli samaa luokkaa kuin kuntavaaleissa vuodesta 2012 lähtien, mutta hyväksi uutiseksi voidaan lukea se, että vaaliliittoja sovittiin vain SDP:n ja vihreiden kanssa, ei yhdenkään oikeistopuolueen kanssa, kuten aikaisemmin. Sosiaalidemokraattien kanssa solmittiin kymmenen vaaliliittoa, vihreiden kanssa seitsemän, ja kahdessa vaaliliitossa jäseninä olivat vasemmistoliitto, SDP ja vihreät.

On mahdotonta sanoa varmasti, kuinka monta paikkaa kukin puolue voitti tai menetti vaaliliittojen ansiosta, mutta valistunut arvaus voidaan tehdä.

Sen mukaan sosiaalidemokraatit voittivat ja hävisivät kaksi paikkaa. SDP sai lisäpaikan Kittilässä ja Ylitorniossa, mutta menetti paikan Askolassa ja Nivalassa.

Vihreiden saldo oli neljä lisäpaikkaa. Ne tulivat Hankasalmella, Mustasaaressa, Nivalassa ja Saarijärvellä.

Vasemmistoliitto sai viisi lisäpaikkaa, Askolassa, Karvialla, Keminmaalla (olisi menettänyt yhden paikan enemmän ilman vaaliliittoa), Soinissa ja Vehmaalla. Vasemmistoliitto sai lisäksi varavaltuutetun paikan Rautalammilla.

Vasemmistoliiton vaaliliitoilla SDP:n tai vihreiden tai kummankin kanssa ei ollut vaikutusta paikkajakoon Enonkoskella, Eurajoella, Karstulassa, Laihialla, Pedersören kunnassa, Pomarkussa ja Sauvossa.

Vuoden 2021 kuntavaaleissa vaaliliitot kasvattivat vasemmistoliiton valtuutettujen lukumäärää kahdeksalla valtuutetulla.

Vasemmistoliitolla on runsaasti hyviä uutisia

Kyllästyminen huonojen uutisten tulvaan antoi virikkeen nyt päättyvän kirjoitussarjan synnyttämiselle. Maailman ja kotimaan uutisvirta on synkkää, ja hyvätkin uutiset jäävät varjoon. Hyviäkin asioita tapahtuu kaikkialla. Tämä kirjoitussarja on kattanut hyvin pientä osaa hyvien uutisten virroista, syitä vasemmistoliittolaisten korkeaan itsetuntoon valmistauduttaessa seuraaviin eduskuntavaaleihin.

Ensimmäisessä osassa esitettiin, että vasemmistoliiton yhdeksästä vaalivoitosta neljä on tullut vuoden 2023 eduskuntavaalitappion jälkeen.

Toisessa osassa tarkasteltiin kunta- ja aluevaalien tulosten valossa vaalinäkymiä niissä vaalipiireissä, joissa vasemmistoliitto menetti kansanedustajan paikan vuonna 2023 tai joissa ei kansanedustajaa ollut ensinnäkään. Havaittiin, että neljässä vaalipiirissä paluu eduskuntaan on todennäköinen tai ainakin mahdollinen.

Kolmannessa osassa tarkasteltiin vasemmistoliiton kannatuksen nousua sellaisissa kunnissa ja sellaisilla alueilla, joissa menestystä pidettiin epätodennäköisenä. Havaittiin, että kannatus on kasvanut merkittävästi siellä, missä vasemmistoväki on ryhtynyt monipuoliseen yhteistyöhön, joka on temmannut mukaansa ammattiyhdistysaktiivit ja naapurikuntien toverit.

Neljännessä osassa analysoitiin vasemmistoliiton ulottuvuuden laajentumista: miten kypsään keski-ikään ehtineiden miesten punaharmaasta puolueista kasvoi moderni punavihreä puolue, johon 40 prosenttia suomalaisista suhtautuu myönteisesti.

Viidennessä osassa tutkailtiin vasemmistoliiton jäsenten ja ystävien suhteita muihin puolueisiin, miten vasemmistoliiton paikka puoluekentässä on selkiytynyt ja miten vasemmistoliitto haastaa muita puolueita.

Tämä kuudes osa ei sisältänyt montaakaan hyvää uutista, mutta se kartoitti niitä raameja, jotka on otettava huomioon tai rikottava vielä suuremman kannatuksen saamiseksi.

Kirjoitussarja ei sisältänyt syvälle luotaavia analyysejä vasemmistoliiton politiikasta, mutta ne toteutuvat parin viikon päästä vasemmistoliiton puoluekokouksessa, jota silmällä pitäen tämä katsaus vasemmistoliiton hyvään kehitykseen on kirjoitettu.

Tämä kirjoitussarja julkaistaan osana Vasen Kaista -verkkolehden ja Kansan Uutisten yhteistyötä.

Hyvien uutisten vasemmistoliitto

Kirjoitussarja on kuusiosainen. Tämä on sarjan viimeinen osa.

Osa 1/6: Vasemmistoliiton kannatus on kasvanut jo neljä kertaa peräkkäin

Osa 2/6: Kansanedustaja jokaisesta vaalipiiristä

Osa 3/6: Kannatus kasvuun koko maassa

Osa 4/6: Kannatus on ulottunut kaikkiin väestöryhmiin

Osa 5/6: Vasemmistoliitto on löytänyt oman paikkansa puoluekartalla

Osa 6/6: Vaalimatematiikka tuo yllätyksiä