Olen aina lukenut kirjoja varustautuakseni tulevaan.
Kun Erica Jongin Viidenkympin kauhu käännettiin suomeksi 1995, olin ensimmäisiä ostajia Akateemisessa Kirjakaupassa, vaikka silloinen ikäni ei antanut aihetta. Minä vain tahdoin perehtyä asiaan ajoissa ja tietää mitä juuri tämä rohkea, ihana, amerikkalainen naisopas aiheesta ajattelee.
Merete Mazzarellan Matkalla puoleen hintaan herättää samankaltaista kiihtymystä, sillä tulevaisuuttaan ei voi välttää. ”Väestö ikääntyy” on fakta ja hokema, joka tiedostetaan heikosti. Vielä vaikeampaa on ymmärtää olevansa osa tuota ilmiötä.
Merete Mazzarella on suomenruotsalainen kirjailija, jonka jokainen tuleva kirja on tapaus, ja jonka kaikki aiemmat, viisitoista, ovat löytämisen arvoisia. Mazzarellan uusin teos on älykkään ihmisen poimuilevaa puhetta, jossa tietämys ja omat havainnot lomittuvat tavalla, joka antaa lukijalle tunteen siitä, että ihan lähellä on kiinnostava juttukaveri. Kirjassa on debatin kärkevyyttä ja herkkää itsetarkkailua.
Eläkeläisyys on yhteiskunnallisesti todella uusi ilmiö. 1900-luvulle asti vain hyväosaisilla on ollut varaa valita miten vanhuutensa viettävät. Saksassa otettiin käyttöön ensimmäinen teollisuustyöläisille tarkoitettu eläkejärjestelmä vuonna 1884. Ruotsissa kansaneläkettä alettiin maksaa 1913: eläkeikä oli 67 ja elinikä 55 vuotta! Suomeen kansaneläke saatiin 1937 ja vasta sodan jälkeen 1960-luvulla kansaneläkettä nostettiin niin, että sillä saattoi elää.
On hyvä muistaa, että idea ei alun alkaenkaan ollut siinä, että tavallinen ihminen saisi monta vapaata vuotta työelämän ja kuoleman väliin. Yhteiskunnan taloudellisen vaurastumisen ja poliittisen edistyksen myötä edusta on kuitenkin tullut oikeus. Nykyään tuo oikeus on uhanalainen, mutta samanaikaisesti hyvinvoivien markkinatalouksien eläkeläisissä voidaan nähdään myös todellinen kulutuksen kärkijoukko, joka sijoittaa, maksaa ja matkustaa. Poistuessaan he vapauttavat omaisuutta seuraaville perijäsukupolville. He lähtevät täältä vauraampina kuin ovat tänne tulleet.
Näitä uudenlaisia eläkeläisiä on viehättävä ajatella ja he ovat median lemmikkejä, mutta Mazzarella kääntää katseen myös toisaalle. Kaikki eläkeläiset eivät voi vapaasti kysyä, mitä haluavat tehdä loppuelämällään. Pääsy hyväosaisuuden piiriin jo aiemmissa elämänvaiheissa on ratkaisevaa.
Eläkkeellä olo yhteiskunnallisena ilmiönä on kuitenkin vain yksi osa kirjaa. Melkeinpä koskettavampaa on ikääntyminen ja ”toiseuteen” astuminen eksistentiaalisessa mielessä. Miltä se tuntuu, miltä se näyttää, mitä siitä ajattelee itse, mitä muut siitä ajattelevat? Onko se kaiken nähneen vielä avarampaa ymmärrystä vai kaventumista, kuivumista ja kyvyttömyyttä omaksua uutta.
Vanhoja ihmisiä pidetään konservatiivisina, mutta kysymys kuuluu, eikö eläkeläisissä voi piillä kumousvoimaa, Mazzarella kysyy.
Hieman sen jälkeen kun Merete Mazzarella oli jäänyt eläkkeelle virastaan Helsingin yliopiston pohjoismaisen kirjallisuuden professorina, hän sai Helsingin Sanomien kuukausiliitteeltä kirjeen, jossa hänelle ehdotettiin osallistumista lehden Sielu&Ruumis -juttusarjaan. Kirjoittajan tehtävä on kirjoittaa suhteesta omaan ruumiillisuutensa ja kuvituksena julkaistaan häveliäs ”hyvää makua” ilmentävä, hieman röntgenmäinen valokuva kirjoittajasta. Valokuvaan Mazzarella ei halunnut lähteä. Onneksi hän on halunnut kuitenkin kirjoittaa yhden oivalluttavimmista kotimaisista kirjoista tänä vuonna. Lukekaa se ja muistakaa, että eläkevuodet ovat edessänne!
Merete Mazzarella:Matkalla puoleen hintaan – eläkkeellä olemisen taidosta. Suomentanut Raija Rintamäki. Tammi 2010.
uutiskirje 