Porilainen vasemmistopoliitikko, jalkapalloilija ja jalkapalloselostaja Tapio Furuholm arvioi, että Musan Salama räjäytti pankin porilaisessa jalkapallossa 1970-luvun alussa. Salama nousi Porin johtavaksi jalkapalloseuraksi. Hän kuvailee seuraa vahvasti duunari- ja miesvetoiseksi.
Furuholm oli tuolloin seuran pelaaja.
Porissa, kuten koko maassa, perustettiin uusia seuroja, koska Työväen Urheiluliitto hajosi. Furuholm toteaa, että myös läntisen Porin kaverit haistoivat menestymisen mahdollisuuden.
– Salama oli ensimmäiset kymmenen vuotta varsin primitiivinen porukka. Vieraiden ei ollut helppo pelata Salamaa vastaan; pääosa ladeistä oli väistänyt seurakunnan käytöskurssit, Furuholm kuvailee.
Hän nostaa seurasta kaksi nimeä: Juhani Perkiömäki ja Antti Junell.
– Heillä oli palo tehdä Salamasta vahva seura. Jussi oli manageri ja Antti taikoi rahaa. Myöhemmin tuli uutta verta ja seura sai vauhtia.
Salama oli läntisen Porin seura.
– Liinaharjassa, Musassa ja Vähäraumalla työväenpuolueiden kannatus oli korkea, mutta Musan Salama ei ollut vahvasti poliittinen seura. Seurassa ei yksinkertaisesti politikoitu, se oli jokaisen yksityisasia. Porissa oli selvästi luokkatietoisempia TUL:n seuroja kuin Salama, Furuhol arvioi.
”Voimaa, voimaa, se on Salama”, kuului porilaisilla jalkapallokentillä.
– Se oli niin iskevä ja voimakas huuto, että ei edes Porin Ässillä ollut vastaavaa. Kun Pekka Ulmas aloitti iskulauseen, pelaajakin sai lisää virtaa. Intoa ja yritystä Salamassa on aina ollut. Rahaa ei ole ollut, eikä sitä ole ollut koskaan edes näköpiirissä.
Furuholm muistelee, että 1970-luvun lopulla tehtiin ainakin yksi viisas päätös.
– Päätimme, että seuran mestaruussarja on kakkosdivisioona, ja vekseleitä ei tehdä eikä kenenkään kämppää kiinnitetä. No, kämppää ei ollut juuri kellään.
– En ole oikein innostunut viime viikkojen Musan Salama-keskustelusta. Edustusjoukkueen asema näyttää korostuvan. Valtava yhteisö, joka on luotu Salaman ympärille, tuntuu unohtuvan. Ja se on pääasia, on ollut aina. Musan Salama näkyy lähes jokaisen pojan ja tytön elämässä läntisessä Porissa. Sitä rautaa kannattaa takoa.
Lue myös: Kunnianosoitus jalkapallon yhteisöllisyydelle: TUL:n porilaisesta joukkueesta syntyi kirja
uutiskirje 
