Internetissä olevan vaalikoneen historia on lyhyt, mutta menestyksekäs. Ensimmäisen toteutti tiettävästi uutiskanava CNN, joka antoi käyttäjälleen Yhdysvaltain vuoden 1996 presidentinvaaleissa mahdollisuuden verrata ehdokkaita viiden kysymyksen perusteella.
Suomeen idean nappasi Ylen toimittaja Erkki Vihtonen. Suomen ensimmäinen vaalikone oli käytössä jo eurovaaleissa samana vuonna. Näin ainakin Wikipedian mukaan.
Nykyään jokaisella itseään kunnioittavalla medialla on oltava vaalikone. Vaaleissa ehdokkaina olevilla menee parikin työpäivää vastatessa tiedotusvälineiden vaalikoneiden lisäksi erilaisiin erityisalojen vaalikoneiden kysymyksiin.
Omat vaalikoneensa viime syksyn kuntavaaleissa oli myös ainakin Irc-galleriassa ja Facebookissa. Jos et tiedä, mitä kaksi viime mainittua ovat, olet pudonnut tietoyhteiskunnan kelkasta.
Mitä arvoa kaikilla mahdollisilla vaalikoneilla sitten on? Ei oikeastaan yhtään mitään, osoittaa Tampereen yliopistossa tehty tutkimus vuoden 2007 eduskuntavaaleista. Emeritusprofessori Pertti Suhonen ja tutkija Esa Reunanen asettivat nykyiset 200 kansanedustajaa Ylen vaalikonevastausten perusteella ideologiselle kartalle.
Tulokset olivat osin itsestään selviä: melkein kaikki vasemmistolaiset ovat oikeasti vasemmistolaisia asenteiltaan ja ihan kaikki oikeistolaiset oikeistolaisia.
Osin tutkimus kertoi, ettei äänestäjä voi päätellä ehdokkaista yhtään mitään vaalikoneiden perusteella. Vaalikoneen mukaan vihreiden listoilta valituista kansanedustajista vasemmistolaisin on Merikukka Forsius. Hän on vasemmistolaisempi kuin Vasemmistoliiton Paavo Arhinmäki.
Loikkauksen jälkeen vihervasuri Forsius on nykyään kokoomuslainen.
Paavo Arhinmäki oli muuten vasureista oikeistolaisin, Esko-Juhani Tennilä vasemmistolaisin, mutta kovin suuria poliittisia johtopäätöksiä tästä ei kannata vetää. Vasemmistoliittolaiset ovat eduskuntapuolueista selvästi yhtenäisin ryhmä ajattelultaan.
Kun kaikki 200 kansanedustajaa asetettiin siihen ryhmään, johon he mielipiteidensä vuoksi oikeasti kuuluisivat, saatiin mielenkiintoisia, jopa vallankumouksellisia, tuloksia. Vain kokoomuslaiset ja vasemmistoliittolaiset on pääosin oikeassa paikassa.
Mutta 49 keskustalaisesta vain 24 on henkisestikin kepulaisia ja 11 perussuomalaisia. Ei ihme, että puoluekin vuotaa nyt persuihin.
Eikä ihme ole sekään, että SDP:ssä asiat ovat sekaisin ja levällään: 44 demariedustajasta vain 9 on kotonaan omassa ryhmässään. 17 kuuluisi paremmin Vasemmistoliittoon ja 10 vihreisiin.
SDP:n puheenjohtaja Jutta Urpilainen asemoi puoluettaan viime kesänä poliittiseen keskustaan, mutta puolueväen mieli vetää selvästi vasemmalle. Urpilainen itsekin on selvästi vasemmistolaisempi kuin keskiverto demariedustaja.
Jos demareiden veri vetää kohti punavihreää, niin vihreillä mieli taas vie kohti demareita. Vihreiden kansanedustajista 7 on ”vihreitä”, 6 oikeastaan demareita.
Ketkä sitten ovat eduskunnan ääripäät? Vasemmistolaisin on SDP:n Tero Rönni ja Tennilä vasta toiseksi vasemmistolaisin. Ero on kuitenkin olematon.
Oikeistolaisimmat aivan omassa sfäärissään ovat kokoomuksen Jan Vapaavuori ja Hanna-Leena Hemming. Mutta ei ensin mainittu asuntoministerinä ole profiloitunut erityisen oikeistolaisena.
Muita kiinnostavia havaintoja: SDP:n kansanedustajista oikeistolaisia vaalikonevastausten perusteella ovat Liisa Jaakonsaari ja Päivi Lipponen. Kaksi kokoomuslaista on Lipposta vasemmistolaisempia.
Vihreä ministeri Tuija Brax on muutaman pykälän oikeammalla kuin pääministeri Matti Vanhanen.
Seuraavat vaalit ovat kesäkuun eurovaalit. Niitä varten perustetaan jo uusia vaalikoneita.
Suhosen ja Reunasen tutkimuksen perusteella voi kysyä, onko niissä lopulta kyse muusta kuin viihteestä. Tietenkin sen lisäksi, että suurimmat vaalikoneet (Yle, Helsingin Sanomat, Alma Media) houkuttelevat niiden avulla verkkosivuilleen jo lähes miljoona kävijää.
lehti 