Veropohjassa ammottaa aukkoja, mutta verokeskustelu on ala-arvoista, sanoo Finnwatchin Sonja Finér – ”Tilanne on tietysti edunvalvonnan tulosta”

KU: Kansalaisjärjestö Finnwatchin toiminnanjohtaja Sonja Finér, mitä ajatuksia keskustelu valtiontalouden tasapainottamisesta sinussa herättää?

Sonja Finér: Olisi kauhean kiva, jos siinä keskustelussa puhuttaisiin myös tulopuolesta. Sitäkin pitää tarkastella, varsinkin jos tämä sopeuttaminen halutaan tehdä oikeudenmukaisesti.

Sinänsä Finnwatchilla ei ole kantaa siihen, pitääkö valtiontaloutta sopeuttaa ja kuinka paljon. Pidämme kuitenkin esillä ajatusta siitä, että myös valtiontalouden tulot ovat tärkeitä. Meillä on Suomen veropohjassa aukkoja, jotka pitää mielestämme tukkia siitä huolimatta, mikä vallitseva taloudellinen tilanne on. Ongelmat verotuksen oikeudenmukaisuudessa on korjattava suhdanteista ja taloudesta riippumatta.

Millaisia ongelmia verotuksen oikeudenmukaisuudessa on?

Kotimaisista aukoista tulevat ensimmäisenä mieleen pörssiin listaamattomien osakeyhtiöiden osingot. Osa nostetusta osingosta on kokonaan vapautettu osinkoverosta.

Valtiovarainministeriön arvion mukaan tämän verotuen kustannukset ovat noin 830 miljoonaa euroa ensi vuonna. Se kohdistuu pääasiassa kaikkein varakkaimmille ja hyvätuloisille, eli se on hyvin epäoikeudenmukainen. Lisäksi listaamattomien osakeyhtiöiden osinkojen verottomuus on taloudelle haitallinen. Tästä on asiantuntijoiden keskuudessa laaja yhteisymmärrys. Myös valtiovarainministeriön virkamiespuheenvuorossa huomautettiin, että osinkoverohuojennus on tällä hetkellä liian antelias.

Kansainvälisellä puolella on ongelmia korkovähennysrajoituksissa. Siellä on tiivistettävää, koska edelleen yhtiöt voivat erilaisilla korkojärjestelyillä suunnitella verotustaan niin, että verotettava voitto näytetään jossain matalamman verotuksen maassa.

Tämän hallituskauden aikana on puhuttu myös lähdeverosta, jota ei kuitenkaan saatu toteutettua. Meillä on paljon osinkoja, joita maksetaan tahoille, jotka on vapautettu veroista. Lähdeveroa tarkastellut työryhmä arvioi, että jopa 1,3 miljardin euron arvosta lähdeverosta vapautettuja osinkoja maksetaan ulkomaille. Siinäkin puhutaan siis todella isoista verovapaista tuloista, joille voitaisiin asettaa jonkinlainen lähdevero. Selvitysvaiheessa keskusteltiin viiden prosentin lähdeverosta, mutta sitä ei saatu aikaiseksi.

Muita veropohjan aukkoja ovat vakuutuskuoret, joita varten luotiin lainsäädäntö viime hallituskaudella. Sitten meillä on luotu esimerkiksi osakesäästötilejä ja muita pienempiä veropohjan aukkoja, jotka hyödyttävät niitä, joilla on jo valmiiksi kaikista eniten varallisuutta ja yleensä myös tuloja.

Kuinka paljon valtiontalous hyötyisi siitä, jos veropohjan aukot tukittaisiin?

Emme ole tehneet kattavaa arviota, jossa olisi laskettu yhteen sekä kotimaiset että kansainväliset veropohjan aukot. Se on vaikeaa siksikin, että kaikki tieto ei ole saatavilla. Esimerkiksi vakuutuskuorten osalta voidaan vain karkeasti arvioida, mitkä niiden verovaikutukset voisivat olla.

Puhutaan kuitenkin sadoista miljoonista jo yksin listaamattomien osakeyhtiöiden osinkoverotuksen kohdalla. Jos kaikki veropohjan aukot laskettaisiin mukaan, päästäisiin varmasti yli miljardiin euroon.

Finnwatchissa olemme vuonna 2016 arvioineet kansainvälistä aggressiivista verosuunnittelua. Silloin päädyimme 430–1 400 miljoonan euron verovajeeseen. Moni asia on kuitenkin sittemmin muuttunut: on pantu toimeen EU:n veronkiertodirektiivejä ja muuta sääntelyä, eli ne laskelmat vaativat päivittämistä.

Kansainvälisesti on tehty arvioita perustuen julkisiin maakohtaisiin veroraportteihin ja muihin julkisesti saatavilla oleviin tietoihin. Niissä on päästy miljardiluokan lukuihin Suomen verovajeesta, mutta arviot ovat huomattavan karkeita.

Veropohjassa on siis aukkoja, joita varakkaat ja suurituloiset voivat käyttää hyväkseen ja päästä hyvin kevyellä verotuksella. Kun kuuntelee julkista keskustelua, tilanteesta syntyy täysin päinvastainen kuva. Puhutaan ”himoverotuksesta” tai siitä, että Suomessa rangaistaisiin rikastumisesta. Mitä mieltä olet tästä ristiriidasta?

Meidän verokeskustelumme taso on hirvittävän matala. Vaalikeskusteluissa tai vaalikoneissa voidaan kysyä, pitääkö veroja korottaa vai pitääkö niitä laskea, sen enempää erottelematta, mistä veroista puhutaan.

Kyllä, ansiotuloverotuksesta voidaan Suomessa sanoa, että se on korkealla tasolla, vaikka Finnwatchilla ei olekaan asiaan kantoja. Kun katsotaan pääomatuloverotusta ja sen aukkoja, sitten tilanne näyttää aivan toiselta. Jos vertaamme vaikkapa Tanskaan, jossa vaikka osinkoja verotetaan todella paljon enemmän, kyllähän Suomen verotus vaikuttaa aika lepsulta.

”Eihän kukaan tykkää veroista, eikä niitä huvin vuoksi kerätä.”

Tämä tilanne on tietysti edunvalvonnan tulosta, ja on tarkoitushakuista, että verotuksesta puhutaan juuri sillä tavalla. Eihän kukaan tykkää veroista, eikä niitä huvin vuoksi kerätä. Keskivertokansalainen varmaankin ajattelee verotusta ensisijaisesti oman verotuksensa kautta. Kun kysytään, pitäisikö veroja nostaa, hän ajattelee, ettei halua maksaa enempää vaikkapa ansiotuloveroa. Keskustelu on tarkoituksella viety tällaiseksi.

Suomessa progressiiviselle verotukselle on kansalaisten suuri tuki, ja jos ihmiset laajemmin ymmärtäisivät, että kaikkein suurituloisimpien verotus ei aina ole ylemmissä tuloluokissa progressiivista, keskustelu voisi olla hyvin toisenlaista.

Iso ongelma on myös verotietojen julkisuudessa, koska vain verotettavat tulot ovat julkisia. Henkilön verovapaat tulot voivat olla moninkertaisia veronalaisiin tuloihin verrattuna, mutta niitä ei julkisteta missään.

Kyllä. Hyvä kun edunvalvonta mainittiin, koska verotuksemme on pitkälti onnistuneen lobbauksen tulosta. Millaisesta vaikuttamisesta siinä on kyse, ja miltä se näyttää kansalaisjärjestön näkökulmasta?

Verokeskustelumme on aika aggressiivista. Aika ison paskamyrskyn saa niskaansa esimerkiksi esittämällä tutkimukseen pohjautuvia näkemyksiä vaikkapa aikaisemmin mainitusta osinkoverotuksesta. Uskon, että se hiljentää monia sellaisia ihmisiä, joiden mielestä tästä asiasta pitäisi puhua. He eivät kuitenkaan halua nostaa asiaa esiin, koska keskustelu on niin aggressiivista. Tämä ei tietenkään päde pelkästään veroihin, vaan kaikkiin muihinkin yhteiskunnallisiin ilmiöihin, joissa on vahvaa edunvalvontaa.

Kyse on myös siitä, että eliitti hengailee eliitin kanssa ja ottaa toisiltaan vaikutteita ja näkemyksiä. Lisäksi verotus on hirveän tekninen ja vaikea asia. Siinä asiantuntijuudella on suuri rooli, ja sillä on myös helppo pelata. Finnwatch on kansalaisyhteiskunnan puolelta harvoja järjestöjä, jotka pitävät verokysymyksiä esillä, mutta toisella puolella on aikamoinen juristien armeija elinkeinoelämän etujärjestöissä ja yksittäisissä yhtiöissä.

Sonja Finérin mukaan suomalainen verokeskustelu on luonteeltaan aggressiivista. Kuva: Laura Karlin

Yhtiöillä on suora taloudellinen intressi keventää verotustaan. Verot ovat kustannus, ja kustannuksia on järkevää pyrkiä vähentämään. Siinä ei ajatella valtiontalouden kokonaisuutta tai sitä, toteutuuko yhteiskunnallinen oikeudenmukaisuus.

Nämä kaikki asiat yhdessä vaikuttavat siihen, kenen ääni kuuluu. Raha on valtaa, ja kun raha keskittyy, myös valta keskittyy. Eräs norjalainen verotutkija sanoi, että kun rikkaat pääsevät kiipeämään yhteiskunnan huipulle, heillä on tapanaan viedä tikkaat mennessään. Suomessa vielä toistaiseksi tulo- ja varallisuuserot ovat verrattain pieniä, joten meillä on mahdollisuus puuttua tähän kehitykseen. Jos me emme puutu siihen nyt, muuttuvat korjaustoimenpiteet myöhemmin vaikeammiksi.

Suomessa on tällä hetkellä vasemmistolaisin hallitus vuosikymmeniin. Silti isoja päätöksiä verotuksen oikeudenmukaistamiseksi ei ole saatu tehtyä edes tällä hallituspohjalla. Mistä se mielestäsi kertoo?

Kun katsotaan hallituspuolueiden vero-ohjelmia, tältä hallitukselta odotettiin paljon enemmän kuin mitä todellisuudessa saatiin aikaan. Keskusta asetti kynnyskysymykseksi jo hallitusneuvotteluissa, että yritysten verotusta ei saa nostaa. Monet hallitusohjelmaan kirjatut uudistukset, kuten arvonnousuvero tai väliyhteisölain korjaaminen, kirjattiin nimenomaan siten, että asiasta tehdään selvitys. Siinä vaiheessa pystyi jo toteamaan, että ne tuskin toteutuvat.

Keskustan ”tahtopolitiikka” on näkynyt vahvasti hallituksen verolinjoissa. Keskustan virallisista linjauksista on kuitenkin vaikeaa saada tietoa. Se on ainoa eduskuntapuolue, joka on toistuvasti jättänyt vastaamatta Finnwatchin veropohjan aukkoja ja verovälttelyä koskevaan kyselyyn. Olemme toteuttaneet kyselyn kahdesti, eikä keskusta avannut veropohjan aukkoja koskevia poliittisia näkemyksiään kummallakaan kertaa. Se on mielestäni kiinnostavaa, koska heillä on hallituksessa ollut todella paljon valtaa päättää veropolitiikan linjasta.

Keväällä mennään jo kovaa vauhtia kohti eduskuntavaaleja. Millaista talous- ja verokeskustelua toivot?

Ainahan sitä toivoisi järkevää ja nyansoitua keskustelua! En kuitenkaan tiedä, onko se realistinen toive. Toivoisin, että mietittäisiin niitä sanoja ja käsitteitä, joita käytetään. Kun puhutaan esimerkiksi leikkaamisesta, pitäisi nostaa esille myös esimerkiksi verotukien leikkaaminen.

Eikä tietenkään kannata lähteä sellaisiin keskusteluihin ja narratiiveihin, joissa ollaan jo valmiiksi häviöllä.