Maailman korkeimmassa kaupungissa, yli 4 000 metriä merenpinnan yläpuolella, Koillis-Bolivian Potosíssa aurinko häikäisee silmiä, ilma on hengästyttävän ohutta ja höyryää ulos hengittäessä. Syy kaupungin olemassaololle kohoaa siluettina kattojen ylle. Cerro Ricon, ”rikkaan vuoren”, syövereistä on kaivettu hopeaa jo lähes viidensadan vuoden ajan.
Nyt Cerro Ricon hopea on jo lähes ehtynyt, mutta kaivoksesta louhitaan edelleen sitäkin tinan, sinkin ja lyijyn ohella. Vuoren antimista on käytetty noin puolet, ja jäljellä olevan puoliskon rikkauksiin on entistä vaikeampi päästä käsiksi.
Cerro Rico on jo niin täynnä tunneleita, että asiantuntija-arvioiden mukaan vuoren olisi pitänyt romahtaa jo vuosia sitten.
Kaivoksessa uurastaa 3 000 ”myyrälasta”
Vuoren sisällä on kuljettava kumarassa kapeaa tunnelia pitkin. Maan alla hikipisarat tippuvat ja hengitys kulkee huonosti. Siksi kaivostyömiehillä on tapana jättää käyttämättä hengityssuojainta. Ilma on kuitenkin täynnä kivipölyä, asbestia, syanidia ja rikkiä.
Totiset miehet lapioivat kivimurskaa säkkeihin, jotka lähetetään ylös maanpinnalle. Kaivosmiesten odotettu elinikä on noin 40 vuotta. Yleisin kuolinsyy on kivipölykeuhko eli silikoosi. Tähän hitaasti etenevään keuhkosairauteen ei ole hoitoa.
Kaivostyö ei kuitenkaan koske vain miehiä. Suomen Voix Libres-järjestön arvion mukaan Cerro Ricon kaivosten uumenissa työskentelee jopa kolme tuhatta alaikäistä lasta. Heitä kutsutaan ”myyrälapsiksi”, koska he laskeutuvat pimeisiin kaivostunneleihin usein ennen auringonnousua ja lopettavat työnsä kun ilta on jo hämärtynyt maan pinnalla.
Aiheesta enemmän perjantaina ilmestyneessä Viikkolehdessä.
uutiskirje 
