Suuren näyttämön suomat mahdollisuudet ovat kerrankin käytössä. Ekdahlin perheen jylhät huoneet pyörivät ja peilautuvat vielä ikään kuin toiseksi todellisuudeksi näyttämön takaosaan.
Näissä jyhkeissä huoneissa ja massiivisissa aikuisten maailmoissa lapset Fanny ja Alexander ovat hyvin pieniä ja täysin aikuisten armoilla, kuten lapset aina.
Tarina alkaa jouluisilla näyttämökuvilla ja Ekdahlien taiteilijaperheen riehakkailla juhlarituaaleilla, jotka kaikki tapahtuvat jossakin hyvin kaukana katsojasta. Sama vauhdikas, mutta katsojan melko osattomaksi jättävä ote pitää läpi alkuosan.
Mutta heti, kun päästään piispa Vergéruksen valtakuntaan, näytelmä nappaa kiinni. Isäpuolen kolkossa pappilassa väkivallan ja vääryyden pelko leijuu kaikkialla siitä hetkestä, kun lapset sinne saapuvat.
Hyvät ja pahat
Ohjaaja Tiina Puumalainen ja lavastaja Hannu Lindholm ovat luoneet Bergmanin tarinalle puitteet, jotka alleviivaavat sitä ristiriitaa, joka Fannyn ja Alexanderin vanhassa ja uudessa kodissa on.
Ekdahlit ovat kevytkenkäistä väkeä, mutta oikeamielisiä, valoisia ja hyviä. Siksipä taiteilijaperheen kohtauksissa on kesä, valo, linnut, valkea puvut.
Pappilassa taas eletään tarkasti kristillisessä kurissa, mutta pappila edustaa enimmäkseen pahuutta. Tämä kaikki näkyy pappilan kolkoissa huoneissa, mustissa ovissa ja kylmänvalkeissa seinissä.
Emilie Ekdahl lähtee aikansa leskenä oltuaan piispan matkaan ja iloitsee, kun luvassa on vaatimaton, merkityksellinen elämä piispan rinnalla. Hetken aikaa Emilie näki oman vanhan elämänsä, johon kuului teatterin tekeminen, turhaksi ja tarpeettomaksi.
Kun totuus sitten selviää pappilassa, ja monien mutkien jälkeen Emilie saa pelastettua lapsensa ja itsensä julman piispan kourista, hän palaa vanhan perheensä pariin. Ja hän palaa vanhaan työhönsä. Kaikki näyttää olevan taas hyvin.
Viha ja mielikuvitus
Ympyrä on sulkeutunut. Mutta ei Alexanderin kohdalla. Hän keräsi äidin harharetkellä sisäänsä aimo annoksen vihaa, kuten kai kaikki lapset, jotka joutuvat mielivallan kohteeksi. Se ja kauheuksien pakopaikka, mielikuvitusmaailma, jäävät Aleksanderin perinnöksi tapahtumista.
Näytelmän lapsirooleissa on kaksoismiehitys. Ensi-illassa Alexanderia esitti Valentin Salo, joka on pienestä iästään huolimatta jo melkoinen tekijä näyttämöllä. Salon Alexander pursui uhmaa ja rohkeutta. Hänen ja piispaa esittävän Pentti Helinin voimainmittelöt ovat sähköisiä kohtauksia.
Carlia esittävä Riku Suokas ja Gustavia esittävä Puntti Valtonen varmistivat ettei esitys ole pelkkää synkistelyä. Riemullista seurattavaa on setien yritys puhua piispa ympäri ja päästää lasten äiti vapaaksi.
Näytelmän lopussa ote taas herpoaa. Carlin filosofoinneilla on etäännyttävä vaikutus, kuten ehkä on tarkoituskin.
Tampereen Työväen Teatteri: Fanny ja Alexander. Käsikirjoitus Ingmar Bergman, ohjaus Tiina Puumalainen, suomennos ja näyttämösovitus Seija Holma, koreografia Osku Heiskanen, lavastus Hannu Lindholm, rooleissa muun muassa Matti Pussinen-Eloranta, Kaisa Mattila, Riku Suokas, Puntti Valtonen, Pentti Helin, Tomi Salmela, Valentin Salo ja Lyydia Selin.
lehti 