Ilmari Anselminpoika Karppinen syntyi Kajaanissa 5.3.1928 ja kuoli Helsingissä Malmin sairaalassa 95 vuotiaana 12.5.2023. Hänen isänsä Anselmi oli työväenliikkeen aktiivi ja oli ollut mukana muun muassa Muurmannin legioonassa. Isä oli myös keskeinen vaikuttaja, kun Kajaaniin ryhdyttiin puuhaamaan omaa kd-järjestötaloa Kainuun Kansanpirttiä. Ilmari oli alusta pitäen mukana rakennustalkoissa.
Perhe asui Lamminkadulla Purolan työläiskaupunginosassa. Ilmari meni namisiin Enja Kovalaisen kanssa. Lapsia syntyi kaksi tytärtä ja yksi poika. Ilmarille perhe oli tärkeä, vaikka järjestöelämä vei paljon aikaa työelämän ohella.
Ilmari kävi kansakoulun, Sirola-opisto yhdeksän kuukauden kurssin sekä vielä Sirolan jatkokurssin vuonna 1958.
Ilmari liittyi SKP:n jäseneksi 10.2.1947 Purolan osastoon ja oli SKP:n jäsen vasemmistoliiton perustamiseen asti, jolloin hän siirtyi vasemmistoliiton jäseneksi.
Hän aloitti työt kd-järjestöjen palveluksessa 1.11.1950 SDNL:n Kainuun piirissä ja toimi muun muassa Kainuun Kansanpirtin taloudenhoitajana 1954–1958, sitten SKP:n ja SKDL:n Kainuun piirijärjestöjen toimitsijana vuoteen 1961 sekä muun muassa tanssipaikoista huolehtineen Kulttuurityön Keskuksen Kainuun piirin toimitsijana syksyyn 1964 asti.
Varsinaiselta ammatiltaan hän oli kirvesmies mutta joutui huonon työllisyystilanteen takia muuttamaan Helsinkiin vuonna 1970. Tuolloin hän oli SKDL:n kaupunginvaltuutettuna Kajaanissa.
Vuoden 1971 alussa perhe muutti Laajasalon Yliskylään, sieltä Jollakseen kymmeneksi vuodeksi ja takaisin Yliskylään 1980 luvun alussa. Siellä Ilmari asui kuolemaansa asti.
Helsingissä talvikalastusta
Helsingissä Ilmarin yhteiskunnallinen vaikuttaminen jatkui aktiivisena. Hän oli 1970-luvulla Helsingin maatalouslautakunnan jäsen. Sellainenkin silloin oli. 1980-luvulla hän toimi rakennusyhtiö Hakan päätoimisena pääluottamusmiehenä, 1986–1987 henkilöstön edustajana Hakan hallintoneuvostossa, 1980-luvun puolivälissä SKP:n Helsingin piirikomitean jäsenenä sekä eri järjestöjen perustasolla. Laajasalon Vasemmistoliiton johtokunnan jäsen Ilmari oli osaston perustamisesta lähtien aina 90-vuotispäiväänsä, jolloin hän ilmoitti jättävänsä paikkansa nuoremmille.
Helsinkiin muuton jälkeen Ilmari aloitti uuden harrastuksen, talvikalastuksen. Hän kalasti parin kalakaverinsa kanssa Emäsalon vesillä jäiden tultua parinkymmenen vuoden ajan. Talvikalastus on raskasta, ja ikä tuli lopulta vastaan. Meri ja kalakaverit olivat tärkeitä viikonloppuisin: nuotiotulia, savustusta ja verkkojen käsittelyä. Kelit eivät olleet talvisin aina helppoja. 1970-luvun lopun ankarina rakennusalan talvina ruokapöytään tulevalla kalalla oli perheelle suuri merkitys. Olipa lakko tai työttömyys, kalaa tuli merestä.
Kainuussa oleva maapaikka, vaimon entinen kotitila, oli kesälomien aikaan ja eläkkeelle siirtymisen jälkeen tärkeä paikka. Vain marja- ja erämaat olivat siellä ympärillä. Paluu Kainuuseen osaksi kesää oli merkityksellistä. Viime vuosinakin, kun ikää oli jo yli 90 vuotta ja näkö oli jo melkein mennyt.
Tarinoita Ilmarilla riitti, niitä oli ehtymätön virta.
uutiskirje 