Talouspolitiikkaan ja poliittiseen talouteen keskittyvä ajatushautomo rantautui Suomeen – ”Tehtävä on laajentaa asiantuntijapuhetta ja tuoda uusia näkökulmia”

Suomeen on perustettu uusi poliittiseen talouteen ja talouspolitiikkaan keskittyvä ajatushautomo. Uuden talousajattelun keskus (Utak) on ajatushautomo, jota ovat lähteneet vetämään Antti Alaja ja Lauri Holappa. Utak on osa laajempaa eurooppalaista hanketta. Vastaavia ajatushautomoita on perustettu moniin maihin, ja hankkeen taustalla on saksalainen Dezernat Zukunft -ajatushautomo.

Dezernat Zukunftia vetää saksalainen Philippa Sigl-Glöckner, joka on noussut maailmanmaineeseen uudenlaisen talousajattelun esiin nostajana.

Poliittisen talouden puolelta tohtoriksi väitellyt Holappa kuvaa Utakia talouspoliittisia ja poliittista taloutta sivuavia teemoja käsitteleväksi ajatushautomoksi.

– Sen tehtävä on laajentaa suomalaista asiantuntijapuhetta ja tuoda uusia näkökulmia talouspoliittiseen keskusteluun. Laajentamisen lisäksi pyrkimys on suoranaisesti haastaa sitä vallitsevaa asiantuntijakeskustelua, jolla on aika keskeinen rooli yhteiskunnassa ja siinä, mihin suomalaista yhteiskunnallista keskustelua milloinkin ohjataan, Holappa tiivistää KU:lle.

Alaja ja Holappa vierailivat myös KU:n Kaikki Uusiksi -podcastissa.

Kolme teemaa

Alaja nimeää Utakin keskeisiksi teemoiksi kolme asiaa. Ne ovat makrotalouspolitiikka, teollisuuspolitiikka ja hyvinvointivaltion poliittinen talous. Hyvinvointivaltion kehittämiseen liittyvät kysymykset sopivat hyvin progressiiviselle ajatushautomolle, Alaja sanoo.

– Makrotalouspolitiikan puolella ajattelun perusviritys on keynesiläinen. Siinä meillä on ajatus, että makrotaloudellisen keskustelun kentälle tarvitaan entistä vahvempi keynesiläinen toimija.

– Kun katsoo kehitystä 2010-luvulla ja erityisesti koronakriisin jälkeen, voidaan nähdä teollisuuspolitiikan paluu. Jos käy Brysselissä missään tapahtumassa, teollisuuspolitiikka tuntuu olevan keskeinen teema. Mutta jos katsoo Suomen talouspoliittista keskustelua, eihän tällaista tematiikkaa ainakaan vahvassa mielessä ole olemassa, Alaja toteaa.

Tiivistetysti makrotaloudella tarkoitetaan kokonaistaloutta. Keynesiläinen viritys puolestaan viittaa brittiläisen taloustieteilijä John Maynard Keynesin (1883–1946) ajattelusta kumpuaviin teorioihin. Keynesiläisyydessä on vielä omia haaroja.

– Iso kamppailu on liittynyt siihen, että perinteinen keynesiläinen talouspolitiikka on perustunut aktiiviseen kysynnänsäätelypolitiikkaan. Jälkikeynesiläinen ajattelu on perustunut siihen, että kokonaiskysyntään liittyvät ongelmat eivät ole vain lyhyen aikavälin ilmiöitä. Talous voi jäädä vaikka krooniseen alityöllisyyden tai heikon talouskasvun tilaan.

– Silloin tarvitaan jatkuvasti investointitoiminnan ohjaamista, jolla on selvä linkki mainittuun teollisuuspolitiikkaan. Tarvitaan aktiivista julkista työllistämispolitiikkaa – ylipäätään finanssipolitiikan aktiivisempaa viritystä, Holappa kuvaa.

Finanssipolitiikka on sitä, jota poliitikot ohjaavat. Holapan ja Alajan ajattelun vastavoimalla on monta nimeä kuten uusklassinen ajattelu.

– Siinä finanssipolitiikassa korostuvat enemmän budjettitasapainoon liittyvät asiat, kun kokonaiskysynnän ohjaamiselle ei nähdä niin suurta tarvetta, Holappa sanoo.

Keynesiläisyys ei ole antikapitalistista talousajattelua. Alaja tiivistää, että keynesiläisyydessä kapitalismi nähdään dynaamisena talousjärjestelmänä mutta samalla hyvin epävakaana.

– Tämän vuoksi tarvitaan hyvin aktiivista kysynnänsäätelypolitiikkaa. Kapitalismiin liittyy ongelmia kuten vaikka eriarvoisuus, ja sitten niitä lähdetään korjaamaan talous- ja yhteiskuntapolitiikan kautta.

Keynesiläisyys eli kultakauttaan toisen maailmansodan jälkeen, jolloin Eurooppa nousi sodan raunioista vahvan valtiojohtoisen talouspolitiikan siivittämänä. Tuolloin rakennettiin nykyisten hyvinvointivaltioiden perustat.

– Keynesiläinen talousajattelu ja hyvinvointivaltioiden rakentuminen ovat historiallisesti linkittyneet toisiinsa. Monet poliittisen talouden tutkijat ovat puhuneet keynesiläisen ajattelun kukoistuskaudesta demokraattisen kapitalismin aikakautena, Holappa sanoo.

Laajempi työkalupakki

Uuden talousajattelun keskuksen merkitys tullaan näkemään tulevaisuudessa. Lauri Holappa tiivistää, että tarkoituksena on laajentaa teoreettisia näkökulmia, joista talouspolitiikkaan liittyvää asiantuntijatietoa tuotetaan.

– Monessa muussa maassa on asiantuntijaorganisaatioita, joissa korostuvat vaikkapa jälkikeynesiläiset tai muista kriittisistä koulukunnista tulevat näkemykset. Suomessa meillä ei tämän tyyppistä instanssia ole.

Toinen puoli on se, että Holappa ja Alaja eivät nojaa pelkästään talousteorioihin. He nostavat esiin poliittisen talouden merkityksen.

– Maailma on mennyt sellaiseksi, että jos haluamme ymmärtää maailmantalouden ilmiöitä ja talouspolitiikan suuntaviivoja, taloustieteen työkalupakki on liian vähäinen. Meidän pitää ymmärtää taustalla olevien valtakamppailujen sekä kansainvälispoliittista että kotimaista taustaa, Holappa sanoo.

”Euroopassa makrotalouspolitiikan muutokselle on tarvetta.”

Kuten alussa mainittiin, on Utak osa nyt perusteilla olevaa eurooppalaista European Macro Policy Network -verkostoa. Suomessa on aiemmin yritetty perustaa ”vasemmiston Liberaa”, mutta yritykset ovat kaatuneet erilaisiin syihin. Nyt projektin aloitus onnistui, kun rahoitus järjestyi ulkomailta. Utak on siis täysin puoluepoliittisesti riippumaton eikä sillä ole kytkyjä ay-liikkeeseen.

– Tässä halutaan vaikuttaa koko eurooppalaiseen talouskeskusteluun. Kuvaamamme tilanne ei rajoitu millään tavoin Suomeen, Holappa huomauttaa.

Eurooppalaiseen verkostoon lähteneitä yhdistää Alajan mukaan tyytymättömyys 2010-luvulla nähtyyn talouskurin aikakauteen. Siitä syntyi Euroopan näköalattomuus.

– Uhkana on, että vastaava tilanne nähdään 2020-luvulla. Euroopassa makrotalouspolitiikan muutokselle on tarvetta. Se näkyi jo globaalin finanssikriisin jälkeen, ja se on jatkunut tähän päivään saakka, Alaja sanoo.

Pitkää peliä

Keynesiläisyyden kultakausi päättyi 1970-luvulla, ja se menetti asemansa Holapan kuvailemalle uusklassiselle ajattelutavalle. Mistään yhtäkkisestä muutoksesta ei ollut kyse, vaan ”vallankaappausta” oli alettu valmistella jo 1950-luvulta lähtien, jolloin perustettiin erilaisia ajatushautomoita luomaan pohjaa.

Ajatuksena oli, että kun hetki tulee, on oltava valmiina. Ja kun hetki sitten tuli, oli kriisin keskellä esittää vaihtoehto, jota oli esitelty jo pitempään. Vasemmistolla puolestaan ei ollut esittää omaa vaihtoehtoaan heti finanssikriisin jälkeen.

– Mikään haettu muutos ei tällaisessa työssä toteudu kovinkaan nopeasti. Ajatushautomot voivat tähdätä hyvin pitkään peliin, Holappa sanoo.

Esimerkiksi mainittu uusliberaalin talousajattelun nostaminen nykyiseen hegemoniseen asemaan kesti vuosikymmeniä.

Utakilla ei ole mitään mahtipontista kymmenen kohdan ohjelmaa. Holappa myös huomauttaa, että tällä hetkellä Suomessa julkisessa keskustelussa esitetyissä näkemyksissä ei sinänsä ole mitään vikaa.

– Meidän päivittäinen toimintamme pohjautuu siihen, että julkinen keskustelu ei olisi niin yksipuolista kuin se on ollut. Esitetyt näkemykset eivät ole ongelma, vaan niiden yksipuolisuus.

Ennen vuoden 2015 eduskuntavaaleja ja toistamiseen kevään eduskuntavaalien alla talouskeskustelu typistyi julkisen velan kauhisteluun ja ”mistä leikataan” -kysymyksiksi. Muut näkemykset sivuutettiin.

– Siitä sai kuvan, että Suomi on taloudellisen katastrofin partaalla, mikä oli virheellinen näkemys. Toimintamme lähtee hyvin päivittäistasolta – siitä, että julkinen keskustelu olisi monipuolisempaa ja siten demokraattisempaa, Holappa sanoo.

Keskuksen alusta

Holapan ja Alajan puheiden perusteella Utakin toiminta ei tule poikkeamaan muista talouspolitiikkaa käsittelevistä ajatushautomoista. Näkemyksiltään kyllä, mutta kyse ei ole kahden miehen show’sta.

– Meillä on laajat kontaktit niin kotimaiseen kuin ulkomaiseen akateemiseen maailmaan. Pyrimme siihen, että julkaisuissamme on laajasti päteviä kirjoittajia. Pystymme keskuksella tarjoamaan alustan, jonka kautta ihmiset saavat kriittisiä näkemyksiä esiin.

– Eurooppalainen verkosto tuo meille sellaista näkemystä ja osaamista, jota meillä itsellämme ei ole. Ajatus on, että kun toimimme yhdessä samaa maalia kohti, vaikutus on huomattavasti suurempi, Holappa tiivistää.

Suomessa Utakia vastassa ovat perinteiset oikeistolaiset ajatushautomot ja instituutiot. Elinkeinoelämän valtuuskunta Eva, elinkeinoelämän tutkimuslaitos Etla ja muut ovat asemoineet itsensä osaksi suomalaista yhteiskuntaa. Niiden ääni kuuluu erittäin hyvin koko yhteiskunnassa.

– Itsekin tulen poliittisen talouden tutkimuksen taustasta. Selvää tietysti on, että tietyt näkemykset yhteiskunnassa palvelevat tiettyjä luokkaintressejä, Holappa sanoo mainitsematta yhtään tahoa nimeltä.

”Suomi on aika matalan hierarkian maa, joka avaa uusille näkemyksillä mahdollisuuksia.”

Julkisen sektorin karsimisen painottamista ajavat näkemykset ja verotuksen haitallisuutta korostavat mielipiteet ovat tuttuja. Holappa huomauttaa, että tällaisia näkemyksiä ei välttämättä ole koskaan rakennettu palvelemaan joidenkin tahojen intressejä.

– Myöhemmin on huomattu, että tietyt näkemykset palvelevat heitä. On selvää, että on paljon intressejä, jotka ovat ristiriidassa meidän näkemyksiemme kanssa. Tilanteemme on paljon tukalampi kuin aidan toisella puolen olevien, hän sanoo.

Kuten jutussa on jo mainittu, suomalainen talouspoliittinen keskustelu on melko yksiäänistä. Siinä perinteiset instituutiot ovat aika vahvoilla, Alaja sanoo.

– Toiveikkaammasta näkökulmasta katsottuna Suomi on aika matalan hierarkian maa, joka avaa uusille näkemyksillä mahdollisuuksia. Jos mennään EU:n isoihin jäsenvaltioihin tai Yhdysvaltoihin, niissä esimerkiksi ministerin tapaaminen on paljon vaikeampaa. Suomessa pääsee puhumaan ihmisille ja vakuuttamaan heitä omien näkemystensä puolesta.

Ja tietenkin on myös totta, että helppo tehtävä ei ole kovin kiinnostava.

– Toisaalta ei olisi kauhean motivoivaa tehdä jotain asiaa, joka olisi helppoa ja itsestään selvää. Tässä ainakin riittää haastetta, Holappa päättää.

Kuuntele Antti Alajan ja Lauri Holapan haastattelu KU:n Kaikki Uusiksi -podcastissa täältä!