Tämän ei alkujaan pitänyt olla kirja-arvostelu vaan haastattelu. Kasvatustieteen professori Juha T. Hakala kuitenkin kieltäytyi haastattelusta, koska oli liian täyteen buukattu ja kiireinen. ”Harvennushakkuuta on tehtävä”, hän kirjoitti ystävällisessä sähköpostivastauksessaan.
Hakalan Pakattu aika -kirjasta selviää, millaisia periaatteita hänen vastauksensa taustalla on. Hän on päättänyt keskittyä olennaisimpaan välttääkseen suomalaisten uuden kansantaudin: työuupumuksen. Hän jaottelee tehtäviään eri tärkeysluokkiin: osa vaatii täydellistä keskittymistä, jotkut voi hoitaa ilman suurempaa paneutumista ja jotkut voi karsia kokonaan pois.
Jutustelevaan sävyyn kirjoittamassaan kirjassa Hakala kertoo huolestuttavia tilastotietoja ja yksittäisiä esimerkkejä nykyisen työelämän kuluttavuudesta.
Viimeisten 10 vuoden aikana unilääkkeiden käyttö on lisääntynyt 60 prosentilla ja mielenterveysperusteilla myönnetyt sairauspäivärahakaudet 63 prosentilla, naisten osalta peräti 106 prosentilla. Mielialalääkkeiden päivittäiskäyttäjiä on 14 kertaa enemmän kuin vuonna 1990, ja masennuslääkkeistä Kela-korvausta saavien määrä on yli kaksinkertaistunut 15 vuodessa.
Uupujat ovat yleensä nuoria, koulutettuja ihmisiä, esimerkiksi tietoteollisuuden ammattilaisia.
Töitä vuorokauden ympäri
Hakalan mukaan työelämän ilmapiiri on muuttunut suorastaan stahanovilaiseksi. Yhä useampi turvautuu dopingiin eli nauttii Prozacia tai muita vahvoja mielialalääkkeitä jaksaakseen töissä. Esimerkiksi modafiniili-nimisen piristeen avulla voi paiskia töitä 90 tuntia nukkumatta. Tehokkaiden tulehduslääkkeiden turvin töihin tullaan sairaanakin.
Globalisaatio on muuttanut työelämän rytmiä ympärivuorokautiseksi. Hakala kertoo miehestä, jonka on yöaikaan otettava vastaan intialaisten kollegojensa puheluja työpaikan toimintojen siirryttyä osaksi Intiaan. Vaimo alkoi valittaa yöuniensa keskeytymisistä, ja nyt mies supattaa työasioitaan kylpyhuoneessa.
Äärimmäisimmät esimerkit tulevat Yhdysvalloista. ”Minun oli aina pakko tulla töihin kahden viikon lomaltani muutamaa päivää aikaisemmin. Muutenhan minua olisi pidetty huonona työntekijänä”, Hakala siteeraa newjerseyläistä Rebeccaa.
Suomessakin tehdään jo runsaasti ylitöitä korvauksetta. Se merkitsee kuta kuinkin samaa kuin lahjoittaisi rahaa työnantajalleen. Isossa-Britanniassa työnantajien näin saamaksi hyödyksi on laskettu 1,5 miljardia euroa vuodessa.
Raataja on tehoton
Hakala toteaa työnarkomanian vievän joka vuosi terveyden tuhansilta suomalaisilta ja monia myös ennenaikaiseen hautaan.
Valtavista työtuntimääristään huolimatta työnarkomaani ei useinkaan saa aikaiseksi erityisen paljon. Hän on työpäivää venyttäessään jopa entistä tehottomampi ja käyttää aikaansa näennäispuuhasteluun. Tiedostamattomana tarkoituksena saattaa olla vaikutuksen tekeminen työyhteisöön.
Hakalan haastattelemat Nobel-palkitut tutkijat puolestaan todistavat, että rentoutuminen ja ajatusten hauduttaminen ovat välttämättömiä uusien oivallusten syntymiselle.
Ongelma on usein se, että ihmiset eivät usko uupumisen voivan koskea itseään – ennen kuin ovat jo sairastuneet siihen. Hakalan kirja rohkaiseekin lukijaa pysähtymään ja miettimään suhdettaan työhön ja koko elämänrytmiin. Lyhytjännitteisyyttä suosivassa ajassamme kärsivät niin ajattelu kuin ihmissuhteet ja empatiakin. Osuva ajankuva on Kirjavaliot-sarja, jossa typistetään klassikkoromaaneja nyt jo tekstiviestin mittaisiksi.
Taloudellinen vauraus ei auta
Pakattu aika on arvokas puheenvuoro aikamme polttavista ongelmista. Kovin perusteellista yhteiskunnallista analyysiä se ei kuitenkaan tarjoa. Hakala puhuu globalisaatiosta ja informaatioteknologiasta, vähän markkinavoimistakin, mutta sanasta kapitalismi tai pääoma en tehnyt yhtäkään havaintoa. Ilman näitä käsitteitä työelämän saatanallisen myllyn perimmäistä luonnetta voi olla vaikea ymmärtää.
Työelämän murros vaatii kuitenkin vasemmistoltakin uudenlaista analyysiä ja huomion suuntaamista myös taloudellisesti hyväosaisiin ihmisiin, jollaisia Hakalan kuvaamat uupujat monesti ovat.
Juha T. Hakala: Pakattu aika – kiireen imusta hallittuun hidasteluun. Gummerus 2010.
uutiskirje 
