Olemme joutuneet globaalin finanssikriisin aiheuttamaan voimakkaaseen taantumaan.
Synkimpien arvioiden mukaan maailmantalouden kasvu jää vain noin 0,5 prosenttiin eli alhaisemmalle tasolle kertaakaan toisen maailmansodan jälkeen. Tällä on luonnollisesti suuria vaikutuksia myös Suomelle, jonka kansantuotteesta viennin osuus on noin 40 prosenttia. Tästä seuraa väistämättä, että taantuma iskee tänne kaikessa ankaruudessaan.
Mitään yhtä viisasten kiveä ei lääkkeeksi varmasti ole, mutta ainakin tiettyjä asioita on syytä pohtia.
Yksi on luonnollisesti, että valtio ryhtyy todella ripeisiin toimiin, joilla talouden rattaita pidetään pyörimässä myös taantuman aikana. Sen hankkeita tulee aikaistaa ja erilaisiin infrastruktuuri- ja rakennushankkeisiin tulee saada nopeasti rahoituspäätökset.
Siltarumpupoliitikkojen tehtävänä on nyt huolehtia, että kurjuutta tasataan jakamalla yhteisiä veroeuroja tasapuolisesti, myös Varsinais-Suomeen.
Meillä on myös edelleen suuri ja mahtava naapurimaa Venäjä, jonka merkittävin vientituote on öljy ja maakaasu.
Made in Russia -kulutustavaroita ei kauppakeskuksissamme tule näkymään vielä pitkään aikaan.
Suomella on merkittävää ja laajasti arvostettua osaamista erityyppisten laivojen rakentamisessa. Lisäksi meillä on pitkä yhteinen ja molempia osapuolia hyödyttänyt kauppayhteistyö.
Herätetään hallitus ja erityisesti ulkomaankauppaministeri Paavo Väyrynen aloittamaan teknologiateollisuutta ja työllisyyttä edistävä yhteistyö naapurin kanssa puutullikikkailun sijaan.
Nyt on kahdenvälisen elvytyksen aika, mikä voidaan toteuttaa tavaranvaihdolla. Molemmilla mailla on varmasti vielä osaamista, kuinka kauppaneuvotteluissa määritellään tavoitearvot erilaisille hyödykkeille, olivatpa ne sitten palveluita tai tavaraa. Väyrynen, eikö historia suorastaan vaadi urallesi näin komean loppuhuipennuksen?
Pieni kertaus, bilateraalikauppaa käytäessä tavaravaihdosta pidettiin kirjaa, kaupan käynnin arvo kirjattiin ns. clearing-tilille. Tarkoitus oli, että sovitun kaupankäyntikauden lopussa clearing-tili olisi tasoissa. Näin molemmat maat olivat toimittaneet toisilleen samasta arvosta tuotteita.
Täytyy metalli- ja telakkamiehenä todeta, ettei tuo Suomen ja Neuvostoliiton bilateraalikauppa ollut Suomen metalliteollisuudelle suinkaan huonoa aikaa, vaan sitä erittäin merkittävästi kehittävää.
Metallinaisten ja -miesten elintason rakentamisessa tehdyillä viisivuotissopimuksilla oli niin ikään tärkeä rooli.
Herätetään siis poliitikot, yritysjohdon edustajat ja ammattiyhdistysliike henkisestä lamasta ja ryhdytään töihin.
lehti 