Valtiopohjaiset paperiteollisuuden pörssiyhtiöt lopettivat ennen niin sanotua finanssikriisiä useita voittoa tekeviä tehtaita ympäri Suomen. Pienille kaupungeille, kuten Kemijärvi ja Kajaani, se merkitsi, jos ei kuoliniskua, niin ainakin hiipuvaa näivettymistä.
Valtio suurimpana osakkeen omistajana hyväksyi tehtaiden lopettamisen, koska yksityiset suursijoittajat ja optioherrat olivat ilmaisseet halunsa saada noista yhtiöistä entistä suurempia voittoja. Tämä oli Suomen porvarihallituksen kanta.
Hyvin meni, ilahtuivat muiden valtiopohjaisten yhtiöiden johtajat ja alkoivat suunnitella saman kaltaisia toimia. Turhia aikailematta he julistivat melkein kuin ilosanomana, että Rautaruukki ja Outokumpu vähentää työväkeä kovalla kädellä. Sama juttu kuin edellä. Kurjuudenraippa iskee Raaheen ja Tornioon.
Viimein hallituskin heräsi ja päätti siirtää valtion osakeomistuksen rippeet erilliseen systeemiin, näkymättömiin hallituksen toimista. Viisas teko, sillä kansa ei ymmärrä nykyaikaista politiikkaa – siis porvarillista politiikkaa, jossa pätee edelleen vanha viisaus: kun tekee paljon köyhiä, riittää rikkaille paljon rahaa.
Teollisuus-Suomi luotiin rakentamalla kansan verorahoilla valtionyhtiöitä lähinnä sellaiseen perustuotantoon, johon ei yksityistä pääomaa löytynyt mistään. Suuria tehtaita rakennettiin myös työttömyydestä kärsiville alueille. Näin turvattiin työllisyys ja laskettiin vahva perusta hyvinvointivaltiolle.
Tuo suomalaisten hyvinvoinnin turvaava kehitys ei sopinut nykyoikeistolaiseen uuskonservatiiviseen ideologiaan. Hallitukset lähtivät yksityistämään kovalla kädellä, ja ne luovuttivat valtion yhtiöt yksityiseen keinotteluun.
Ennen yksityistämisaaltoa, vielä 1980 luvulla, valtio omisti ratkaisevan osan Suomen tuotantotoiminnasta: metallin perusteollisuus, paperi- ja kemianteollisuus, suuret telakat ja konepajoja. Ne olivat hyvin hoidettuja tuottavia yhtiöitä, jotka turvasivat tasaisen kehityksen ja pehmensivät lamakaudet luopumalla joskus kokonaankin voitoistaan.
Kansantaloudellisesti se oli viisasta, sillä palkat ja verot juoksivat edelleen. Nyt kymmenettuhannet ovat joutuneet työttömiksi, ja joka päivä tulee lisää. Kunnat ja valtio eivät saa verotuloja, vaan päinvastoin valtio tukee kymmenien miljardien velkarahalla yksityisiä yrityksiä ja niiden omistajien osinkotuloja.
Ellei valtion yhtiöitä olisi luovutettu yksityisille, nykyisen kaltaista tehtaiden lopettamis- ja lopputiliaaltoa ei olisi Suomessa. Suomi olisi säästynyt pitkältä taantumalta ja lamalta, joka merkitsee roimaa palkkatulojen alentumista ja lisää pienituloisten ja köyhien kurjistamista.
Näin toimii valtiollinen sääntely tai kuten nyt on toimimatta. Nykyiseen taantumaan ja siitä seuraavaan lamaan ovat siis syyllisiä hallitukset ja eduskunta, jotka tuhosivat valtionyhtiöt, kansan omaisuuden.
Kansalaisvaltion puolustajien näkökulmasta hallitukset ja eduskunta ovat tehneet petoksen, koska toimillaan anastivat merkittävän osan suomalaisten omaisuudesta ja elinehdoista.
lehti 