Kaupunkiviljely alkoi Brasiliassa yleistyä 1990-luvulla osana kansalaisten omaehtoista toimintaa nälän torjumiseksi ja elämänlaadun parantamiseksi. Liikkeen isä oli vuonna 1997 kuollut sosiologi ja aktivisti Herbert de Souza, joka tunnettiin lempinimellä Betinho.
Lukuisat kunnat ovat lähteneet mukaan kaupunkiviljelyhankkeisiin, ja esimerkiksi Rio de Janeiron Huertos Cariocas (riolaiset kasvitarhat) -hankkeeseen kuuluu 56 toimintaryhmää köyhillä asuinalueilla ja kouluissa.
Riossa on 6,2 miljoonaa asukasta ja Suur-Rioon luetuissa ympäristökunnissa toinen mokoma. Heistä 22 prosenttia asuu faveloissa eli köyhien hökkelislummeissa. Asukkaat ovat perustaneet Kestävä favela -verkoston, jonka jäsenistä monet harjoittavat kaupunkiviljelyä sekä vaalivat ja ennallistavat Rion kukkuloiden jäljellä olevia metsiä.
Paikallisten maatalousneuvojien arvion mukaan vuonna 2019 Riossa harjoitti kaupunkiviljelyä noin 1 500 henkeä ja vuosituotanto ylsi 30 tonniin. Lukujen uskotaan kasvaneen koronapandemian aikana.
Tuhat ateriaa päivässä
Betinhon alulle panema kansalaistoiminta täytti viime keväänä 30 vuotta. Sinä aikana on jaettu reilut 55 000 tonnia elintarvikkeita yli 26 miljoonalle ihmiselle. Ruuan jakeluun osallistuu yli 3 000 paikalliskomiteaa. Brasiliassa on 203 miljoonaa asukasta ja 5 570 kuntaa.
Kansalaistoimintaliikkeen päämaja sijaitsee Riossa Gamboan alueella, ja siihen kuuluu kaksi kasvitarhaa. Toisessa vihannespenkit on sijoitettu ympyrän muotoon opetustarkoituksessa.
– Se auttaa näkemään kasvilajien moninaisuuden kokonaisuutena, mikä helpottaa keskustelua, agronomi Joana Duboc selittää.
Viereisen tarhan vihannespenkit ovat normaalin muotoisia ja tuottavat ruokaa vuonna 2021 perustettuun Solidaarisuuskeittiöön. Sen koulutettu henkilöstö valmistaa nykyaikaisin välinein tuhat valmiiksi pakattua ateriaa päivässä kodittomille tai hädänalaisille riolaisille. Keittiössä työskentelee 18 henkeä.
– Tarha tuottaa viikosta riippuen 20-40 kiloa kasviksia, kertoo ravintotieteilijä Evelin Rocha, joka huolehtii siitä, että ruoka on ”terveellistä, ravitsevaa ja maukasta.”
– Suurin haasteemme ei ole enää ruuan tuottaminen, vaan tietojen hankkiminen sen tarvitsijoista: keitä he ovat, ja paljonko heitä on, missä haavoittuvin väestö elää, millaisissa oloissa, ja onko heillä työtä, listaa Solidaarisuuskeittiön vetäjä Licia Marca, joka laskee toimittaneensa kaikkiaan 640 000 ateriaa 88 alueelle.
Opetusta ja kokeiluja
– Kasvitarhoilla annetaan opetusta ja tehdään kokeiluja. Osoitamme käytännössä, että pienellä maatilkulla voi tuottaa tonnin elintarvikkeita, Dubos sanoo ja esittelee penkkejä, joissa kasvaa tomaattia, salaattia, kaaleja ja muita vihanneksia sekä lääkeyrttejä ja paikallisia hedelmiä.
Dubos vetää agroekologian kurssia, joka käsittää 40 oppituntia kolmessa kuukaudessa. Agroekologia tutkii ihmisen ruokaekologiaa ja ruokajärjestelmien kestävyyttä. Lähiopetuksessa on 30 riolaista, ja 40 henkeä osallistuu etänä eri puolilta maata.
– Kaupunkiviljely parantaa ruokaturvaa ja auttaa löytämään luonnon uudelleen. Voimme tehdä ympäristöstämme miellyttävämmän ja lievittää ilmastokriisin vaikutuksia kaupungissa, Dubos selittää.
Luomua edullisesti
Caroline dos Santos de Paula hoitaa viikolla kansalaisliikkeen kasvitarhoja, joilla työsuhde ja palkkaus ovat hänen mukaansa kunnossa. Viikonloppuisin hän työskentelee Rion kunnan viljelmillä Morro de São Carlosin favelassa.
Kaupunki ei maksa oikeaa palkkaa. Työnjohtajana toimiva de Paula saa noin 180 euron ”stipendin” kuukaudessa ja hänen apulaisensa joutuvat tyytymään puolta vähempään.
Kansanliike myy tuotteitaan ravintoloihin ja torilla.
– Mutta alueen asukkaat voivat ostaa luomutuotteitamme paljon halvemmalla kuin kaupoista tai toreilta. Myymme heille luomubanaaneja noin eurolla kilo, muualla hinta on lähes kolminkertainen, de Paula kertoo.
Puita ja vihanneksia
Ana Santos vetää Rion pohjoisella Sierra de Misericordian alueella peltometsäviljelyyn keskittyvää hanketta, jossa kasvatetaan puita ja niiden varjossa viihtyviä vihanneksia. Mukana on 45 koululaista, jotka oppivat agroekologiaa iltapäivisin virallisen koulupäivän päätyttyä.
Santosin ryhmä pyrkii metsittämään noin seitsemän hehtaarin alueen, jonne istutetaan Brasilian Atlantin rannikon perinteisiä puita sekä muualta tuotuja hedelmäpuita. Lisäksi tuotetaan siemeniä ja kompostimateriaalia viljelijöille.
– Valtion tuella voimme parantaa elintarvikeomavaraisuutta ja tuottaa kaupungissa lähiruokaa, mikä säästää kuljetuskustannuksia. Lisäksi voimme perustaa metsän jokaiseen Rion favelaan, Santos vakuuttaa.
uutiskirje 
